50+ villitys

yks juttu tästä puuttuu ootko jutellu vaimos kanssa tästä asiasta millälailla hän kokee teidän tänhetkisen tilanteenne ahdistaako häntä myös tämä seksittömyys vai onko hänellä elämässä sellaisia asioita jotka vaikuttavat tilanteeseen jos se on vaimolle yhtä vaikee asia se seksittömyys niin sillon varmaan kannattaa pistää kattilat jakoon sillon ette varmaan enää oo kiinnostuneita toisistanne seksuaalisesti ja koette sen ylitsepääsemättömänä ongelmana liitossanne uskon kumminkin että ite voitte auttaa itseenne parhaiten ja mää uskon että meistä jokainen tietää miltä se uusi suhde tuntuu mutta kaikki muuttuu kahdenkymmenenkuuden vuoden aikana voisin väittää näin.

Eipä ihme, sinulla taitaa olla vain tekninen suorite asiassa. Vaimo kaipaa hyviä kokonaisvaltaisia suoritteita, se siinä. 50 nainen on haluttua riistaa kodin ulkopuolella varsinkin kun ukolla on lerppu lohduttajia löytyy.

voi gertrud f sää ja sun kokonaisvaltaiset suorittees täyttyy sanoo etten mää ainakaan mitenkään kauheesti kaipaa sitä että mun elämään ilmestyis joku taidokas rakastaja joka suorittas asian niinkun elokuvissa voinhan mää tietysti olla poikkeus en sitä mee väittämään mutta kyllä se mierhen lerppuus johtuu vähän vastapuolenkin aktiivisuudesta sitä saa mitä tilaa...

älä ala houraamaan, tulet katumaan lopun vanhan ikäsi syrjähypyistä, sillä silloin pilaat lopunki elämästäsi,
osta puolisollesisi ruusukimppu, keitä kahvit, anna suukko poskelle, ja kiitä kaikesta tähän menneestä elämästä,
siitä ilo irtoaa loppu elämäksi,
alatte matkustella yhdessä, aaaaaahhh ku se on ihanaa matkailu avartaa kummasti ihmistä.
helli paljon enemmän nyt puolisoasi kuin koskaan ennen,
siinä suuren onnen salaisuus,

Jos parisuhteellanne jotakin pohjaa vielä on, kannattaa yrittää jatkaa. Minun ohjeeni on: muuttakaa vähäksi aikaa erilleen. Itse olen kokenut onnellisen etäavioliiton, jossa ei moisia ongelmia ollut. Mieheni kuoli äkillisesti 69-vuotiaana. Mulle naisena merkitsee hyvin paljon se, että kumppani näyttää, että välittää minusta konaisvaltaisesti, ei imelästi. Ja keskustella pitää kaikenmaailman asioista kumppanin kanssa.

Meilläkin on arjen välittämistä, EI MITÄÄN vihan tunteita toista kohtaan. Tuskin olemme edes pahasti toisiamme loukanneet koko liiton aikana. Totaalista seksittömyyttä ollut jo yli kuusi vuotta. Vaimon haluttomuus sen lopetti, jonka jälkeen minäkin lopetin kokonaan yrittämästä, lukuisten pettymysten jälkeen.

Olen itse tehnyt kaikkeni, jotta vaimokin saisi/olisi saanut vierelläni haluamansa, mutta mikään ei ole vaan auttanut. Olen yrittänyt häntä huomioida niin paljon, kuin vaan mahdollista - ilman, että menee yliampuvaksi.

Olemme kyllä luonteeltamme erilaisia ja melkein koko liittoni ajan olen kokenut henkistä yksinäisyyttä, kun ei oikein ole ollut hänestä keskustelukavaria pohtimaan mitään syvällisempää. Siksi haaveilenkin itselleni sielunystävää, jonka kanssa ehkä elämä myös henkisesti olisi tyydyttävämpää.

En vaan tiedä, haaveilenko olemattomia? Että voisko oikeasti onnistua enää löytämään sitä "oikeaa" lounelämäksi?????

Minulla 54 vuotiaana vaihdevuosien aikana hävisi halu seksiin. Pelkäsin kamalasti myöhäistä raskaaksi tulemista, sillä kaikki lapseni olivat alkaneet "vahingossa" vaikka käytimme ehkäisyä.
Tuo haluttomuus kesti noin pari vuotta mutta nyt on kaikki paremmin kuin koskaan ennen eikä enää tarvitse pelätä.

Vaimosi mahdollisesti kärsii vaihdevuosista eikä ota hormoonihoitoa jolloin häneltäkin ovat halut menneet.

Tuo on suomalaisille ominainen
tuntemus.
Kaikki hyvä ja hauska on aina
siellä, missä minä en ole.

ruoho ei ole vihreämpää aidan takana, vaikka se vois nyt näyttää...

1943, "Omani kaksi olen löytänyt silmänräpäyksessä."

