Tänne vaan onnellisuuspalstalle.
Olen onnellinen kun bipo naiseni on taas vauhdissa.Nyt pääsin lopullisesti irti siitä päin kasvoja valehtelevasta horosta. Tiesin joka kerta kun hän valehteli kirkkain silmin menoistaan siellä ja täällä. Olen onnellinen siitä että että oma rakkauteni joka kärsimykseksi muuttui; on ohi. Olen jopa onnellinen siitä, ettei hänellä tule mikään kestämään. Olen onnellinen siitä että elän taas vailla epätietoisuutta.
Olen onnellinen siitäkin että opin häntä vihaamaan.
Olen onnellinen kun bipo naiseni on taas vauhdissa.Nyt pääsin lopullisesti irti siitä päin kasvoja valehtelevasta horosta. Tiesin joka kerta kun hän valehteli kirkkain silmin menoistaan siellä ja täällä. Olen onnellinen siitä että että oma rakkauteni joka kärsimykseksi muuttui; on ohi. Olen jopa onnellinen siitä, ettei hänellä tule mikään kestämään. Olen onnellinen siitä että elän taas vailla epätietoisuutta.
Olen onnellinen siitäkin että opin häntä vihaamaan.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Noh, itse olen bipo ja olen hyvin onnellinen, kun pääsin eroon päihdeongelmaisesta bipo-miehestäni ja 10 vuoden helvetillisestä suhteesta hänen kanssaan. Jatkuvasti juoksi omissa menoissaan, henkistä väkivaltaa, valheita, toisiin ihastumista, päihteitä, katoamistemppuja jne. Kiitokseksi sain pahat traumat kaupan päälle. Hän tuhosi elämäni ja itsetuntoni.
Mutta ihan sen verran haluan sanoa, että älä vihaa eksääsi. Viha tuhoaa sinut, ei häntä. Kokemuksesta tiedän. Olin eron jälkeen mahdottoman katkera ja vihasin eksääni yli kaiken. Se on hyvin raskasta. Yritä päästää irti vihasta ja pahasta olosta häntä kohtaan, niin olet vapaa jokin päivä. Toki tuo vihaisuus kuuluu siihen prosessiin, kun yrittää päästä kaikista huonoista asioista yli. Ilman vihaa en olisi minäkään pystynyt eroamaan.
Voimia sinulle ja muista, että nyt saat elää rauhassa ilman valehtelevaa k-päätä. Se on hienoa jos mikä. Me olemme ansainneet rinnallemme ihmisen, joka kohtelee meitä hyvin. Valehtelu ja muu törkeä käytös ei kuulu parisuhteeseen.
Kiitos vastauksestasi ja oman tarinasi kertomisesta.
Pahaa ole joutunut sinäkin kokemaan, pahempaa kuin minä.Ei mun suhteeni kestänyt kuin reilun vuoden mutta siinä ajassa pystyy hyvin tuhoamaan ihmisen, näköjään. Itseä pelottaa se että jos ja kun löydän uuden ihmisen elämääni, kuinka voin olla etsimättä noita piirteitä hänessä? Pystynkö koskaan luottamaan?
Se ei tule olemaan helppoa ja se on väärin toista kohtaan. On vaikea vieläkin käsittää kuinka ihminen voi olla noin paha. Viha antaa voimaa kestää vaikka parasta olisi jos voisi pyyhkiä hänet kokonaan ajatuksista.
Itse erosin vuosi sitten Bipo-naisesta. Jälkeen päin ajatellen suhde oli koko elämäni kauheinta aikaa. Hän onnistui tuhoamaan minut pikkuhiljaa totaalisesti. Siitä ei toivu hetkessä. Nyt olen tapaillut pari kuukautta naisen kanssa joka on kaikkea mitä minä tarvitsisin. Harmi vaan etten ole vieläkään toipunut siitä pahasta mitä ex-nainen käytöksellään ja puheillaan minulle aiheutti. En pysty luottamaan enkä menemään eteenpäin uudessa suhteessa vaikka erosta on jo vuosi.. Väkisinkin etsii toisesta niitä samoja piirteitä ja se ei ole reilua uutta kumppania kohtaan. Eteenpäin täytyy silti yrittää..
Sinä ja te kumpikin miehenne ansaitsitte toisenne. SE ON HIENOA, kun bipopaskot päätyvät toistenne kanssa suhteisiin! Siinnä ihmisiä ei mitenkään, ei mitenkään satu! KUNHAN, bipopaskot muistatte olla lisääntymättä!!
