Lääkis vs Oikis -> Neuvokaa!!!

Ei tar vii vastata.

Sain just kaverin siskolta sellasen listan hyviä ja huonoja puolia molemmista, että hyvästi lääkis, ja tervetuloa oikis ..

Hyvää elämää sullekin.

Lääkiksessä joutuu kaivelemaan p*rseitä, muttei sentään nuolemaan niitä.

Lääketieteen lisensiaatiksi valmistuminen vie noin 6 vuotta ja sitten sama määrä erikoistumista päälle. Mutta lääkärin töitä pääsee harjoittelemaan amanuenssina jo opiskeluaikana ja siitä saa rahaakin. Sitten 4. ja 5. vuoden jälkeen tulee oikeuksia toimia lääkärin sijaisena.

On ihan totta että lääkärien erikoistuminen on varsin pitkä tie. Usein kuitenkin unohdetaan, että korkealle tähtäävillä lakimiehillä sama "erikoistuminen" tapahtuu vapaaehtoisesti ja epävirallisemmin esim. asianajolaitoksen piirissä. Tarkoitan että jos vaikka haluaa kovapalkkaiseksi transaktiojuristiksi hoitelemaan yrityskauppoja tms., ei todellakaan riitä 4-6 vuoden opiskeleminen OTM:ksi, vaan se oikeasti laskuttamiskelpoinen ammattitaito hankitaan useiden vuosien työn kautta. Eivätkä alkupalkat usein huimaa päätä, etenkään suhteessa keskimääräiseen työtuntimäärään.

Kerropa ihmeessä sen oikis vs lääkis listan asiat tänne, niin pääsee muutkin vertaamaan.

En lähtisi lukemaan oikeustiedettä, ellei se kiinnosta sinua aidosti enemmän kuin lääketiede. Joudut olemaan työssäsi niin monta kymmentä vuotta, ettei siinä 5-6 vuoden erikoistuminen tunnu enää missään vaikka lääkikseen pyrkisit ja pääsisitkin.

Palkkauskin näyttää suosivan lääketieteen aloja, mutta ei paljoa.

Ei ole oikis oikea ala sinulle. Olet liian altis ihmisten vaikutukselle, jos annat koko elämäsi muiden käsiin päätettäväksi. Kaverin sisko on vain yksi todennäköisesti hyvin subjektiivinen lähde tiedoillesi. Mene opiskelemaan alaa, jolle itse haluat...

Valinta helpottuu, kun miettii, että jaksaisiko kyseisellä alalla työskennellä vielä 30-40 vuotta jatkuvasti itseään kehittäen ja uutta oppien. Niin paljon sen homma pitää kiinnostaa alusta asti. Ja kun ajattelee noin niin tutkinnon aikavaativuudella ei ole mitään merkitystä, kun kiinnostus alaa ja asioita kohti ajaa vaativuuden ja ajankäytön ohi. Sekunda-asiantuntijoista/ammattilaisista, joilla on muodollinen pätevyys, mutta ei aitoa kiinnostusta alaa kohtaan ei loppujen lopuksi ole mitään hyötyä ja siinä on myös henkilökohtainen työssäjaksaminen aivan varmasti kortilla pidemmän päälle ja pahimmassa tapauksessa alan vaihtaminen.

Ei kannata huijata itseään, vaan tehdä sitä, mitä haluaa tehdä. Ja parempi yrittää päättää tätä aikaisessa vaiheessa kuin kärsiä vanhempana kun "ei tullut tehtyä mitä halusin ja nyt olen tässä".

Ai niin,

Oikikseen ei vaadita lukioaineista juurikaan mitään pohjatietoa, koska ko. alan opiskelu on kirjatiedon omaksumista ja sitten myöhemmin työssä oppimista. Lakitiedettä tukevia lukio-opintoja ovat kuitenkin yhteiskuntaoppi ja filosofia.

Lääkikseen sitten pitää olla hyvät luonnontieteelliset (ke, bi, fy, ma) valmiudet. Painotukset riippuvat siitä, mihin lääketieteen alaan haluaa suuntautua, tosin valintakokeissa niitä suuntauksia ei kysellä, vaan raakaa ainetuntemusta lukiopohjalta.

Jos lukioaineet eivät liity suoraan alaan ja tehtäviin joihin meinaa suunnata, niin eipä niillä lukio-opinnoilla muuta merkitystä ole kuin yleissivistävyys ja lähtöpisteiden kalastelu korkeakoulujen valintakokeissa. Jos ei osaa (ja moni ei osaa) päättää, mihin haluaa suuntautua tuossa vaiheessa, niin kirjoittelee luonnontieteelliset aineet (ma, fy, ke) ja muita haluamiaan aineita yo-kirjoituksissa hyvin arvosanoin, niin saa enemmän valinnan varaa sitten yo-hakuihin.

Mieli voi muuttua vielä moneen kertaan.

Lääkis: valitse, jos luonnontieteet (biologia, kemia, jopa fysiikka kiinnostaa). Myös psykologiaan kiinnostus eduksi. Olet kiinnostunut ihmisten kanssa työskentelystä. Olet empaattinen, mutta et ainakaan hirveän epävakaa ihminen. Kestät suorituspaineita ja osaat tehdä itsenäisesti päätöksiä. Osaat myös itse ajatella, etkä omaksu kollegojesi kyynistä asennetta työhön. Olet ahkera ja uhraat joskus yksityiselämäsi opiskeluille ja työlle.

Oikis:jaksat lukea, lukea ja lukea tentteihin. Kirjallinen ja suullinen ilmaisusi on hyvää. Kestät imbesillejä (ilman yleissivistystä, valkokaulusjuntteja) opiskelijoita ja juristeja. Jaksat myöhemmin loputonta paperityötä. Kielitaito yleensä eduksi. Osaat olla vakuuttava, vaikka et tietäisi mistään paskaakaan. Esim. naiseus ja homoseksuaalisuus voivat vähentää uskottavuuttasi juristina, siis vaikeuttavat uraa. Ala on hyvin konservatiivinen.

Miten ihminen voi verrata näitä kahta alaa?

Toinen ala edustaa ihmisten ja yhteiskunnan auttamista kun toinen edustaa puolueellisuutta jossa aiheutetaan pahaa oloa toiselle osapuolelle. Onko henkilöllä kaksisuuntainen mielialahäiriö jossa pitää valita joko viha tai rakkaus?

Tuskin kukaan muu kykenee päättelemään sen oletko kiinnostuneempi yhteiskunnallisista ja filosofisista asioista vai biologisista ja lääketieteellisistä. Jos olet kuitenkin päättänyt valita jommankumman, ilmeisesti tavoittelet sellaista alaa missä saisit mainetta, kunniaa ja suosiota. Molemmat alat ovat pahamaineisia näistä seikoista. Sanon "pahamaineisia" sen vuoksi että ihmiset jotka päätyvät näille aloille, tulevat katkeriksi siitä että he eivät saa asiakkailtaan kunniaa ja kiitosta ja tästä seuraa korruptiota. Yritykset jotka hyötyvät ihmisten kuolemasta, maksavat rahaa niille jotka aiheuttavat ihmisten kuoleman. Sinänsä lääkis on korruption ansiosta samalla viivalla oikiksen kanssa koska myös lääkis aiheuttaa ongelmia yhteiskuntaan niin kauan kun tuolla alalla on korruptiota. Pitänee siis myöntää omat virheelliset näkemykseni joissa epäilin alojen erilaisuutta.