Miten raamattu puhuu äitiseurakunnasta? Mieltäni painaa mieltä tämä ikuinen kysymys ainoasta ja oikeasta seurakunnasta. Jeesushan puhuu että hänellä on muitakin lampaita... missä tässä oikein on kysymys? Puhutaan myös yksi ruumis ja yksi pää, eli sekin viittaa että on oltava vain yksi oikea seurakunta.
Minun on kuitenkin niin vaikea uskoa että niin olisi. El kirahvi tai joku muu viisas, olkaa kilttejä ja kommentoikaa! Mistä tiedän kuuluvani oikeaan seurakuntaan? olen el.
Minun on kuitenkin niin vaikea uskoa että niin olisi. El kirahvi tai joku muu viisas, olkaa kilttejä ja kommentoikaa! Mistä tiedän kuuluvani oikeaan seurakuntaan? olen el.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Kun on uskomassa, niin olennaisinta ja koko sydämen täyttävä asia on silloin kun sen armon kohdalleen saa tuntea, että Jumala rakastaa juuri minua ja Jeesus on maksanut minun syntini ja pääsen taivaaseen jos nyt kuolen. Tämä oma uskominen on silloin niin tärkeä että ei tule mieleenkään aprikoida missä maantieteellisesti menee Jumalan Valtakunnan raja tai onko joku rajatapaus-kristitty nyt uskomassa vai ei.
Kysymys on tärkeä, uskon että Jumala johdattaa saaman niin paljon siihen selvyyttä kuin hyväksi näkee. Varsinkin lappalaisilla Jumalan Valtakunnan rajojen vetely on toissijaista, seuroihin mennään Utsjoella ympäristöseutuineen, järjesti ne kuka hyvänsä.
On oikeampaa sanoa että tule Jeesuksen tykö ja pysy Jeesuksen tykönä, kuin että olet ulkopuolinen.
Kysyjälle vastaisin edesmenneen saarnaja Hugo Gustavssonin neuvolla( jonka sain nuorena). Todistus oikeasta uskosta tulee kolmella tavalla - Jumalan Sanasta, seurakunnan todistus(hengenyhteyden kokeminen muiden uskovaisten kanssa) ja kaikista tärkein, sanoi HG, on se oman sydämen todistus, että sinä ja minä jaksamme omista vaihtelevista tuntemisistamme uskoa itsemme Jumalanlapsiksi.
Olen joskus joutunut tilanteeseen, missä minun uskoni oikeellisuutta on epäilty, olen voinut silloin nojata siihen, että omassa sydämessäni on vakuutus ja myös siihen, että minulla on ainakin joitakin niin läheisiä uskonystäviä, joiden kanssa voin kokea Hengenyhteyttä.
Sanoisin sinulle ohjeeksi (et kai pahastu)...pysy siinä, missä olet elämän ja hengen saanut. Siunausta Sinulle. t pohjolan akka
Sillä Siionista on laki lähtevä ja Herran sana Jerusalemista.
Sana vaikuttaa ja vetää kansat niin että he virtaavat Kristuksen luo ja oppivat.
Kuningas ei lähde aseilla varustettuna Jerusalemista, ei pakota väkivaltaisesti. "Herra lähettää sinun väkevyytesi valtikan Siionista," Ps. 110 (Ps. 110:2).
Kristuksen valtakunnan valtikka on siitä paikasta lähetetty ulos apostolien kautta ilman väkivaltaa, täydessä rauhassa, jonka suloisuus valtaa kansat.
Katso tässä uuden sanan ja uuden lain lupausta; se on aivan toinen kuin se joka annettiin pilvestä Siinailla. Tässä tarkotetaan toista paikkaa kuin Siinain vuorta. - "Laki" s. o. saarna.
Se ennustus on luja, että Jerusalemista tulee saarnan levitä kaikkiin kansoihin; se on tapahtunut apostolien kautta. Tämä olkoon uskomme voima juutalaisia vastaan. "Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin" (Room. 10:18).
Yksin sanasta tunnetaan siis seurakunta, sanan kunniassa kuvaillaan Kristuksen valtakuntaa.
Sana vetää kansat puoleensa, tekee heidät iloisiksi ja halukkaiksi. Näin korotetaan seurakunta ja viettää se riemukulkua ahdingonkin keskellä tyranneita ja vääräoppisia vastaan, niin että heidän täytyy tunnustaa se todeksi.
Jee ne raiteet vie mun taivaaseen
ne vaikka kolisee
mun vaunu nitkuu kitisee
ja väki huokailee
Oo jee Oo jee
going to heaven going to heaven
train goes trough the night
trogh the heating desert trough the holy land
oo jee oo jee
meeting You my Saviour meeting You My Lord
once Yoy was the Lamb once You was slain´
oo jee
oo jee
train goes to the day
to everlasting day
oo jee oo jee
praise to You my Lord
oo jee oo jee
Jesus loves me too !
mikä se on? mitä jeesus tarkoittaa "muilla lammashuoneilla"? entä yksi ruumis ja yksi pää? Mua ahdistaa tää epäselvä olo...
Jeesus sanoo itsestään, että Hän on se hyvä paimen. Hän sanoo myös, että on oleva yksi lammashuone...
Tätä voidaan tietysti tulkita monellakin tavalla. Mielestäni Hän ei anna millekkään inhimilliselle organisaatiolle lammashuoneen statusta. On oleva yksi Kristuksen ostama lammaslauma.
Tärkeätä ei oman pelastuksen kannalta ole se, ketä muita siinä on, eikä se ketä siinä ei ole. Tärkein asia on, että epäilevä sielu, uskot, että sinä olet Jeesuksen karitsa. Pyhä Henki todistaa sinulle siitä erityisesti sanassa, mutta myös omassa tunnossa.
Sitä sorrutaan joskus inhimillisiin todisteluihin, jotka monesti osoittautuvat puiksi heiniksi ja oljiksi. Jeesus on tullut kaikkia syntisiä varten joka paikassa. Kaikkialla, missä raamattua luetaan, kylvetään siementä. Antakaamme siementen herralle vapaus toimia, miten Hän tahtoo.
kirjoitit.
Olen monasti miettinyt, millainen on aito juutalainen lammashuone. Onko se niinkuin navetta ? Onko se avoin, katoton aitaus ? Kuinka sinne niin vaan kiipeillään ? Kun tämän tietäisi, ehkä vertauskin aukenisi enemmän.
Siitä seurakunnan todistuksesta; eikö
se ole vähän vaarallinen termi. Luulen
niin että siitäkin saatetaan tehdä
virheellisesti pelastuksen välikappale.
Ollaan siis huolissaan siitä minkälainen
kuva 'minusta' jälkeenjääneille jää,
so. että jälkeenjääneet vain toteaisivat
yhteiseen ääneen että kuinka hyvä
ja hurskas tämä edesmennyt olikaan..
Tietääkseni lammashuone oli siihen aikaan Israelissa katoton talo, eli tavallaa korkea aitaus, jossa oli ovi. Sitä voi sitten itse kukin tykönänsä miettiä, merkitseekö se jotain vertauksen ymmärtämisen kannalta... no ehkä ainakin se selittää, miten sinne voi kiivetä sisään muualtakin kuin vain ovesta...
Tuosta muistosta tulee mieleeni kohta, josta Paavali kuvaa tulella koettelemiseksi. Kunkin teot tulella koetellaan. Jos jonkin työt kestävät, hän saa kiitoksen. Jos taas jonkin teot palavat, hän itse pelastuu kuin tulen kautta.
Taitaa olla niin, että hautajaisissa muistellaan tekoja, usein vähemmän uskoa?? Ikuisuuden näkökulmasta on yhdentekevää, minkä arvosanan saa ihmisiltä. Tärkein on se, että perustus on palamaton ja se on Kristus ja Hänen lunastustyönsä.
selittikö siellä mikä on muualta astuva?
Oikeat todistajat jotka ovat Raamatussa, ovat veri vesi ja Henki. Ihmisten todistukset ovat heidän mielipiteitään ja vaihtelevat miehestä ja naisesta toiseen. Niihin ei todellakaan ole mitään luottamista, elleivät ne sitten pohjaudu Raamatun sanaan.
