Olen tapaillut henkilöä josta pidän, mutta en ehkä halua viettää hänen kanssaan koko loppuelämää. Olen tavallaan väsynyt ainaiseen etsimiseen (kyllä, minulla on muutakin elämää ja pyrin nauttimaan elämästä yksinkin), koska en ole koskaan tavannut ketään ketä rakastaisin! En enää jaksa odottaa. En kohta enää edes usko että joku "täydellinen" tulee vastaan (huom.heittomerkit...). Haluaisin vaan nauttia hänen seurastaan, mutta minulla on tunne että mitä jos löytyy parempi.
Olen kärsinyt paljon yksinäisyydestä, vaikka aktiivinen ihminen olenkin. Pääsyy tähän on introventti-luonteeni/hiljaisuus, kai. En vaan kestä ajatusta että joutuisin tämänkin kesän olemaan yksin. Neljän seinän sisällä, kun aurinko paistaa. Olen kai melko kranttu seuranhaussa, ja sen takia myös yritänkin nyt niin kovasti oppia rakastamaan tätä henkilöä "vioistaan" huolimatta. En vaan jaksa olla enää yksin...ja entä jos sitä mitä haluaisin (mitä edes haluan?) ei koskaan löydy?
Miksei vaan voisi olla ystäviä ympärillä? Miksen koskaan saa niitä? Silloin olisi paljon helpompaa erota. Jos nyt edes sitä eroa haluan.
Olen kärsinyt paljon yksinäisyydestä, vaikka aktiivinen ihminen olenkin. Pääsyy tähän on introventti-luonteeni/hiljaisuus, kai. En vaan kestä ajatusta että joutuisin tämänkin kesän olemaan yksin. Neljän seinän sisällä, kun aurinko paistaa. Olen kai melko kranttu seuranhaussa, ja sen takia myös yritänkin nyt niin kovasti oppia rakastamaan tätä henkilöä "vioistaan" huolimatta. En vaan jaksa olla enää yksin...ja entä jos sitä mitä haluaisin (mitä edes haluan?) ei koskaan löydy?
Miksei vaan voisi olla ystäviä ympärillä? Miksen koskaan saa niitä? Silloin olisi paljon helpompaa erota. Jos nyt edes sitä eroa haluan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
http://www.youtube.com/watch?v=xmDHGR3X3y8
Ei millään pahalla, mutta et edes siis tiedä mitä haluat.
Mutta mitä jos löytyy joku parempi ? Niin entä sitten saahan sitä lähtee etsimään, mutta se sisältää riskin. Mutta muista vastapeluri siis kumppanisi on myös tunteva ihminen, ei leikkikalu.
"Miksei vaan voisi olla ystäviä ympärillä? Miksen koskaan saa niitä? Silloin olisi paljon helpompaa erota" Siinä kysymys jonka ratkaisemalla tätä palstaa ei tarvittaisi, vaikkakin ei oikeassa tilanteessa tarvita kavereita eoon, joille voidaan esittää marttyyria.
On väärin seurustella vain sen takia, ettei joutuisi olemaan yksin!!!!!! Niin hirveä tunne kuin yksinäisyys onkin. Tiedän sen. Todellakin, se toinen osapuoli ei ole mikään leikkikalu. En tiedä minkä ikäisiä olette ja kauanko olette seurustelleet. Jos, et tarpeeksi välitä hänestä, rakasta häntä, päästä hänet menemään. Anna edes hänelle mahdollisuus löytää se ihminen, joka rakastuu häneen.
Elämä osaa yllättää, et voi tietää jos vaikka jonakin päivänä tapaat itsekin ihmisen joka vie sydämesi. Eikä rakkaus välttämättä syty kaikkien kohdalla heti. Ja tottakai vietät kesän yksin neljän seinän sisällä jos niin päätät. Ei siinä muu auta kuin mennä ulos ihmisten ilmoille! Rennolla asenteella saat kyllä seuraa. Älä odota tai etsi mahdollista kumppania. Se rakkaus tulee usein vastaan juuri silloin kun ei etsi mitään.............
Sori siis piti kirjoittaa, etten tiiä kauanko olette tapailleet.... ettehän te seurustele.
Itse tein oikean ratkaisun kummalekkin. Se, että yksin on ikävämpää, ei ole oikea syy jatkaa sudetta.
Entäs jos toista rakastaakin, mutta silti on tunne että jotain jää nyt välistä. Miehessä ei ole mitään vikaa, mutta olemme niin pirun erillaisia. Kuinka paljon minun tulee joustaa? Pystyn kuvittelemaan yhteisen elämän, silti en ole yhtään varma olemmeko ensi kesänä enää yhdessä. Kuinka paljon suhteelle tulee antaa aikaa, että ei kulje onnensa ohi? Entäs jos meidät on tarkoitettu toistemme koetinkiviksi ja minä vain luovuttaisin liian helposti? Hyvinä hetkinä todella rakastan häntä ja näen vääntömme meitä vahvistavana tekijänä. Huonoina hetkinä en pysty ymmärtämään kuinka voimme jatkaa yhdessä ja pelkään olevani suhteessa vain yksinäisyyttäni.
Purkaus tuli ehkä väärään ketjuun, mutta tulihan kuitenkin.
Suomi taitaa hävitä tämän pelin.