Onko se vaan tosiaan niin että kuolemanpelko väistyy kun tarpeeksi kärsii? Kai se sitten niin on, itse haluan niin kovasti kuolla, mutta itseni tappaminen pelottaa. Onko vaan niin etten ole vielä kohdannut tarpeeksi sekavaa olotilaa käydäkseni kunnolla toimeen?
Pelottaa lähinnä kipu ja se, että katuisin. En kyllä ymmärrä miksi katuisin, mutta se tilanne kun on jo kuolemassa ja alkaa katua, eikä tilanteelle voi enää tehdä mitään pelottaa helvetisti. En halua elää, haluaisin nukahtaa unettomaan uneen kivuttomasti enää heräämättä, mutta itsensä tappaminen ei taida olla niin helppoa.
Oon 17v, kokeiltu on psykiatria, psykologia, lääkkeitä, osastoa ja ajan antamista. :) Yksinkertaisesti sanottuna: ei vaan onnistu, hyväksykää tai älkää, se on tosiasia. Vaikka elämä jatkuisi, ilon pieni määrä ei tuu koskaan voittamaan tätä ääretöntä pahaa oloa.
Pelottaa lähinnä kipu ja se, että katuisin. En kyllä ymmärrä miksi katuisin, mutta se tilanne kun on jo kuolemassa ja alkaa katua, eikä tilanteelle voi enää tehdä mitään pelottaa helvetisti. En halua elää, haluaisin nukahtaa unettomaan uneen kivuttomasti enää heräämättä, mutta itsensä tappaminen ei taida olla niin helppoa.
Oon 17v, kokeiltu on psykiatria, psykologia, lääkkeitä, osastoa ja ajan antamista. :) Yksinkertaisesti sanottuna: ei vaan onnistu, hyväksykää tai älkää, se on tosiasia. Vaikka elämä jatkuisi, ilon pieni määrä ei tuu koskaan voittamaan tätä ääretöntä pahaa oloa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Sinulle tällä hetkellä toivoton nuori!
Sinulla on nyt niin äärettömän paha olla, mutta tilanne voi muuttua. Sinunkin elämässä voi kääntyä täysin uusi lehti. '
Rukoilen sinulle toivoa ja uutta voimaa elää .... ja päiviä jolloin voit nauttia ja kokea iloa!