1. Joh. 5:2 Siitä me tiedämme, että rakastamme Jumalan lapsia, kun rakastamme Jumalaa ja noudatamme hänen käskyjänsä.
1. Joh. 5:3 Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä. Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat;
1. Joh. 5:4 sillä kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut,...
****************************************************
*...MEIDÄN USKOMME uskomme*.
****************************************************
1. Joh. 5:5 Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?
***1. Joh. 5:6 Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus.
1. Joh. 5:7 Sillä kolme on, jotka todistavat:
1. Joh. 5:8 Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä. ***
1. Joh. 5:9 Jos me otamme vastaan ihmisten todistuksen, niin onhan Jumalan todistus suurempi. Ja tämä on Jumalan todistus, sillä hän on todistanut Pojastansa.
1. Joh. 5:10 Joka uskoo Jumalan Poikaan, hänellä on todistus itsessänsä; joka ei usko Jumalaa, tekee hänet valhettelijaksi, koska hän ei usko sitä todistusta, jonka Jumala on todistanut Pojastansa.
1. Joh. 5:11 Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja ....
*....tämä elämä on hänen Pojassansa*.
*huom*
1. Joh. 5:12 Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.
*huom*
Me too, I hope!
ERITTÄIN vaarallinen termi, olmi. Varsinkin, kun skenaario on jo toteutunut.
...ERITTÄIN hyvin!
Näin, el kirahwi. Todennäköisesti siellä oli myös ikkuna/oita.
"Meikäläisyydessä" (es.lest.) olen kuullut selitettävän, että muualta (kuten ikkunoista, avoimen katon kautta?) kuin ovesta "sisälle käyneet" olisivat jotenkin ikäänkuin epäkelpoja "ristittyjä".
Onko näin? Jos, niin miksi?
En nyt muista tarkkaan kuulemiani selityksiä, mutta minusta tuntuu, että sellainen joka ei ole tullut sisään oven kautta, on sellainen joka luottaa johonkin muuhun kuin Vapahtajan suorittamaan pelastustyöhön. Voi luottaa esim. hyvään vaellukseen, kaikkien tietämiensä syntien tunnustamiseen, oikeaan organisaation kuulumiseen, siihen että toiset pitävät uskovaisena, eiliseen uskoon, opin oikeaan ymmärrykseen, korkeaan asemaan seurakunnassa tai yhteiskunnassa. Ja näitä tietysti voi olla lukematon määrä...
Eli muualta kuin oven kautta tullut on tavallaan "kinderin yllätysperuna", joihin jokainen on kouluruokailussa tutustunut: aidoksi perunaksi kavalasti naamioitunut sisältä mätä peruna.
Älä sinä nuorimies moiti kouluruokaa, sinun elämänkokemuksellasi en menisi ottamaan esikoislestadiolaisten nimissä kantaa kouluruokailussa tarjottuihin perunoihin...
... toteaa eräs joka varmaankin joutuu kuluttamaan koulunpenkkiä hamaan iankaikkisuuteen ;)
Kaikkien entisten koululaisten puolesta esitän syvät surunvalitteluni. ;)
No, itse asiassa täytyy kyllä selventää, että yleensä kyllä kouluruoka oli ihan ok. Ja totuuden nimissä täytyy kyllä todeta, että niitä "kindereitä" on esiintynyt myös muualla. Jopa äitini on joskus onnistunut sellaisia keittämään, vaikka yleensä hyvänä ruoanlaittajana pidetäänkin. Ja aika vaikea kai se on etukäteen tietää, mikä peruna sisältää kivan yllätyksen ja mikä ei. Omaa kokemusta ei kauheasti ole, koska en juurikaan keitä perunoita (epäterveellisiä mm. korkean glyseemisen indeksinsä vuoksi).
Oikein mieltä lämmittää, kun saa nähdä oppinsa ottaneen ottavaista otetta ! Näin kannattaa tehdä pioneerityötä tieteen pitkällä saralla.
Tunnettehan tämänkin tietoannoksen ?
http://www.biovita.fi/suomi/index.html
Kuten kirkkoisä Ireneus uskon, että "siellä missä on Pyhä Henki, siellä on Kirkko, ja siellä missä on Kirkko, siellä on Pyhä Henki".
Ja protestanttina olen pakotettu uskomaan, että Jeesus tarkoitti sanoillaan "Jumalan valtakunta ei ole täällä eikä tuolla vaan sisäisesti teidän keskellänne" sitä, että Kirkko ei ole mikään fyysinen organisaatio, vaan sen rajat kulkevat ihmisten sydämestä sydämeen ja määräytyy juuri sen mukaan, mitä yllä Ireneusta lainasin. Ainoat kristilliset yhteisöt, jotka ovat sellaisenaan olleet olemassa apostolien ajoista asti ovat ortodoksinen ja katolinen kirkko, joten jos uskoisi Kristuksen Kirkon olevan joku maanpäällinen konkreettinen organisaatio, niin silloin tarvitsisi liittyä jompaankumpaan niistä.
Ja mistä sitten tietää, että on Pyhä Henki? Joku taisi jo vähän sivuta sitä yllä, mutta Raamatussahan lukee että "Jumalan Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia".
Raamattu ei käsittääkseni puhu äitiseurakunnasta mitään. Esikoislestadiolaisuuden äitiseurakuntakäytännöllä on ollut ihan hyviä seurauksia, mutta en usko, että se on mikään jumalallinen järjestys, joka on välttämättä oltava juuri niin. Enkä missään nimessä usko, että pelastuakseen on oltava yhteys Ruotsin Lapin esikoislestadiolaisuuteen (eli esikoislestadiolaisittain "äitiseurakuntaan").
Jeesus puhuu muista lampaista, mutta ei muista lammashuoneista. Itse ainakin uskon, että se vertaus tarkoittaa, että on vain yksi Israelin lammashuone, johon tullaan saattamaan myös pakanakansoja, eli niitä "muita lampaita". Toisin sanoen esim. suomalaiset ovat niitä muita lampaita.
Eli on vain yksi Kirkko (eli Seurakunta), mutta se ei ole yksi maallisen organisaatiorakenteen vuoski, vaan se on yksi Pyhän Hengen kautta, joka yhdistää jäsenet toisiinsa ja Kristukseen, joka on Kirkon pää. Ja siten Kirkko on Kristuksen ruumis maan päällä.
Monet esikoiset käsittää sen toisin ja tuomitsee samalla muut jotka eivät käsitä samalla tavalla.
"Raamattu ei käsittääkseni puhu äitiseurakunnasta mitään. Esikoislestadiolaisuuden äitiseurakuntakäytännöllä on ollut ihan hyviä seurauksia, mutta en usko, että se on mikään jumalallinen järjestys, joka on välttämättä oltava juuri niin. Enkä missään nimessä usko, että pelastuakseen on oltava yhteys Ruotsin Lapin esikoislestadiolaisuuteen (eli esikoislestadiolaisittain "äitiseurakuntaan")"
että on oltava isä jumala taivaassa ja äiti seurakunta maan päällä joka synnyttää uusia kristittyjä ja sitten hoivaa ja ruokkii niitä.
jos "haraan vastaan" enkä ole yhtä mieltä seurakuntaäidin kanssa, saan tunteen että just joo, mähän tässä olen väärässä ja joudun lopulta pyytelemään anteeksi.
haluaisin huutaa kurkku suorana että mitä merkillisen touhua tää on että olis lähdettävä huitelee kirkon helmoista ja fixattava itse ehtoolliset ym. mitä on tapahtunu viime vuosina? miks yhtäkkiä kaikki on erilaista?
Erilaista entiseen verrattuna on vain se, että nyt osa es.lessuista yrittää pakonomaisesti perustaa omaa lahkoa, irroittautumalla ehtoollisyhteydestä luterilaisen kirkon lanssa.
Koskaan ennen ei tällaista sekoilua ole tunnettu lestadiolaisten piirissä.
