Mulla on ahdistuneisuus häiriö ja koen sitä tietyissä tilanteissa.
Olen tämän tiimoilta käynyt terapiassa ja siellä on kehotettu että pitää mennä niitä tilanteita päin mitkä ahdistavat. Lääkeistä kun en ole saanut apua niin että veisivät pelot pois.
Kun olen yrittänyt siedättää itseäni niin tuntuu että ahdistus vain lisääntyy.
Siis tottakai ahdistus lisääntyy asiaan mitä päin menee mutta kun se levittyy muihinkin elämän alueille. Olen nytkin yrittänyt siedättää itseäni työkokeilulla.
Mutta olen huomannut että nyt ahdistun muistakin minua ennen ahdistamattomista asioista. Esimerkiksi olen nyt nähnyt kavereitani hyvin vähän, jotenkin ahdistaa mennä heidän kanssaan mihinkään tai ylipäätään puhua heille. Tämän on johtanut siihen että pidän puhelimen kiinni tai en vain vastaa. Myös kaupassa käynti on ruvennut ahdistamaan, jotenkin vältän sinne menoa, olen mielummin syömättä... Näitä ongelmia minulla ei ennen tätä "siedätystä" ollut.
Tunnen muutenkin olon jotenkin masentuneeksi. En oikeen saa tehtyä muutenkaan mitään ei ole ns. aloitekykyä yhtään mihinkään. Terapeutti käski työn ohessa liikkua yms. mutta ei tule nyt mitään siitäkään.
Eli nyt sitten ahdistaa ja masentaa koko ajan.
Voin omasta mielestäni vielä niin hyvin enne tota kokeilua...
Nyt voin huonommin kuin koskaan...
Muilla vastaavaa?? onko jotain ehdotuksia miten ratkaista tilanne??
Olen tämän tiimoilta käynyt terapiassa ja siellä on kehotettu että pitää mennä niitä tilanteita päin mitkä ahdistavat. Lääkeistä kun en ole saanut apua niin että veisivät pelot pois.
Kun olen yrittänyt siedättää itseäni niin tuntuu että ahdistus vain lisääntyy.
Siis tottakai ahdistus lisääntyy asiaan mitä päin menee mutta kun se levittyy muihinkin elämän alueille. Olen nytkin yrittänyt siedättää itseäni työkokeilulla.
Mutta olen huomannut että nyt ahdistun muistakin minua ennen ahdistamattomista asioista. Esimerkiksi olen nyt nähnyt kavereitani hyvin vähän, jotenkin ahdistaa mennä heidän kanssaan mihinkään tai ylipäätään puhua heille. Tämän on johtanut siihen että pidän puhelimen kiinni tai en vain vastaa. Myös kaupassa käynti on ruvennut ahdistamaan, jotenkin vältän sinne menoa, olen mielummin syömättä... Näitä ongelmia minulla ei ennen tätä "siedätystä" ollut.
Tunnen muutenkin olon jotenkin masentuneeksi. En oikeen saa tehtyä muutenkaan mitään ei ole ns. aloitekykyä yhtään mihinkään. Terapeutti käski työn ohessa liikkua yms. mutta ei tule nyt mitään siitäkään.
Eli nyt sitten ahdistaa ja masentaa koko ajan.
Voin omasta mielestäni vielä niin hyvin enne tota kokeilua...
Nyt voin huonommin kuin koskaan...
Muilla vastaavaa?? onko jotain ehdotuksia miten ratkaista tilanne??
Vastaukset 7
Vanhimmat
Oletko ajatellut psykoterapiaa? Se voisi auttaa. Se on raskasta mutta pitkäjänteisyys palkitaan!
Mä en pysty opiskelemaan, tekemään töitä eikä mulla ole koskaan vielä ollut naisystävääkään eli olen täysin kokematon kaikessa ahdistukseni takia vaikka ikää alkaa olla sen verran että kaikista noista pitäis jo olla kokemusta.
Mulla on samanlaista että nykyään ahdistaa sekin kun pitäis tavata kavereita vaikka olis kyse vain lyhyestä tapaamisesta. Ahdistun aina siitäkin kun joku soittaa mulle enkä läheskään aina vastaa ollenkaan. Kaupassakaan en pysty käymään kuin ehkä hätätapauksessa kun sekin ahdistaa liikaa.
Aina lääkärit ja sairaanhoitajat toitottaa vaan sitä samaa paskaa että pitää kohdata tilanteet. Ei oikein toimi minullakaan tilanteisen kohtaaminen kun ahdistun niin paljon että haluan aina vain paeta paikalta ja luovuttaa.
