Hei! Ajattelin kysyä teiltä mielipiteitä/neuvoja asiasta joka on vaivannut minua jo jonkin aikaa. En nimittäin pysty kuvittelemaan itseäni minkäänlaiseen parisuhteeseen masentumatta ja panikoimatta. Perheessäni eivät asiat aina olleet hyvin ja hellyyttä näimme harvoin, iskuja, huutoja ja lentäviä tavaroita sitäkin useammin.
Tiedän että kaiken pitäisi järjestyä ajan kanssa, näin olen vakuutellut itselleni jo monta vuotta. Silti minua häiritsee ajatus etten voi ehkä koskaan nauttia toisen ihmisen läheisyydestä. Jo pelkkä toisen kädestä pitäminen aiheuttaa sen, että saatan itkeä tuntikausia, voida pahoin ja tuntea kipua. Tunnen oloni syylliseksi siitä että johhdan itseäni harhaan, teeskentelemällä että minuakin joskus joku voisi rakastaa.
En oikeastaan aina ole edes yksinäinen, tai niin ainakin vakuuttelen itselleni. Joskus erehdyn ajattelemaan, että voisin asialle tehdä jotain, tai että voisin päätyä avioliittoon ja perustaa onnellisen perheen. Sanoin erehdyn siksi, että tästä yleensä seuraa se, että ajatuksissani saatan tarttua veitseen ja suunnitella viiltäväni ranteeni auki tai mennä parvekkeelle ja suunnitella hyppääväni. Näin ei onneksi kuitenkaan koskaan käy vaan "herään" ja pudotan veitsen tai syöksyn sänkyyni itkemään. En kuitenkaan vahingoittasi itseäni.
Haluaisin vain tietää olenko tunnelissa josta ei ole ulospääsyä...olenko allerginen ihmissuhteille?
Tiedän että kaiken pitäisi järjestyä ajan kanssa, näin olen vakuutellut itselleni jo monta vuotta. Silti minua häiritsee ajatus etten voi ehkä koskaan nauttia toisen ihmisen läheisyydestä. Jo pelkkä toisen kädestä pitäminen aiheuttaa sen, että saatan itkeä tuntikausia, voida pahoin ja tuntea kipua. Tunnen oloni syylliseksi siitä että johhdan itseäni harhaan, teeskentelemällä että minuakin joskus joku voisi rakastaa.
En oikeastaan aina ole edes yksinäinen, tai niin ainakin vakuuttelen itselleni. Joskus erehdyn ajattelemaan, että voisin asialle tehdä jotain, tai että voisin päätyä avioliittoon ja perustaa onnellisen perheen. Sanoin erehdyn siksi, että tästä yleensä seuraa se, että ajatuksissani saatan tarttua veitseen ja suunnitella viiltäväni ranteeni auki tai mennä parvekkeelle ja suunnitella hyppääväni. Näin ei onneksi kuitenkaan koskaan käy vaan "herään" ja pudotan veitsen tai syöksyn sänkyyni itkemään. En kuitenkaan vahingoittasi itseäni.
Haluaisin vain tietää olenko tunnelissa josta ei ole ulospääsyä...olenko allerginen ihmissuhteille?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olen huomannut myös itsessäni samanlaisia piirteitä, ja luokitellaanko tuo nyt sitten sosiaalisten tilanteiden peloksi...
Itsellä on ollut muutamia tilanteita jossa ollaan jonkun tyttelin kanssa vaihdettu baarissa numeroita (kännissä sitä tulee jotenkin vapautuneempi fiilis ja silloin pystyy välillä helpostikin luomaan kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen) mutta sitten seuraavana päivänä iskee paniikinomainen tunne kun pitäs lähtee tätä kyseistä naisihmistä tapaamaan... Seuraavaksi huomaan että olen lähettämässä tälle henkilölle tekstiviestiä jossa olen keksinyt jonkun todella tyhmän tekosyyn, koska en uskalla ahdistuksesta kertoa. Ajattelen aina, että luultavasti tuo kyseinen henkilö pitäísi minua täysin hulluna... Ja tämän jälkeen yhteydenpito jää siihen...
Itse en mahda tälle mitään ja se on rajoittanut tai oikeestaan tappanut oman seurusteluelämäni... Tähän mukaan on sitten tullut masennukset ja ahdistukset kaupan päälle vuosien varrella... Olenkin jo tilannut lääkäriltä ajan huomiseksi ja toivottavasti sieltä löytyisi valoa tunnelin päähän.
Koita sinäkin ottaa yhteyttä paikalliseen terveyskeskukseen ja siellä lääkäriin tai psykologiin, sieltä voit löytää tarvitsemasi avun. Itse en osaa vielä sanoa miten nuo lääkärit tai psykologit auttavat koska olen itsekin menossa ensimmäistä kertaa.
Itse olen vasta äskettäin tajunnut että ei tuommoinen ahdistus ja paniikki ole ihan normaalia seurustelutilanteissa, jotenkin sitä on vaan jaksanut väkisin tähän päivään saakka sitkutella.
Voin suositella hyvää kirjaa jonka itsekin lainasin kirjastosta ja luin sen melkein yhdeltä istumalta koska se kertoi melkein meikäläisen elämänkertaa... Kirjan nimi oli Tunnista Pelkosi... Kirjan kirjoittajaa en muista mutta tolla nimellä pitäs kirjastosta löytyä.
Voimia sinulle ja hyvää kesää.