Myöskin perusteita tälle edellä mainitulle teolle on etsitty ties millaisin itse keksityin jutuin ja valhein, kun oikeita ja raamatullisia syitä ja perusteita ei tällaiselle ratkaisulle ole olemassa. Tästä on nyt kysymys!!!
Koskaan ei luterilainen kirkko ole ollut sellaisessa tilasa kuin se nyt on, sopimuksia tehdään sinne ja tänne. Ehtoollista vietetään yhdessä anglikaanien kanssa (joilla siis on zwingliläinen ehtoollisoppi), vaikka Luther sanoi Zwinglille ehtoollisasiasta keskustellessa: Teillä on eri henki.
Kaiken päämääränä on saada palautettua yhteys suureen paaviin ja hänen kirkkoonsa. Jo nyt luterilaisen kirkon piispat juoksevat Vatikaanissa kumartamassa paavia, kyllä niistä on juttuja ollut kirkollisissa ja maallisissa lehdissä. "Kun sokea sokeaa taluttaa, niin he molemmat kuoppaan lankeavat."
Sellainen saarnaaja, joka ei tätä näe ja saarnaa kuulijansa kirkon helmaan, saarnaa samalla itsensä hyvinkin pian tarpeettomaksi.
Entä sitten kirkko ja virkakysymys. Kaiken maailman kylliäiset, jotka kieltävät käytännössä kaikki kristinuskon perustotuudet, saavat vapaasti piispojen siunaamana toimia kirkossa ja johdattaa kuulijoitaan ties minne, mutta vanhan virkakäsityksen omaava pappiskandidaatti ei voi saada vihkimystä virkaan, koska hän on kirkolle vaaraksi. Sitäpaitsi eräs kirkkoherra radiokeskustelussa useaan otteeseen osoitti "fundamentalisteille" suoraan ovea ja sanoi, että näiden olisi jätettävä kirkko, koska eivät ole piispoille kuuliaisia. Eli sellainen juttu.
Kukaan ei pakonomaisesti yritä perustaa omaa lahkoa. Se on vale. Jos joku uskaltaa avata suunsa ja puuttua näihin epäkohtiin, saa lahkolaisen leiman.
Muuten, Kristus on käskenyt opetuslapsiaan viettämään ehtoollista hänen muistokseen, muuta ohjetta hän ei siihen antanut. Ja apostoli Paavali varoittaa sitä, "joka syö taikka juo kelvottomasti, hän syö ja juo tuomion itsellensä".
Siitä se alkaa veikkoseni. Ja ala julistaa siellä kirkossa ylösnoussutta Kristusta.
Ethän sinä voi tehdä kirkon parannusta, eikä syntisiä ole uskovan lupa lainkaan hyljätä.
Olet ajanut täysillä omaan miinaasi sinä tekopyhä fariseus.
Luulitko sinä esittäväsi minulle pyhän itsesi?
Minua eivät teeskentelijät petä tässä asiassa. Meillä on Pyhä Jumalan sana. Ihmisten kiilto ei minua häikäise tippaakaan.
Vai.. voitko nyt kerrankin syntinen nöyrtyä Pyhän Jumalasi edessä ja ottaa vastaan Jumalan rakkauden lahjan, Kristuksen vanhurskauden ansiottomana, ja tulla sitten esittelemään minulle syntisen mutta armahdetun itsesi.
Voi kumpa Jumala saisi avata sokeiden silmiä näkemään ja tuntemaan totuuden.
Jokainen meistä on näet Jumalan armosta ansiottomana pelastettu syntinen.
Mikä siis nostaa ihmisen temppelin harjalle toisten syntisten tuomariksi? Miksi he eivät nöyrry julistamaan syntisille Kristusta joka heidätkin on ansiottomana sontaisesta loasta pelastanut.
"Älkäät, rakkaat veljeni, jokainen pyytäkö opettajana olla..." Jaak. 3:1
Ja en minä ole missään temppelin harjalla, kyllä se vallus on ihan jossain muualla. Myönnettäköön, että lähemmäksi ristiä pitäisi koko ajan pyrkiä.
Minua on tosin pyydetty puhumaan Tuomas-messuun, mutta kieltäydyin kunniasta, koska sain sellaisen neuvon eräältä lähetysmieheltä (sellaiselta, johon sinullakin taitaa olla luottamus, vaikka tuskin hänellä sinuun...)
Oletko itse saarnannut kirkossa? Millaisen vastaanoton sait?
Luottamus on tai sitä ei ole. Luottamus on aina ansaittava asia.
Jumalan sanaan minä luotan 100%:sesti.
Puheita en ole koskaan enkä missään pitänyt, enkä tiedä kenestä saarnaajasta puhut. Ainakin ne puhujat joiden kanssa minulla on rakkaat välit on ymmärtämys ja luottamus molemminpuolinen. Eikä minulla ole mitään kannetta yhtäkään seurakuntani saarnamiestä vastaan. Kukin saarnaa niillä lahjoillaan joita on Jumalalta saanut.
Ihmettelen kovin miten ja millä mittareilla sinä, joka et edes nimeäsi kerro, mittailet minun ja jonkun kolmannen henkilön luottamusta julkisella foorumilla?
Onko sinulla joitakin yliluonnollisia kykyjä, vai ainoastaan ilkeys eli rautanaula sydämessäsi minua kohtaan?
Mutta omahyväiset toisten kristittyjen tuomarit, ja hävyttömät kirkon kivittäjät eivat pisteitä tule saamaan.
En usko että Jumalaltakaan, sillä omien tuomarin himojensa toteuttaminen julkisella foorumilla osoittaa, ettei ihminen tiedä autuutensa olevan yksin armosta ja jumalan rakkaudesta lähtöisin, vaan luulee sen ansainneensa tavalla taikka toisella.
On eroa puhutaanko seurakuntaäidistä vai äitiseurakunnasta...
Mainitsemasi lausuma, että jolla ei ole seurakunta äitinä maan päällä, ei voi olla Jumala isänä, tulee itse asiassa kirkkoisä Cyprianukselta, eli ei siis Raamatusta. Puhuminen kirkosta äitinä ja lasten synnyttäjänä on vanhan kirkon opetus ja uskon, että se on oikea.
Esikoislestadiolaisuuden käsite 'äitiseurakunta' taas ihan eri juttu, koska sillä ymmärretään tavallisesti, että eräs tietty maantieteellinen alue on ymmärryksessä ylemmällä tasolla kuin muut alueet ja että sillä on tietty auktoriteettiasema muiden alueiden ylitse. Jokaisella seurakuntaorganisaatiolla on tietysti oma järjestyksensä ja vapaus järjestää se miten haluaa, mutta pidän vääränä sellaisen järjestyksen julistamista jonain Jumalan säätämänä perustavaa laatua olevana asiana.
Seurakunta julistaa Kristusta, eli Jumalan Sanaa.
Kristus on synnyttänyt ja edelleen synnyttää jokaisen lapsen Jumalalle, kuten Raamattu todistaa.
Jumalan Sana joka on lihaksi tullut Kristus, ja jonka ruumiissa synnin ragaistus on kärsitty ja maksettu on Jumalan lastensynnyttäjä.
Mutta oikein toimiessään seurakunta julistaa nimenomaan Kristusta synnyttäjää. Julistaa Jumalan sanaa joka synnyttää.
Seurakunta itsessään ei siis synnytä, vaan Jumalan sana jota seurakunta julistaa.
Kaste ja HPE ovat Jumalan sanaa myös. Jumalan sanaa näkyvässä ja kouriin tuntuvassa muodossa.
Seurakunnassa ovat tuntomerkkeinä Puhdas evankeliumi Kristuksesta, ja oikein jaetut sakramentit.
Lopetan tältä erää tähän.
En kerro nimeäni, koska sinäkään et kerro. Ja koska tämä on internetin keskustelupalsta, jossa on oikeus esiintyä nimettömänä.
Sinä vääristelet asioita ja tilanteita ja tuomitset väärin perustein omien luulojesi mukaan. Eikä sinun jutuissasi ole vielä tähän päivään mennessä näkynyt hitusenkaan vertaa katumusta koskaan tai missään tilanteessa.