En tiedä sitten mitä voin enää tehdä elämäni pelastamiseksi vai onko itsemurha ainut vaihtoehto. Masentaa jos olis mahdollisuus vihdoin tavata joku nainen mutta mokaan ehkä senkin kun ahdistaa liikaa. Ei tästä elämästä tule koskaan yhtään mitään kun kaikki asiat ahdistaa.
Samaa täällä.
Ahdistaa aina vaan. Tilanteiden kohtaaminen auttaa suurinta osaa mutta luulen itse kuuluvani siihen ryhmään joka ei siihenkään pysty. Terapiassa käyty jo pari vuotta ja lääkeett siinä ohella. Ei vain pysty menemään niihin tilanteisiin joita pelkää. Tai ehkä pystyy meneemään mutta olemisesta ei ainakaan tule mitään.
Mulla tulee ahdistuksesta kaikki mahdolliset fyysiset oireet. Pahimmassa tapauksessa mulla on paniikkikohtaus koko ajan päällä. Siihen vielä oksentelu vaikkei ole edes syönyt, niin silti...
Mulla on kanssa tuo vastakkainen sukupuoli lähes tuntematon. En pysty kohtaamaan oikeastaan ollenkaan. Mua on pyydetty treffeillekkin joskus mutta ei yksinkertaisesti pysty menemään, ahistus menee taas paniikkiin. Humalapäissään on pystynyt edes jotenkin kommunikoimaan, mutta siitäkin tulee jälkikäteen vaan kauhea olo... kaamee morkkis... Muutenkin mulla on toi alkoholi vaan pahentanut oloa, silloin kun pystyy olemaan sellainen kun haluaa... niin eikö siitä tuu sitten aina hirveä morkkis ja häpeä jne....
On tää elämä tälläsen ahdistelijana ja fobiasena aika paskaa suoraan sanottuna...
Mullakin pahimpina aikoina menee ajatukset siihen että haluan vain kuolla pois. Sillon alan ottaa aina lääkkeitä ja alkoholia. Siis kotona yksin. Olo on niin ahdistunut että sen turruttaa keinolla millä hyvänsä, ja joskus aina toivookin ettei aamulla tarvis enää herätä...
ainoo mikä tässä lohduttaa on huomata ettei ole yksin näitten ongelmien kanssa...
Se on kyllä aivan kamalaa kun ahdistus on niin voimakasta kun yrittää syödä niin tuntuu että oksentaa ja pitää olla syömättä. Näin siis ainakin silloin jos joudun menemään johonkin tilanteeseen mikä jännittää ja ahdistaa aivan älyttömästi.
Sitten toinen kamala juttu on se kun vatsa sekoaa aivan hallitsemattomasti ja on pakko päästä vessaan nopeasti. Hävettää aivan kamalasti kun vatsa voi seota missä vaan. Ajattelee nyt vaikka sellastakin tilannetta että olis naisen kanssa treffeillä, vatsa alkaa ääntelemään ja sitten iskee kauhea vesiripuli päälle.
Mullakin on ollut tapana käyttää alkoholia ahdistukseeni joka ei ole kyllä sekään hyvä juttu. Alkoholi auttaa hetken aikaa mut sen jälkeen on vaan paljon pahempi ahdistus päällä seuraavina päivinä. Sitten jos mun pitäis mennä treffeille naisen kanssa niin enhän mä nyt voi itseäni vetää aivan umpitunneliin. Eihän siitä mitään tulisi. Olen miettinyt että auttaisiko mua rauhoittavat lääkkeet jos pitää olla vaikka montakin päivää jossain ympäristössä missä tunnen oloni muuten todella ahdistuneeksi. Mulle ei vain lääkäri suostunut määräämään rauhoittavia.
No itse olen rauhoittavia saanut, en varmaan sais jos lääkärini tietäis noista mun sekakäytöistä....
Pitäs kyllä löytää joku muu apu tohon kun noi bentsot... niillä kun saa hetkellisen hyvän olon, mutta siihen hetkeen se jää...
Vois ehkä alottaa sillä että kokeilis muita päivittäis lääkkeitä, kaikkia kun mun kohalla ei ole vielä kokeiltu...
Eikös noissa bentsoissakin ole jotain pitkävaikutteisempia? Ajattelin että kyllä olis hyvä olla niitä siltä varalta jos tulee pahempia tilanteita. Otan sitten tarpeen mukaan lisää jos vaikutus loppuu. Mulla ei ole ollut edes mitään sekakäyttöä mutten siltikään saanut reseptiä.
No kannattaa varmaan men jollekkin toiselle lääkärille.
Taisin itsekin oman ekan opamox reseptin saada niin että varasin päivystys ajan samalle päivälle jolloin eri lääkäri kun omalääkäri, ja sanoin sinne että ahistaa niin että sekoon kohta.