Miten olette saaneet muijan hyppäämään keulasta laiturille rantauduttaessa. Meillä menee rantautuminen aina vähän mutkien kautta. Kun saan veneen lähelle rantaa, niin muija ei uskalla hypätä ja tuuli vie venettä toisaalle. Antakaa neuvoja.
Muija ei hyppää
neuvoton
181248
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Asia korjataan tietysti vaihtamalla osia. Sinä hyppäät ja muija ajaa venettä.
Muija valmiiks keulaan, ajat rantaa kohti ja vedät pakin päälle vauhdissa, siitä se eukko jatkaa matkaa hyvällä tuurilla laiturille asti. Pari kertaa kun molskahtaa, niin alkaa hyppäämään itse.
Edellinen muija ei tehnyt veneessä muuta kuin näytti hapanta naamaa. Kun vaihdoin muijan paremmin veneilyyn sopivaksi helpottui moni asia.
Mitäs jos opettelisit ajamaan venettä niin että osaat ottaa tuulen huomioon ja saat pysäytettyä keulan ihan laiturin tuntumaan, ei siinä tarvitse hypätä kunhan vaan astuu laiturille.
Entäs joku muu? kun joillakin kuuluu olevan veneessään hyppää per***le joka on aina hyppäämässä keulasta laiturille tai maalle rantautuessa, voithan etsiä tällaisenkin.
" Miten olette saaneet muijan hyppäämään keulasta laiturille rantauduttaessa. "
Siis minä kyllä olen nimenomaan opettanut olemaan hyppäämättä ja sensijaan astumaan laiturille ihan normaalisti.
Sinä voisit vaihtaa rooleja, vaihtaa vaimoa, tai lopettaa veneilyn. Ihan oma valintasi.
Huutaa vaan selvät ohjeet..
Hyppää perkele, kiinnitä jo saatana!
Minä ajan veneen hitaasti kiinni laituriin ja vaimo nousee veneestä pois astuen laiturille janlaittaen köyden kiinni. Sen jälkeen sammutan koneen ja kiinnitän loput köydet. Siis miksi laiturille pitää hypätä. Onko se kovin korkealla, kaukana tms veneestä etteikö sieltä pääse nätisti pois.
Muija vaihtoo :-)
Suosittelen omaa menetelmääni muillekin: seilaa ensin kymmenkunta vuotta yksin. Landaukset sujuvat ilman miehistön apua, kun treenaa tarpeeksi. Sen jälkeen ei ole tarvetta huudella kenellekään ja on kiva, jos joskus saa "muija"-ihmisen kaveriksi. "Hyppää akka, ..kele" on aloittelijan reaktio, jolla oma osaamattomuus kompensoidaan huutamalla tai kiukuttelemalla.
Sementtisaappaat jalkaan, ja laidan yli!
Pitää muistaa antaa kiinnitysköysi mukaan. Muuten menee hyvät saappaat haaskuun.
Ongelma on kyllä nyt veneen kipparissa. Veneen kuin veneen saa vietyä laituriin niin, että vaimosi pääsee turvallisesti laiturille. Onneksi omalla kohdalla olen opetellut rantautumaan niin, ettei turhaa paniikkia synny. Olen sitten ohjaamassa tai kiinnittämässä venettä laituriin.
Kokemuksia painavasta purjeveneestä: mies pidempänä ja vahvempana hyppää laiturille, vaimo ajaa. Hienosti sujunut 15 vuotta.
Miksihän roolit ovat yleensä toisin päin? Heikompi ja usein pienikokoisempi hoitaa vaikeamman tehtävän eli hyppäämisen.
Joskus tosiaankin joutuu hyppäämään, vaikka laiturille astumiseen tietenkin pyritään.
Mitenkäs sä saat muijan yleensäkään veneestä laiturille sitten kun köydet on kiinni? Eikös se voi ihan samallatavalla mennä maihin silloin kun köysiä viedään ensimmäistä kertaa laituriin. Sä skujaat sen paattis semmoseen mestaan että daami voi astua rantsuun. Jos se on liian korkee paatti niin laita ne samat steegat keulaan joita käytät itsekin kun könyät dokaamasta takas omaan botskiin mammaa bylsimään. Ei sen kummempaa. =letan että tässä ootte niin perus-suomiveneilijöitä että menette aina keulakiinnitykseen.
Täytyy olla vaikeeta toi veneily tollasella muijalla
Meikän muijan saa loikkaamaan laiturille jo parin metrin päästä jos sille sanoo, että "Siellä grillikatoksella näytti olevan muovikassillinen ziideriä joutilaana".
Yleinsä itse saa mennä sitten endojan kanssa perässä.
Meidän muija ei hyppele. Eikä lapset. Viime kesänä näimme 2 lähes kuolemantapausta. Ekassa muija ponnisti suoraan mereen ja vene ajoi yli. Sain neitokaisen kuitenkin vedestä ponttoonilaiturille -oli aika tärinässä. Toisessa tapauksessa muija hyppäsi suoraan kalliolle ja siinä sitten jalkaan avomurtuma. Hän myös valui mereen, ja olisi hukkunut, ellei naapuriveneilijä olisi kiskonut kuiville. Huusi suoraa huutoa, kunnes pyörtyi. Pelastuskopteri haki pois. Mies oli aika tärinässä.
Itsekin olen 15 vuotta sitten muutaman laivurikurssin käynyt, mutta missään ei ole opetettu rantautumista edes sillä tasolla että kannattaako peräpoijua lähestyä ht-veneellä tuulen ylä- vai alapuolelta kohtalaisessa sivutuulessa kun tietää että tuuli vie venettä kuin litran mittaa. Tai että peräpoijun voi pyydystää jo veneen keulakannelta, ei ole pakko odottaa peränurkassa että viekö tuuli veneen taas niinkuin 12 edellistä yritystä päättyi. Ja että köydet on oikeasti esillä ja valmiina ennenkuin vene ajetaan poijun ja laiturin väliin. Tai että ankkuriin on kiinnitetty ketju ja köysi ennenkuin mukana ensimmäistä kertaa olevalle kaverille huudetaan
että "heitä se ankkuri mereen". Tai että laiturille annetaan tai hypätään sen tuulenpuolen keulaköyden kanssa ensin. Ja että kättä tai jalkaa ei panna fendariksi veneen ja laiturin väliin, se sattuu. Jne jne. Usein muuten vierestä seuraamalla huomaa että se "hyppääjä" osaisi hyvinkin hommansa jos vain kippari osaisi omansa. Pariskunnan kesken osien vaihtamista kannattaisi oikeasti kokeilla useammassakin perheessä. Vaikka isäntä sen jälkeen jatkaisikin kipparina niin hän ymmärtäisi myös ne hyppääjän ongelmat.