Jatka vaan samaan malliin, paljonhan olet luottamusta ansainnutkin täällä.
Valehtelet minustakin kuin peikko, he he he. Kylläpä on mies hurskasta. Muilta ostat katumusta ja itse teet kuitenkin surutta syntiä.
Etkö näe miten naurettava olet osoittaessasi toista omalla ulosteisella sormellasi. Voi pyhästi ykskerta sinuakin.
Tuli edelliseen erheellisesti sana ostat.
Det samma jag undrar.
TÄSMÄLLEEN näin, el!
"Korkhia on ymmärryksesi", pitkäkaula-veli - mielestäni.
Rauha kanssasi, el kirahwi.
Yuo, ahaa. Simppeli juttu. Viittaus sisälsi ABBA:n textiä, ei sillipurkkia vaan laulukuoroa.O.
Wa-aleikum as-salaam, yaa Realisti! Niin kuin meillä Kirahwimaassa on tapana sanoa... ;)
>>Kirjoitat-
>>Kuten kirkkoisä Ireneus uskon, että "siellä missä on Pyhä Henki, siellä on Kirkko, ja siellä missä on Kirkko, siellä on Pyhä Henki".
Ja protestanttina olen pakotettu uskomaan, että Jeesus tarkoitti sanoillaan "Jumalan valtakunta ei ole täällä eikä tuolla vaan sisäisesti teidän keskellänne" sitä, että Kirkko ei ole mikään fyysinen organisaatio, vaan sen rajat kulkevat ihmisten sydämestä sydämeen ja määräytyy juuri sen mukaan, mitä yllä Ireneusta lainasin.
//Vastaan-
//Tuo "kirkkoisän" lausuma asia on siis itseasiassa RAAMATUN SANA! jota hän itse lainaa sanomassaan Jeesuksen lausumasta sanasta!->
>>Luuk. 17:20 Ja kun fariseukset kysyivät häneltä, milloin Jumalan valtakunta oli tuleva, vastasi hän heille ja sanoi: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla,
21. eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä".>Kirjoitat-
>>Ainoat kristilliset yhteisöt, jotka ovat sellaisenaan olleet olemassa apostolien ajoista asti ovat ortodoksinen ja katolinen kirkko, joten jos uskoisi Kristuksen Kirkon olevan joku maanpäällinen konkreettinen organisaatio, niin silloin tarvitsisi liittyä jompaankumpaan niistä.
Kuka on sokea.
Kirjoitat täysin perättömiä omia keksimisiäsi juttuja. Täyttä panettelua itse olet viemässä kristillisyyttä kuolleen kirkon ja paavin helmoihin.
Raattamaa kehoittaa: rakentakaat, rakentakaa vinimäenaitaa ja korjatkaa älkääkä antako sen lahota ettei siitä pääsisi hengelliset siat tonkimaan viinimäkeen.
Sen sijaan nuin haluaa särkeä aidan jotta hengellisetsiat pääsisivät tonkimaan sisälle herran peltoon eli nämä kuolleen uskon papit joilta puuttuu uudestisyntymän kokemukset.
Kirjoituksestasi sai sellaisen kuvan, että pidit erästä kohtaa kirjoituksessani Ireneuksen kirjoittamana, joten selvennettäköön. Yllä siis lainausta Ireneukselta oli ainoastaa se, että "siellä missä on Pyhä Henki, siellä on kirkko ja missä on kirkko, siellä on Pyhä Henki". Ja sitä seuraava kappale taas oli minun omaa kirjoitustani, jossa lainasin Jeesuksen sanoja. Eli se ei siis enää ollut Ireneukselta.
Mitä tulee aikaan ennen Konstantinusta ja aikaan sen jälkeen, niin tietynlainen vedenjakaja se ilman muuta oli. Kirkko ennen Konstantinusta oli usein vainottu, ja siihen kuuluttiin yleensä vain syvän vakaumuksen takia. Kirkko Konstantinuksen jälkeen taas sai myös sellaisia jäseniä, jotka kuuluivat siihen vain saavuttaakseen sillä jotain hyötyä tai sitten vain yleisen tavan vuoksi. Ja tämä tietysti vähitellen maallisti ja myös vinoutti kirkkoa.
En oikein ymmärtänyt intoiluasi sanan 'kirkko'-käytöstä sen paremmin kuin joistain kristillisten juhlien yhteyteen liittyvistä perinteistä, mutta tuskin on kovin tarpeellistakaan ymmärtää. Ns. vapaissa suunnissa on paljon minulle outoa ja kummallista opetusta, enkä tunne niitä kovinkaan hyvin. Niissä on paljon myös sellaista, mitä pidän suoranaisesti harhaoppina, mutta minulla ei kuitenkaan ole oikeutta tuomita ketään. Toivottavasti sielläkin on autuaaksi tulevia.
>>Kirjoitit-
>>En oikein ymmärtänyt intoiluasi sanan 'kirkko'-käytöstä sen paremmin kuin joistain kristillisten juhlien yhteyteen liittyvistä perinteistä,
>>Ns. vapaissa suunnissa on paljon minulle outoa ja kummallista opetusta, enkä tunne niitä kovinkaan hyvin. Niissä on paljon myös sellaista, mitä pidän suoranaisesti harhaoppina,
Lammashuone=Jumalan luvattu kansa=Israelilaiset
Minulla on myös muita lampaita=Pakana kansoista uskoon tulleet mm. Lestat
Lammashuone vertaus on kauttaikojen herättänyt hyvin paljon keskustelua ja erilaisia tulkintoja. Maailmassa on hyvin paljon ajatuksena se, että "kaikki tiet vievät Roomaan" eli toisinsanoen, usko miten uskot, elät miten elät, teet mitä teet kunhan uskot Jumalaan ja Jeesukseen niin pelastut. Moni uskonnollinen yhteisö ja kirkko ottaa mielellään itselleen yksinoikeuden olla tämä lammashuone eli Jumalan valtakunta, Taivaallinen Jerusalem ja millä nimillä kauniilla nimillä Raamattu kuvaakaan tätä Rauhan valtakuntaa.
Vertauksesta käy kuitenkin selvästi ilmi se että kaikki oikeat lampaat johdatetaan tähän samaan yhteen lammashuoneeseen verisen oven Kristuksen kautta, olkoon hän sitten israeliitti tai pakana kansoista tuleva. On siis olemassa yksi Kristuksen seurakunta ja yksi hänen oppinsa oikea muoto.
Kun ovena lammashuoneseen on itse Kristus niin seinänä pitää olla Hänen oppinsa. Hän jätti kirkolleen tehtävän käskiessään saarnata parannusta ja syntienanteeksi antamista kaikille kansoille alkaen Juudeasta ja Jerusalemista aina maailman äärin asti. Siellä missä Jumalan sana OIKEIN saarnataan ja sakramentit Kristuksen käskyn ja asetuksien mukaan jaetaan, siellä on Kristuksen kirkko, sanoo Luther. Ei siihen mitään fyysistä rajaa vedetä vaan hengellinen sen täytyy olla.
Mistä sitten tiedät että olet löytänyt oikean lammashuoneen ? Ensinnäkin siitä, että olet voinut vakuuttua siitä sydämmessäsi, että tässä on sinulle osoitettu Jumalan huone ja taivaan ovi. Jumalan valtakunnasta kuuluu vieläkin ihana rauhan evankeliumi kaikille lain ahdistamille, katuville ja syntinsä tunteville: Ole hyvässä turvassa, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi Jeesuksen kalliin sovintoveren kautta ja voimasta. Jos sen uskot ja vielä niin kelvottomana kuin itsesi tunnet niin olet löytänyt oven ja päässyt sisälle lammashuoneeseen. Vapahtaja puhuu myös tästä paikasta ahtaana porttina. Jos yrität sinne muualta niin olet varas ja ryöväri eli jos sinulla on vähänkin mukanana vielä jotain omaa.
