Olen 17-vuotias ja kärsin määrittelemättömästä, pääosin anorktistyyppisestä, syömishäiriöstä neljättä vuotta. Ennen minua ei hetkauttanut, vaikka kehoni olisi kärsinyt sairauden vuoksi. Vajaa vuosi sitten tapasin ihanan miehen ja olen alkanut miettiä lasten hankintaa, vaikkei se vielä ajankohtaista olekaan. Pelkään kuitenkin, etten voi saada ikinä omaa lasta..
Mittani ovat nyt 53/165, mutta paha alamäki on meneillään. Paino on vaihdellut näinä vuosina 41-54. Menkat alkoivat kolme vuotta sitten ja ovat olleet melko säännölliset. Mitä mieltä olette, kuinka suurella todennäköisyudellä pystyisin vielä joskus lapsen saamaan?
Kertokaa omia kokemuksinne asiasta!
Mittani ovat nyt 53/165, mutta paha alamäki on meneillään. Paino on vaihdellut näinä vuosina 41-54. Menkat alkoivat kolme vuotta sitten ja ovat olleet melko säännölliset. Mitä mieltä olette, kuinka suurella todennäköisyudellä pystyisin vielä joskus lapsen saamaan?
Kertokaa omia kokemuksinne asiasta!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Anoreksiaan sairastuin 16 vuotiaana, olin vakavasti alipainoinen lähes 4 vuotta, menkat olivat poissa 20 ikävuoteen asti, sen jälkeen "parannuin" eli painoa tuli takaisin että 52kg (165cm) saavutettua menkat palasivat. Nyt olen 22 vuotias ja puolivuotiaan lapsen äiti.
Lääkäri totesi joskus että munasarjani ovat epäkunnossa ja hormoonitoiminta lakannut= lapsettomuus
Silti minulla on elävä todiste siitä että TOIVOA ON :)
Jokaisen keho ja elimistö on tietysti omanlaisensa, mutta älä lannistu.
Silti painotan että ennen kuin edes harkitset lapsia, sinun on parannuttava! Lapsi ja mielensairaus ei sovi yhteen, sillä HÄN on numero yksi ja hänen tarpeensa ovat etusijalla JO raskausvaiheessa.
itse sairastuin ensimmäisen kerran syömishäiriöön n.13-vuotiaana..14-v paino oli siinä 47kg luokkaa, väliin vähemmänkin... ja pituutta sen 172cm...menkat olivat todella epäsäännölliset...siksi en kai aluksi huomannutkaan tulleeni raskaaksi 14-vuotiaana...luulin että painoa tuli tuosta noin vain...syyn sain vasta selville muutamaa kuukautta ennen laskettua aikaa ja raskauden lopullakaan paino ei ollut kuin maksimissaan 58kg...
van tulipahan sieltä kuitenkin 3510g painava terve tyttö lapsi.. :DDD
nyt olen sairastunut syömishäiriöön uudelleen noin vuosi sitten kaikkien näiden vuosien jälkeen...
Sairastuin 19-vuotiaana ja BMI laski vähitellen 14,5 missä oli pari vuotta. Yhteensä laihuutta 5v, pysyvänä vahinkona tästä kilpirauhasen toiminnan hiipuminen ja hormonihäiriöt.. Paraneminen alkoi ahmimisvaiheen kautta. Kun nälkiintyminen loppui, alkoi hormonit kai jyllätä ja tapasin mieheni. Parin vuoden päästä jätin pillerit pois eikä menkkoja tullut, todettiin pco ja anovulaatio. Monien vaiheiden ja miedompien hoitokokeilujen kautta päädyttiin lapsettomuushoitoihin, samaan aikaan kävin terapiassa. Mulla on kaksi ihanaa koeputkilasta joista olen syvästi kiitollinen. Raskaudet oli vaikeita, kipuja, unettomuutta, alakuloinen olo ja diabetes - kroppa oli ollut niin kovilla. Lapset on terveitä, onneksi.
Lapsettomuus ja ne hoidot on rankkoja ja pienten lasten äiti ei voi todellakaan pyöriä omien syömisen ja pakkoajatusten kanssa. Mulle raskaudet oli viimeinen silaus parantumiseen, omaa raskauksien koettelemaa kehoa alkaa rakastaa vaikka se vähän muuttuu, naisen keho on ihmeellinen kun se pystyy tuottamaan uutta elämää. Suosittelen terapiaa ja gynen tarkastusta, ennen kaikkea syömistä. Älä käy tätä samaa kivistä tietä, kaikilla noi hoidot ei edes tuo apua. Lapsettomuuden kokeminen on musertavaa.
Moni anorektikko luulee saavansa kolmekymppisenä lapsen, koska "sairaudesta on jo pitkä aika". Pitkä aikaväli EI auta vaikka anoreksiasta olisi kulunut 10-15 vuotta. Se, että anoreksian sairastaa nuorena, pilaa naisen elimistön. Nuoren anorektikon elimistö ei pääse kehittymään normaalisti (hormonipitoisuudet jäävät pysyvästi alhaisiksi, lisääntymiselimet jäävät kehittymättä) ja lapsensaantikyky voi tuhoutua kokonaan.
Mutta aikuisena (päälle 20-vuotiaana) sairastettu anoreksia ei yleensä vaaranna lastensaantikykyä. Elimistö on jo ehtinyt kasvaa ja kypsyä aikuiseksi normaalisti (normaali ruokavalio, riittävästi energiaa, yms). Anoreksiaa sairastava aikuinen nainen laihtuu kyllä kovasti ja hormonitasot laskevat, mutta kun sairaus paranee, elimistön on helpompi palautua normaalitilaan. Teini-iässä luurangoksi laihtuneen tytön elimistö ei koskaan edes pääse kasvamaan siihen "normaalitilaan" joten niinsanottu palautuminen ei ole mahdollista.
On hyvä, että anorektikoille usein kehittyy lapsettomuutta. Jos ihminen ei kykene hallitsemaan edes OMAA syömistään, hän ei varmasti kykene huolehtimaan myöskään lapsesta.
Anorektikkohan nimenomaan hallitsee omaa syömistään, siitä siinä nimenomaan on kysymys.
BED potilas ei puolestaan hallitse, hän ahmii minkä pystyy. Anorektikko pyrkii täydelliseen kontrolliin oman syömisensä kanssa.
Minultä pääsi oikeasti itku, kun olin lihonut vasta kuusi kiloa (bmi 10->12) ja minulla alkoi menkat!
Kävin gynekologillakin, joka sanoi, että ihan oikeat menkat ne ihme kyllä olivat ja hormoniarvotkin oli ihan normaalit.
Enkä edes halua lapsia, enkä menkkoja. Miksi mun kroppa tekee tän mulle, onko mussa oikeesti 35 kilosena riittävästi rasvaa? Siinä meni kyllä kaikki vähäinen painonnostomotivaatio, jota mulle oli tullut :(