Ehkä voisit ajatella niin, että hän on sairas eikä tehnyt ilkeyttään mitä teki. Itsekin olen käyttäytynyt todella ilkeästi kun ei lääkitys ollut kunnossa, nyt osaan jo sentään ajatella miehenikin tunteita ja suhteemme voi hyvin.
En voi ajatella noin, hän tietoisesti jätti lääkkeensä ottamatta koska halusi
harhaiseen maailmaansa. Ei vika ole sairaudessa vaan hänen luotaisessa halussaan olla mikä on.
Ja minun eksäni ei taas lääkkeitä halunnutkaan, eikä halunnut eroon päihteistä. Monilla tuntuu olevan se halu olla maaninen. Jotkut jopa kuvittelevat sen olevan osa luonnetta. Se on osa sairautta, ei luonnetta. Mihin ihmeeseen nämä bipot unohtavat sen oman persoonansa. Itse uskon, että oma luonnekin vaikuttaa siihen, minkälainen ihminen on maanisena. Ei varmaankaan aina, mutta olen tuon kuitenkin huomannut. Ei kaikki petä tai ole inhottavia maanisena. Toisaalta taas maanisuus voi muuttaa kiltinkin ihmisen aivan kauheaksi.
Itse en ole vielä eron jälkeen pystynyt seurustelemaan. Tutustunut olen muutamaan mieheen, mutta en pysty luottamaan kovinkaan helpolla. Ja jos tulee vähänkin pelottavia piirteitä vastaan, niin otan jalat alleni. Mutta uskon, että ajan kanssa kumpikin meistä oppii luottamaan, kun luottamuksen arvoinen ihminen tulee vastaan. Se on väärin, että toiset ihmiset tuhoavat meidän elämämme ja jatkavat itse omaa elämäänsä niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toisaalta voi ajatella, että onko heillä asiat edes hyvin. Tuolla tavoin eksäsi ei varmaan saa suhteita pysymään kasassa ja minun eksäni on juuri ollut laitoshoidossa 3 kuukautta. En voi kadehtia. Toivon mukaan he joskus tajuavat, mitä meille tekivät.
Itse en koskaan ole maniaa sairastanut, ja toivon mukaan ei koskaan tulekaan. Ihan tarpeeksi on kamalia kokemuksia eksän ja monien bipo-ystävien manioista. Huh. Maanisen ihmisen käytös voi olla niin samanlaista, kuin jonkun narsistin tai sosiopaatin. Muistan vieläkin ne halveksivat katseet, mitä eksäni minuun loi ollessaan maaninen. Haukkui minut pystyyn ja kertoi miten tylsä ihminen olen. Arvosteli fyysisiä ja henkisiä puolia. Onneksi se on takanapäin! Toivottavasti meillä kummallakin on mukava kesä ilman näitä "elämän tuhoojia". :)
Tuossa tuli niin paljon asiaa ettei voi kyllä juuri lisätä mitään. Juuri tuo että jatkavat elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut on niin vaikeaa käsittää. Ja se että katse voi olla niin halveksiva, sen tietää vasta kun sen näkee; kuinka pelottava ja alaspainava se voi olla.
Sen tiedän ettei täydellistä ihmistä ole olemassakaan, enkä sellaisesta haaveile kun en ole sitä itsekkään. On sellaisia joiden ominaisuudet ja puutteet haluaa ja voi hyväksyä. Polkeminen, pettäminen, valehtelu, väkivalta eivät kuulu niihin.
Tuleva kesä on parempi. Se on aivan varma.
Toivon sitä myös sinulle :)
Onneksi pääsit eroon. Tiedän miten rauha oikein laskeutuu kun bipo on poissa kuvioista.
Onpa karkeaa yleistystä ja syyn heittämistä toisen niskoille. Ei diabeetikon tarvitse pyydellä anteeksi, että janottaa ja joutuu pistämään. Nykyisten lääkkeiden kanssa bipo pystyy olemaan hyvä kumppani.
Bipon niskaan on helppo kaataa kaikki, kun ei itse ota vastuuta omasta osuudestaan yhteiselon sujumisen suhteen.
Bipo on omalla tavallaan valloittava ja normihenkilön kanssa eläminen vaatii totuttelua, Kyllä minä lähden siitä, että jos toinen seisoo rinnalla ja hoito on asianmukaista, elämä on täysin normaalia bipon kanssa.
Toistaiseksi sinulla menee hyvin. Hienoa! "jos toinen seisoo rinnalla ja hoito on asianmukaista, elämä on täysin normaalia bipon kanssa."