Mitä tulee Kristuksen kirkkoon eli esikoisten seurakuntaan(Hebr 12), missä Kristus itse on esikoinen monien veljien joukosta. Tämä taisteleva seurakunta ilmeistyi ihmeellisten vaiheiden kautta voimallisena ja suurena heräyksena Ruotsin Lappiin Lestadiuksen kautta . Tätä seurakuntaa kuvataan raamatussa Äitinä ja siitä tulee tämä Äitiseurakunta käsite. Monet ovat pitäneet tärkeänä ja kalliina pitää hengenyhteyttä tähän seurakuntaan ja sen jäseniin, joka tuskalla kerran syntyi Ruotsin Lappiin ihmisten valkeudeksi. Siis osaksi samaa Kristuksen hengellistä ruumista, jonka perustuksena on Kristuksen ja apostolien oppi.
Monet ovat myös tähän seurakunta yhteyteen pahentuneet ja pitäneet sitä harhaoppina ja ihmisoppina. Tämä alkoi jo Lestadiuksen vielä eläessä mutta paheni 1800 luvun lopulla. Monet katkaisivat ja ovat katkaisseet tämän kultaisen langan eli hengen yhteyden. Seuraukset tiedämme ja voimme siitä päätellä minkälaisia hedelmiä se on kantanut ja kantaa edelleenkin.
Voisitko kuvailla niitä hedelmiä? Wibby.
En lähden tässä nyt erikseen luettelemaan mitä kaikkea itse ajattelen. Se on kuitenkin toisarvoista. Enkä oikein tiedä millä motiivilla kysyt mutta vastaan joillakin sanoilla :
Monet ja monet eriseurat, lohkot ja lahkoutumiset ovat minusta suurimmat happamat ja huonot hedelmät. On kuitenkin suuri asia se että me ihmiset emme ole Oven vartijana. Onneksi meillä ei ole oikeutta sulkea kenenkään edestä Taivaan ovea, ja viinipuustakin karsimisoikeus on vain Isällä.
Suuri vihan ja sopankeittäjä tosin iskee ja on aina iskenyt monelta puolelta. Kun se saa keittää eriseuran soppaa(joka on meissä kaikilla lihallisena taipumuksena/syntinä kuten Paavali Ga5 5 kirjoittaa) niin mukana on lähes aina kaksi vastavoimaa ja sen ilmenemismuotoa. Uskon että nämä henget ovat aina yhtä vaarallisia ilmaantuessaan.
1. On niitä, jotka pahentuvat ja aloittavat pahan puhumisen oppia, saarnaajia, muita kristittyjä kohtaan syyttäen ihmisopeista, tekopyyhydestä, vallanhimosta, omastavanhurskaudesta, ulkonaisten asioiden korostamista jne. Voi olla että heidän motiiveinaan ovat maailman ja synnin rakkaus, kateus tai oma "poikkeuksellisen" hyvä ymmärrys hengellisistä asiosta. Jos kysymyksessä on saarnaaja niin tähän kuuluu myös porukan kokoaminen itsensä taakse tukemaan omia hienoja oppejaan.
2. Vastavoimana voi nousta todellinen omavanhurskauden, vaatimusten hengen, nk. isien uskon puolustaminen ja kiivailun henki, jossa muodot ja traditiot nostetaan opinkappaleiksi. Näille tyypillisenä voidaan pitää erityistä pahentumista uskon saarnaan. He puhuvat luottamuksesta Vanhimpiin ja EL tapauksessa Lapin seurakuntaan mutta todellista oikeaa hengen yhteyttä ei kuitenkaan ole. Se paljastuu viimeistään valheeksi silloin kun saamme kuunnella Vanhimpien saarnoja ja opetuksia. Tällaiset ihmiset ovat kiivaita torailemaan ja mielellään jos voisivat, olisivat Oven vartijoita ja laittasivat oven kiinni niiltä, joilla ei juuri ole samaan ymmärrystä ja esim. esikuvaa. Myös tähän eriseuraan kuuluu omat pienet piirit, toisten arvostelu ja pahanpuhuminen. Kirkkohistoria on heille usein hyvin vierasta ja tuntematonta,jopa turhaa ja vaarallista.
Jos me ihmisenä syyllistymme tällaiseen niin olemme vielä lihallisia kuten apostoli myös sanoo.
Ja mitä pahinta, tuloksena voi olla todellisen sydämmen eli kristus uskon menetys(vaikka olisimme sen joskus saaneetkin). Jäljelle jää kulissi tai kuollut usko ja elämä, jonka viritämme sitten itsellemme sopivaksi.
Puhtaaksi viljelty ja uskontokulttuurilla hyvin maustettu tekojen oppi. Sinäpä sen toitkin hyvin esiin!
Autuushan perustuukin kokonaan siihen, mitä Kristus Jumalan Poika teki.
Jumalahan uhrasi Poikansa meidän syntiemme edestä. Ja lahjoittaa meille oman ansionsa ilman meidän ansioitamme.
Pelastus tuotiin näin taivaasta täysin ansiottomille syntisille, ja lahjoitetaan jokaiselle joka tämän Kristuksen ansion uskolla ottaa vastaan.
Ei totisesti ole mitään erotusta.
Vain farisealaiset tekopyhät rakentavat omista tavoistaan, kulttuuristaan, tekemisistään ja isänsä säädöksistä ansion.
Ja juuri he vaativat muitakin laillaan lankeamaan heidän lainomaisiin uskonnollisiin harjoituksiinsa, ansaitakseen heidän väärällä ja itsekeskeisellä tavallaan Jumalan armon.
Juuri tästä on pohjimmiltaan kysymys. Oikea Vanhurskauttaisoppi, siis Kristuksen oppi, on monelta ns. uskovaltakin täysin hukassa.
Että syytät minua tekojen opista. Olen jopa siitä hieman hämmästynyt. En todellakaan kirjoittanut tekojen opista vaan nimenomaan siitä mistä itse kirjoitat.
Autuus todellakin perustuu kokonaan siihen, mitä Kristus teki ja Jumala lahjoittaa meille uskon ilman ansiotamme, ansiottomille syntisille kuten kirjoitit. Armosta me olemme pelastetut, emme tekojemme kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Sehän tässä on varsinainen kysymys.
Lestadiolaisuuden hedelmistä me tiedämme monet riitaisat hajaannukset riidat ja torat. Päällimmäisen riidan aihe on se kuka saa olla herra ja mestari kristillisyydessä ja alistaa muut käskyjensä ja valtansa alle. Tämä on valtavan laaja ja vaiettu häpeä.
Heidän hedelmistään ehkä tunnetuin on ekslusiivisuus, jossa kouristuksen omaisesti sysätään kaikki muut paitsi yhdistyksen jäsenet helvettiin.
Jumalan lapset kuitenkin tunnetaan maailmanlaajuisesti siitä, että heillä on keskinäinen rakkaus.
Lestadiolaisuudessa asia on ratkaistu kuorimalla kermat ja erottamalla "joppi" (kermaton maito) pois kermän joukosta. Ja kas.... taas tuli "rakkaus" ristittyin välille. Tämä kuoriutuminen on ollut kuin sipulilla konsanaan.
18 toisensa helvettiin tuomitsevaa joukkoa on jo, ja lisää "keskinäisesti rakastavia" kaiketi on taas suunnittella.
***************************************************
Totuus koko lestadiolaisen liikkeemme histosiasta on uskomattoman surkuhupaisa.
Mutta tahtovatko nämä ihmiset nähdä totuuden? Ja tahtovatko he käydä toinen toisensa kaulaan parannusta rakastamattomuudesta tekemään?
Eivät he tahdo, vaan he suuttuvat silmittömästi ja haukkuvat sen, joka heille totuuden kertoo.
***************************************************
Sitähän minä todellakaan en tiedä uskotko sinä itse niinkuin kirjoitat.
Ja JA JOKAINEN JOKA USKOO SAA omakseen SEN LAHJAN.
Joka muuta visertää ja tähän vanhurskauttamiseen jotakin lisää, hän on valehtelija.
