Ei ole olemassa kuin yksinäisyyttä

Jos lähtis salille. Jos vaikka siel näkis IHMISIÄ!

Näinhän se on, ystävyys egojen loisteessa on vain harhaa.

Paras juttu tästä hyödyllisestä ystävyydestä ovat nämä verkostomarkkinointibisnekset, nehän perustuvat täysin ystävyyssuhteiden kaupallistamiseen.

Luonani kävi eilen pitkäaikainen ystäväni ei oltu tavattu aikoihin, molemmilla oli suuria muutoksia tapahtunut elämässä ja ei oltu vaan jaksettu pitää yhteyttä. Eilen hän soitti ja kysyi yhtä asiaa ja lupasi tulla käymään. Keitin kahvit ja juteltiin kuulumiset. Hän on aina ollut minulle se todellinen ystävä, hänessä kaikki on aitoa ja hyvää, hän ei tuomitse, ei mittaa, ei punnitse, hän on oma ihana itsensä. Hän tuli kuin kevät aurinko ja toi tullessaan hyvän mielen ja fiiliksen. Minulla ei ole montaa ystävää, olen sikäli nähnyt ihmisiä monenlaisia, että en kelpuuta enää ketä vain ystäväkseni. Tahdon aidon ihmisen, sellaisen jonka kanssa voin olla oma itseni, jakaa kaiken niin hyvät kuin aratkin asiat pelkäämättä mitä toinen minusta ajattelee.

Nauroin taas pitkästä aikaa, tunsin miten paljon sittenkin olin sellaisen ihmisen ja ystävän tarpeessa, joka sai minut hetkeksi unohtamaan omat tuskani ja vaikeuteni. Mietin, että tuollainen on hyvä ystävä, tuollaisia ihmisiä me tarvitsemme ympärillemme, pyyteettömiä, hauskoja, toiset huomiioonottavia, omalla positiivisella luonteellaan toivoa antavia sisältä kauniita ihmisiä.

Olen kiitollinen rakkaalle ystävälleni, että hän on jaksanut minua aina muistaa vaikka itse olen ollut niin huono ystävä. Hän on kaunis sielu ja hyvä ihminen ja tiedän, että en tarvi monia ihmisiä ympärilleni, mutta toivon saavani pitää hänet aina ystävänäni.