Muistutan, että aika harva bipoliiton kokenut on liittonsa aikana millään muotoa kaatanut syitä puolisonsa niskaan. Asia on päinvastoin.
Tsemppiä vaan jatkoon ja rinnalla seisomista jatkossakin!
Olen samaa mieltä. Jos vain sitoutuu lääkkeisiin ja suht normaaleihin elintapoihin niin elämä on ihan tavallista.
tsemppiä myös
Hah! Mistä tuo diabetesvertailu aina tulee? Diabeetikot ei tahallaan tuhoa ihmisiä
niinkun maanikot!
Ei kaikki maanikot sentään tuhoa toisia ihmisiä. Niitäkin on, mutta onneksi kaikki eivät ole sellaisia. Ne ovat usein niitä idiootteja, jotka jättävät tahallaan lääkkeet syömättä, että pääsevät maniaan. Ja heitä, jotka eivät ota minkäänlaista vastuuta itsestään, teoistaan tai muista ihmisistä. Ja jälkeenpäin he eivät edes kadu tekemisiään. Monet kuvittelevat, että mania on osa heidän persoonaa, vaikka se on osa sairautta. He mieltävät itsensä tylsiksi, jos maniaa ei ole. Koko elämä on tylsää tallustamista, jos ei ole maniaa päällä. Tai näin ainakin olen ymmärtänyt heidän puheistaan. Tietenkin on vielä se ryhmä, jolle ei lääkkeet tehoa kunnolla tai ollenkaan, ja niistäkin huolimatta mania tulee. Se on kamalaa, kun mania muuttaa jotkut ihmiset ihan hirviöiksi.
Mutta en kyllä itsekään tajua tuota vertausta diabetekseen. Kyseessä on kuitenkin ihan erilainen sairaus ja se ei ole aina niin yksinkertaista, että otetaan vaan lääkkeet ja kaikki on hyvin. Kovin monelle kun ei ehkä koskaan löydetä sopivaa lääkitystä.
Ei maanikko TAHALLAAN tuhoa. Hän elää harhaisessa maailmassaan ja se on SAIRAUS - ei tahallinen teko. On ihmisen muusta luonteesta kiinni, huolehtiiko itsestään vai ei ja miten suhtautuu asioihin manian jälkeen (mm. korjaako asioita vai pakenee vastuuta). Ei bipous määrittele tätä muuta käyttäytymistä vaan ihmisen oma luonne.
Selvisi, että miehen veli on maanikko. Ihan uskomattomia juttuja, mitä hän teki sairaana ollessaan. Oikeasti.... Huh! Meni aikansa, ennenkuin lähipiiri tajusi että mies on oikeasti sairas ja tarvitsee hoitoa.
Ongelmat loppuivat kahteen asiaan muutaman osastohoidon jälkeen: hän syö lääkkeensä ja hänellä on uusi vaimo, joka pitää tiukan kurin kotona ts. puuttuu heti asiaan, jos miehellä meinaa mopo karata käsistä.
Nyt miehestä ei huomaa mitään; en tietäisi ellei olisi kerrottu historiaa. Lääkitys on vahva, mutta toimii. Mies käy töissä ja kotona asiat on hyvin.
Ei sairaus estä ottamasta lääkkeitä, vaan idiotismi. Sitä esintyy myös ei-bipojen parissa. Bipo ei välttämättä ole idiootti tai toisinpäin.
Ihan normaalia tämä elämä on meille joillekin, jotka emme lääkkeitä käytä. Johtuu kai sairauden lievistä oireita, tai sitten on kokonaan väärä diagnoosi.
Odotahan vaan,niin kyllä lähtee,valitettavasti.
Jaa mikä lähtee?
moppeli käsistä
Ja monilla ei lähde. Elämästä ei koskaan tiedä etukäteen. Taivaskin voi tippua niskaan.
Sitähän pelkäsivät jo Asterix ja Obelix aikoinaan
Ymmärrän mitä olet käynyt lävitse. Olen pahoillani siitä, että törmäsit bipopaskoon! Nämä bipot valehtelevat AINA! Ne etsivät vain ainostaan uuden uhrin: se on surullista!! Tulevaisuuden kannaltaa pitää käsittää: BIPOPASKOT eivät ole ihmisiä!!!
Joko bannit loppui? :D
Ketjun aloittaja käynyt 12 kertaa tykkäämässä omasta ketjustaan. :D
Kaikki täällä on bipoja tai muita hulluja. Kukaan normaali ei käy Suomi24 palstoilla.