Ja tässä tulee itse rakennus:
1. Kor. 3:10 Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon kukin, kuinka hän sille rakentaa.
1. Kor. 3:11 Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus.
1. Kor. 3:12 Mutta jos joku rakentaa tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta, heinistä tai oljista,
1. Kor. 3:13 niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen kunkin teko on.
1. Kor. 3:14 Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan;
1. Kor. 3:15 mutta jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva, kuitenkin ikäänkuin tulen läpi.
1. Kor. 3:16 Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli ja että Jumalan Henki asuu teissä?
1. Kor. 3:17 Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.
1. Kor. 3:18 Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.
1. Kor. 3:19 Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa";
1. Kor. 3:20 ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi."
1. Kor. 3:21 Älköön siis kukaan kerskatko ihmisistä; sillä kaikki on teidän,
Tuntuu vain että sinäkin Nuin sekoitat omalla tavallasi vanhurskauttamis- ja seurakuntaopit toisiinsa. Et sillä perinteisellä tavalla vaan enemmänkin tulee mieleen sellainen aakean ja laakean kristillisyyden oppi. Eräs pappismies aikanaan kutsui sen kaltaisia hengellisiksi puoskareiksi, jotka asettavat kuolleenuskon laastaria omantunnonhaavoihin.
Toivon, että et ole niitä vaan oikeasti olet myös paimenena ylipaimenen Jeesuksen alaisuudessa. Johdattamassa lampaita oikeaan lammashuoneeseen, puhumassa kanssa ihmisille parannuksen tarpeellisuudesta ja myös siitä että Jumala, Kristuksessa on osoittanut meille oikean autuuden tien. Alkaen hengellisestä köyhyydestä ja päättyen vainoon. Sydämmen särkymä paikasta, jossa oma loppuu ja jolloin Kristus, uskon kautta pääsee ihmisen sydämmeen tarjoten autuuden aivan armosta ja ilman hintaa. Hän on se HINTA. Ja siitä tiestä , joka kulkee turmelluksen pilkka kaupungin läpi Taivaaseen. Se ei ole ruusuilla tanssimista eikä myöskään mitään hurmahenkisyyttä vaan sotaa maailmaa, perkelettä ja omaa lihaa vastaan.
Oikea taivaan matkalainen haluaa ja myös osaa arvostaa niitä neuvoja ja kehoituksia, joita Jumala sanansa ja henkensä kautta seurakunnassaan antaa. Ei käskynä tai tekona vaan aina avuksi ja suojaksi anettuna sydämmelisen laupeuden kautta ja Hyvän paimenen äänellä. Ja lampaat kuulevat Hänen äänensä mutta vieraita ääniä ne pakevat.
Vanhurskauttamisoppi on minulle selvä asia, kiitos ja kumnnia Jumalalle kaikesta. Sinä olet "tietäväisiä, mutta et tunnusta etkä julista Jeesusta Kristusta pelastukseksi.
Vaan ainoastaan ihmistekoja USKON ASEMESTA.
Ja näitä riittää.
Joskus sitä henkeä haukkkoen ihmettelee miten yksinkertainen asia voi monille olla näin vaikea käsittää. Mutta kateus ja hengellinen ylpeyshän siellä on takana, yhdessä täydellisen tietämättömyyden kanssa. Ihmiset eivät tunne itseään eivätkä Jeesusta Kristusta vapahtajaansa.
Kristinopissa on miltei "black aut".
Valtaosa lestadiolaisista kuitenkin raivostuu oikean kunnon "judaistin" ja vanhemman veljen tavoin oikean vanhurkauttamisopin kuullessaan. Siitähän tässä on kysymys.
Itse hän ei usko iloon ja vapauteen asti, eikä soisi kenekään toisenkaan uskovan, vaikka tietää varsin hyvin sen, että epäily on syntiä. Varsin ristiriitainen tilanne. Mutta sitähän se itse tunnistamaton omavanhurskaus teettää syntisellä.
Tämä on yhtä sekasotkua ja täysin käsittämätön asia monelle lestadiolaiselle, miten yksinkertaisella tavalla Jumala vanhurskauttaa syntisen.
*************************************************
Ainoastaan uskon kautta lahjaksi ilman omia ansioita.
*************************************************
Tämä on koko yli 100 vuotta kestäneen lestadiolaiskriisin ja hajaannuskierteen ydinkysymys ja ydinsyy.
Jos näin ei olisi, me keskustelisimme nytkin varsin eri tavoin ja hedelmällisesti. Jumalan kunniaksi me ilomielin julistaisimme Jeesusta Kristusta ihmisten pelastukseksi tällä sivulla.
Nythän tämä on ollut usein pelkkää "judaistien", eli lakiuskoisten legalistien vänkylöimistä selkeää Kristuksenoppia vastaan päivästä toiseen.
Jumalan sana tulee näin pilkatuksi ja häväistyksi, kun ihmiset kieltäytyvät uskomasta Jumalan sanaa, ja kuitenkin esiintyvät uskovina.
Olet ilmeisesti ottanut tehtäväksesi uuden reformaation toteuttamisen. Jumala on onneksi vieläkin järjestyksen Jumala eikä anna nimeänsä pilkattavan kunniansa tähden.
En ollenkaan vähättele sinua ja uskoasi, joka tuntuu kyllä olevan luja. Toivon, että sekin todella on sille kalliolle rakennettu, joka kestää.
Sokea ei voi taluttaa sokeaa. No syytät varmaan minua ja monia muitakin hengellisestä sokeudesta ja ylpeydestä. Sinulla on siihen tietenkin täysi oikeus. Ylinmäinen tuomari näkee ja tietää kuitenkin kaiken ja tuomitsee armolla ja laupeudella niitä, jotka ovat pesseet Jumalan lahjoittaman elävän uskon kautta synti likaiset vaatteensa Karitsan Veressä. Ja haluavat vieläkin siinä puhdistautua jokapäiväisen katumuksen ja parannuksen kautta koska synti aina heihin tarttuu ja matkan hitaaksi tekee. "Niinkuin peura janoissansa, lähtehelle halajaa". Ja kaiken tämän vaikuttaa Jumala eikä ihmisen oma tahto ja pyrkimys.
Jos sinusta siinä on tekojen oppi ja väärä tunnustus niin meillä ei ole osallisuutta keskenämme.
Esitit juuri hajannusten kaavan. Noin se menee. Kokeiltu on jo 100 v sitten, jolloin Uudesti Heränneet ja Lihallisen Vapauden Eriseura loittoni Elävästä Kristillisyydestä.
Sinulla on oikea henki ja usko. Pysy siinä lujana.
Nuin ei huomaa tilaansa, vaan uskoo omaavansa oikean ymmärryksen ja painaa uskovia helvettiin koko väärän uskonsa voimalla. Tulee mieleen Paavali ennen heräämistään; hänkin uskoi tekevänsä Jumalalle palvelusta kiusaamalla kristittyjä.
Iloitsen tuosta hengestä, jonka tunnistan sinusta. Se vastaa jaa ja aamen sydämessäni.
Eihän voi olla niin, että vuosituhansia vanha usko tarvitsee yhtäkkiä jotain modernia muutosta, jonka kuolleen uskon tunnustajatkin hyväksyisivät.
Nuin ei käsitä sitä, että elävät kristityt joka puolella missä heitä sitten onkin, kerääntyvät yhteen. Jumala johdattaa heidät fyysisestikin yhteen näkyväksi seurakunnaksi maan päällä.
Se on samalla näkymätön, sydämestä sydämeen yhteen liitetty, ja näkyvä maanpäällinen seurakunta.
Eri paikkakunnilla ja eri maissa ja eri maanosissa Jumala johdattaa autuutta kaipaavat elävät kristityt tuntemaan toisia samanlaisesti uskovia. Jotkut elävät kaukana toisista kristityistä. Saattavat nähdä harvoin toisiaan, mutta kuitenkin tuntevat joitakin kristittyjä ja ovat kiinnitettyjä uskossaan elävään seurakuntaan sekä hengellisesti että fyysisesti.
Luin joitakin aikoja sitten Rauhan Side-lehdestä miten Jumala teki työtään kaukana Venäjällä eräässä nuoressä miehessä. Lähelläkään ei ollut eläviä kristittyjä. Mies rukoili, että Jumala johdattaisi hänet sinne missä on oikeaa uskoa. Ja monien tapahtumien ja pitkien aikojen jälkeen se ihme tapahtui. Jumala johdatti hänet Suomeen ja hän sai kuin saikin kontaktin kristityihin.
Kun hän pääsi seuroihin ja keskusteli kristittyjen kanssa, tunsi hän, että tässä on hänen rukousvastauksensa. Niin hän sai sydämeltään laskettua syntitaakan Golgatan ristin juurelle ja pääsi vihdoin pääsiäisaamuun ja iloon ja vapauteen Herrassa.
Mutta hän joutui palaamaan takaisin kotiinsa kauas Venäjän perukoille. Sieltä hän pitää yhteyttä eläviin kristityihin vieläkin ja toivoo joskus taas pääsevänsä seuroihin täällä tai siellä.
Jos on elävässä uskossa, ei se tarkoita sitä, että synnittömiä olisimme. Jos meistä haluaa vikoja etsiä, niin varmasti löytää. Tunnemme ne itsekin. Ja kadumme niitä, todellakin! ja pyydämme anteeksi niitä. Ja vieläpä uskomme ne anteeksi! Jumala antaa kokea ihmeellistä uskon vapautta kun omatunto on puhdas. Ikäänkuin jaksaisi puhuakin enemmän tästä tärkeästä asiasta.
Se ei totisesti ole mitään ansaitsemista, jos tekee parannusta tai jos uskon voimasta haluaa vaeltaa niin, ettei taas joutuisi tekemään sellaista, josta tulee huono omatunto ja Pyhä Henki tulee murheelliseksi. On niin paha olla , kun Pyhä Henki muistuttaa omassa tunnossa, että nyt olet taas tehnyt syntiä ja aiheuttanut tuollakin teollasi Vapahtajallesi lisää tuskaa. Siitä ei pääse kuin anteeksi anomalla taas.
Voihan ja saahan sitä uskoa sellaisenakin, ja pitäisikin uskoa. Mutta kun ei oikein jaksa. Menee sellaiseksi yrittämiseksi. Ikäänkuin kuolettaisi Pyhän Hengen ääntä, kun ei nöyrry anteeksi pyytämään.
Emme saa mitään ansiota siitä, jos yritämme olla uskon sankareita ja painaa synnit ja liat piiloon sydämen pohjalle. Synti ei lähde kulumalla. Pakko on nöyrtyä Jumalan edessä ja tunnustaa olevansa joka asiassa viallinen.
Voi, jos voisi nopeammin tunnustaa pahat tekonsa ja päästä omantunnonvaivoista nopeammin. Sitä usein yrittää uskoa syntinsä kanssa ja kärsii ja kärsii kun Pyhä Henki muistuttaa ja muistuttaa.
Ja sitä vaan yrittää uskoa, kun syntisenä pitää meidän uskoa. Mutta tässä on juuri se vihollisen ansa. Ainahan me olemme syntisiä. Vaikka ripittäydymmekin jostain synnistä ja saamme synninpäästön, niin siltikin olemme syntisiä. Meillä on aina syntiä, sellaista, jota tiedämme tai jota emme tiedä. On eri asia uskoa syntisenä tai syyttävä synti omallatunnolla.
Tässäkin asiassa ratkaisee se "mieli" . Vaikka olenkin langennut johonkin syntiin, uskon itseni Vapahtajan armosyliin, koska tiedän ja uskon, että Hän ei jätä katuvaa kristittyä. Kun on sellainen mieli, että kun saan voimaa, nöyrryn ja tunnustan syntini ja pyydän anteeksi. Tiedän, että synnit on sovitettu kerran Golgatalla, mutta en voi alkaa luottaa siihen ja elää miten sattuu ja hyväksymään syntiä. Kristityn vaellus on sellaista kaidan tien kulkemista.
Mutta ilo ja autuus on tunnettavissa sydämessä kun omistaa tällaisen uskon, joka kantaa vaikeinakin päivinä. Ja Jumalan lasten seurakunta on kuin joukko enkeleitä, jotka tukevat meitä tällä vaivalloisella matkalla kohti oikeaa isänmaata.
Rakas uskon veli tai sisar
Nuin tietää tilansa tarkkaan, mutta luuri ei.
Tästä on kysymys. luurilla on vielä matkaa uskonvanhurskauden käsittämiseen. Sääli vain, mutta sinähän kaiketi itse valitset koskapa parempi vaihtoehto, nimittäin Kristuksen ansio ei näytä kelpaavan sinulle.
Tuo on aivan totta että vuosituhansia vanha usko ei kaipaa muutosta.
Miksi sitä sitten aivan Ruotsista käsin waatimalla waaditaan. Voitteko te vastata???
...lutherin opetuksiin ennen kun alat panetella minua.
Järkyttäviä valheita sinä raukka sepittlet. Kun et asioiden oikeata laitaa tiedä voisit vaieta tyystin. Ota ensin selvää asioista ja kirjoita sitten vasta.
Kuinka Sinä Nuin voit yleensäkään sanoa mitään luurista ? Kun ei sano mitään henkilöstä, ei sano väärin. Ja sama koskee Ruotsin valtakunnan asuvaisia. Kun et sano niistäkään mitään, et väärin sano !
Elävässä kristillisyydessä ei ole ollut 1500-l uskonpuhdistusta vaan usko on ollut aina puhdas. Kyse on siitä että vertautetaan elävän kristillisyyden uskoa ja käsitysmalleja vierellä esiintyviin, lähimmäiseni ja kirkon oppeihin. Näin tämä prosessi joka säteillessään muutoksia kirkkoon, on nimeltään uskonpuhdistus ja ulkomaankielellä RE-formaatio. Palauttaminen wanhaan malliin. Tämä alkoi LLL:n julkistoimintana 1844 ja sitä ei olla koskaan lopetettu ja näin on jatkettu keskeneräiseksi jäänyttä Lutherin työtä. Tällä saralla puurtavat myös vl-joukko ja kiitos siitä.
....luurista vain sanoa sen, ja vain sen, mitä hän on täällä julkisesti kirjoittanut ja jonka minä olen lukenut.
Muuta en hänestä todellakaan tiedä.
Ilkeästi hän osaa ainakin minusta valehdella, vastoin sitä todistustani, minkä hän minusta tietää.
Olenhan ehkä satoja kertoja jo kertonut, että kaikki autuus mikä minulla on, se on Kristuksen vanhurskaus, jonka hän minulle uskon ja Kasteen kautta lahjoitti. Piste!!!!
Ei luulisi olevan Kristuksen vanhurskaudessa yhdellä syntisellä luurilla valittamista ja varsinkin pilkkaamista ja halveksimista kun se kelpaa Pyhälle Jumalallekin. Luuri on hävytön mies/nainen ja niitä on muutamia muitakin yhtä hävyttömiä Jumalan pilkkaajia täällä. Ellei olisi sitten vain sama äijä joka kerta, vain eri nimimerkeillä.
Mutta omavanhurskaus saatanalle ei kelpaa mikään, ei tänään eikä huomenna. Eikä paljas usko Kristukseen kelpaa oman vahurskauden saatanalle ollenkaan, sen olen elämäni aikana tullut kovin hyvin kokemaan jokapäiväisten oman vanhurskauden saatanan kiusausten kautta.
_________________________________________________
Ruotsin valtakunnassa on miehiä joilla on arvovaltaa ja he käyvät usein täällä kutsuttuina opettamassa meitä. He pitävät julkisia opetuspuheita seurakunnalle jonka (seurakunnan)velvollisuutena on Jumalan sanan jälkeen valvoa työtekijäinsä työn oikeaa toteuttammista.
Saarnaajat eivät suinkaan valvo saarnaajia vaan seurakunta, joka on saarnaajat kutsunut tehtäväänsä. Väärästä opetuksesta ei voi siis syyttää suinkaan saarnaajaa vaan seurakuntaa joka on lyönyt laimin tehtävänsä valvoa saarnaajien työtä.
Olisi ihme, ellei siitä opetuksesta mitään olisi jäänyt mieleen. Eli sen minkä kuulen toisen todistavan itsestään, sen olen kaiketi oikeutettu tuomaan myös julki.
Kyllähän oikea ja väärä opetus on kyettävä Jumalan sanan ja Pyhän Hengen valossa erottamaan toisistaan muutenkin. Ja totuus on tuotu julki Raamatussa.
Nythän ovat kaiken maailman uskovien ehtoollisyhteyden repijät ja seurakunnan hajottajat ahkerina liikkeellä.
On syytä valvoa ja myös rukoilla.
----
Suosittelen lukemaan L.Lestadiuksen oman käsityksen. Se löytyy esim. saarnasta no: 413 uuden L.L.:n postillasarjan kolmannesta osasta.
usko on sydämen asia. mä en ainakaa usko että tulisin missään muualla autuaaksi kuin tässä elävässä seurakunnassa. tämä on se koti, hengellinen koti, jossa saan olla oma itseni. turvallinen, rakastava ja raikastava koti, jossa saan uskoa että mäkin olen Jumalan lapsi. seuroissa saa todella tuntea kun oon saanut kaikki syntini anteeksi Jeesuksen viattoman ja kalliin sovintoveren kautta, saa tuntea sellaista ihanaa autuutta ja iloa. mehän ollaan armontaivaassa. uskoa ei voi kenellekkää antaa, sen voi vaan saada ja uskolla omistaa. ei oo enää kauan armonaikaa. se mieli se mieli...
Jos ottaisit Raamatun käteesi niin siltähän sen voisit lukea. Kristus on tie totuus ja elämä.
Seurakunta on sekä hengellinen että ajallinen.
Ajallisesti me lestadiolaiset kuulumme ev.lut. seurakuntaan. Siellä on oppi oikea, Sana ja oikein jaetut sakramentit, vastoin sitä mitä usein saa kulla niiltä, jotka eivät tunne Raamattuaan, joka on Jumalan Sana.
Sitten on paljon näitä hengellisiä koteja, voisi sanoa vertaisryhmiä, joita ihminen myös tarvitsee. Ihminen viihtyy kuitenkin "laumassa" ja tarvitsee sosiaalisen ryhmän, jo ihan pysyäkseen joltisestikin terveenä. Ihmisellä on tarve kuulua johonkin, ja jollekin myös.
Elikä siis tällainen hengellinen koti on ihan hyvä asia.
Ja on oikein hyvä, että ihminen kokee siinä saavansa myös hengellisen ravinnon.
Näitä asioita ei kuitenkaan saisi koskaan sekoittaa sillä tavalla, että yhteisö tulee ihmisen Jumalaksi tai Kristukseksi ja vapahtajaksi. Ei, meidän Jumalamme on Pyhä Kolmiyhteinen Jumala Isä Poika ja Pyhä Henki.
Jumalan nimi on Pyhä ja pyhitetty olkoon hänen nimensä.
Pelastus on ainoastaa Kristuksessa Jeesuksessa, jonka lihn ruumiissa syntimme on maksettu ja Jumalan kanssa sovitettu viimeistä piirtoa myöden.
Ja kaikki tämä ihana on siksi että Jumala rakasti meitä ja antoi ainoa rakkaan Poikansa meidän edestämme kuolemaan ristillä. Tämä on Jumala Sana!!!
********************************************************
Evankeliumin sanomaa ei KOSKAAN saa sekottaa mihinkään yhteisöihin tai yhdistyksiin, niin tärkeitä ja hyviä kun ne ihmiselle ovatkin.
Ja se myös pitää muistaa että SURAKUNTA ON HENGELLINEN. Se on globaali ja yli koko maan piirin, aina sen luomisesta asti, kaikki Kristukseen uskovat ja ennen Kristusta olevat lupaukseen uskoneet. Seurakunnan toinen pää on siis jo Kristuksessa kuolleet.
********************************************************
Suviseuroissa eräässä puheessa Lutherin käsityksen oikean uskon etsimisestä ja löytämisestä. Haluaisin tietää, mistä lähteestä tämä on!
Ihan omin sanoin kirjoitettuna se menee näin: Kun menet johonkin hengelliseen tilaisuuteen, sinun pitää kysyä, onko Kristus täällä keskellänne. Jos he vastaavat ettei ole, sinun täytyy lähteä pois.Tämä ei ole oikea usko. Jos he vastaavat että on , sinun täytyy kysyä, onko Kristus jossain muuallakin. Jos he vastaavat, että Kristus on keskellämme, mutta hänet voi löytää muualtakin, lähde pois. Tämä ei ole oikea usko.Jos he taas vastaavat, että Kristus on keskellämme, mutta ei missään muualla, olet löytänyt oikean seurakunnan.
Olen kuullut sen ennenkin vanhoillislestadiolaisten toimesta, tosin ensimmäitä kertaa kuulen sitä väitetyn Lutherin sanomaksi.
Pidän varsin epätodennäköisenä, että se oikeasti olisi Lutherin sanoma, ainakaan ihan sellaisena. Kun asioita muistellaan ja lainaillaan korvakuulon perusteella, ihmisille on tyypillistä, että sanoma muuttuu matkan varrella.
Yksi tavallinen vääristymä on, että sanojan henkilöllisyys vaihtuu. Luther voi vaihtua Laestadiukseksi. Laestadius Jeesukseksi tai Paavaliksi. Joku kirkkoisä voi vaihtua Raamatuksi.
Toinen tavallinen vääristymä on, että sitaattiin lisätään omia sanoja sen mukaan, miten itse on sitaatin ymmärtänyt tai miten itse haluaa sen ymmärtä. N.N. on voinut esim. sanoa, että "keräkaali on terveellistä ruokaa", ja joku toinen muistelee sitten myöhemmin N.N.:n sanoneen, että "vain keräkaali on terveellistä ruokaa".
Saarijärven Paavossa on muuten samanlaisia kielellisiä aspekteja kuin Jobin kirjassa, tähänkin on haksahdettu: Koettelee , vaan ei hylkää Herra...
Todennäköisesti tuo on siis jostain, koska olet sen aikaisemminkin kuullut. Mutta mistä, siinäpä pulma. Olisi mukava tietää alkuperäinen lähde ja muoto.
Meinaan lutherin sanomaa.
Sellainen fakta selkiää jo muutamasta kohtaa Lutherin opetuksia. Esimerkiksi raamatullinen opetus seurakunnasta jo paljastaa sen ettei ole Lutheria nähnytkään tuollainen väite.
Eikä herännyt todellakaan kiertele kyselemässä onko Kristus täällä tahi tuolla töllissä, sillä sellainen opetuskin, että Kristus olisi siellä taikka täällä on vastoin Raamattua.
Kristus on Jumalan Sana ja missä Jumalan sanaa puhtaasti Raamatun mukaisesti julistetaan ja sakramentit oikein jaetaan, siellä on Kristus. Siis Sanassa. Sillä myöskin sakramentit ovat täysin puhdasta Jumalan sanaa.
Nimittäin siellä, missä ne oikein jaetaan ja ennen kaikkea, sydämen uskolla vastaanotetaan.
Vastaanotinkin pitää olla kunnossa. Jos Jumalan sanan menee läpi pään kuin hyminä, korvasta toiseen, niin ei se silloin ihmistä hyödytä.
Kyllä tämä on hyvin lähellä Lutherin sanailun kaltaista viisautta. Ja opillisestikin aivan oikein. "Kristus on keskellämme, mutta sen voit löytää muualtakin, lähde pois" tämä on kyllä oikea havainto sopisiko tämä ölla tämän päivän haahuilijoiden erästä opin kohtaa, uskovia kun voi heidän mielestään olla muissakin joukoissa. Jotenkin tässä lainauksessa on kyllä Luthermainen viisaus takana, että seurakunta ei ole jakautuneena useiksi joukkioiksi jotka eivät tuntisi toisiaan. Olen tässä sitä mieltä että tämä sopisi olla Lutherin kynästä.