Onko toisaan niin, että jos sielunystävä osuu kohdalle, niin sen tietää "silmänräpäyksessä"? Onko niin ettei enää tarvitse miettiä, onko hän se oikea?

"aloita heti", kirjoitit asiaa ja viisaasti. Tuota olen yrittänytkin, mutta ei vaan tunnu, että onnistuisin vakuuttamaan itseäni, että olen oikean kanssa.

Sitä sielunystävää sekä seksikumppania on vaikea löytää. Kerran elämässä tapasin täydellisen miehen mutta ihana elämä yhdessä kesti vain 5 vuotta traagisen onnettomuuden vuoksi.

Sen jälkeen yritin uutta elämää parin kumppanin kanssa, mutta tietenkin ero tuli kun ei voinut unohtaa kaikkea mitä oli ennen ollut ja kokenut.

Tiedän,että tätä kirjoittaessani saan kaikki tantit niskaani, mutta sanonpa silti. Miksi puolisolle ei sallisi seksikumppania, jos itseä ei huvita eikä haluta? En oikein ymmärrä sellaista rakkauta, joka kieltää toiselta sen,mitä itse ei halua tai mihin ei kykene. Sellainen ei ole rakkautta vaan omistamista.

Pitääkö parisuhteiden osapuolten olla täydelliset iästä ja kunnosta riippumatta eli että on täydellinen rakastaja, uskollinen ystävä, toveri ja mitä vielä? Miksi seksiä haluavalle ei muka voisi sallia ulkopuolisia suhteita tai peräti maksullista? Täydellinen uskollisuus on vain ideaali. Monet haluavat uskoa,että se on mahdollista. Pitäkööt kuvitelmansa, mutta ihmisluonnon raadollisuutta ja haluja he eivät silloin tunnusta.

Minua hiukan huvittavat nuo edellytykset eli että henkisen puolen on välttämättä oltava olemassa muuten ei muka voi saada fyysistä tyydytystä. Kaikki normaalit miehet tietävät vallan hyvin,että se ei pidä paikkaansa. Varsinkin, jos muistelette murrosikäänne, keski-iän myllerryksiä tai katsotte nätin tytön alastonkuvia tms. Ja sen tietävät myös ne naiset, joilla on molemmat jalat maassa ja muitakin kumppaneita kuin se yksi ja ainut 16-kesäisenä naitu.

Keskustele vaimosi kanssa. Fyysinen puoli on sen verran tärkeä, että sen vuoksi yleensä naimisiin mennään, jos muistatte? Sitäpaitsi sielukin tarvitsee kropan, jossa asua, eikö vain? Jos vaimosi on aikuinen, hän sallii sinulle syrjähypyt tavalla tai toisella, jos itseä ei huvita tai ole halua hankkia sopivaa hormoonihoitoa - tai sallii eron. En itse kestäisi arkea, jossa pitää asua miehen kanssa, jota ei sängyssä voi sietää. Harva nainen sitä kestää, jos ollaan rehellisiä. Herttasarjalaiset ovat erikseen ja palstan vanhukset,. jotka pitelevät toisiaan illan hämyssä korkeintaan kädestä.

Puuttuva seksielämä, varsinkin, kun miestä edelleen huvittaa, ei lupaa hyvää tulevaisuudellenne, vaikka kuinka hieroisitte toisianne joka jumalan ilta. Se vie pohjan myös läheisyydeltä. Läheisyyttä ei synny, jos välissä on asioita, joita ei voi selvittää. Ehkä sitten, kun olette 80-kymppisiä ja kaikki mennyt on unohtunut, mutta nyhjyttely ei ole elämää vielä. Se lyö kiilan väliinne ja on jo lyönyt. Sitä pahemman, mitä enemmän siitä ollaan hiljaa. Myös sellainen tilanne on mahdoton,että pakottaisit puolisosi osallistumaan sänkyelämään uhkailemalla vaikka erolla tms. Aikuisten pitää oppia puhumaan intiimeistäkin asioista. Olette siihen kyllin vanhoja.

Tsemppiä, jos aihe on aito. Vaikka ei olisikaan, joillekin se voi olla aito asia. Nosta kissa pöydälle komerosta. Silloin näet, minkälaisen naisen kanssa oikeasti olet yhdessä.

Naisena olen aina tarvinnut seksuaalisuutta elämääni mutta naiset ja miehet ovat niin erilaisia.
Mies voi saada tyydytystä melkein kenen naisen kanssa, mutta naiset ovat enemmän valikoimpia ja vaatiaisimpia.
Itselläni on ollut joukko kokemuksia eron jälkeen mutta vain yksi on saanut minut syttymään koska RAKASTUIN.
Pelottaa ja kauhistuttaa nämä tunteet koska haluan olla aina hänen kanssaan, joko kävelyllä meren rannalla tai rakastelemassa sängyssä.

Onko tämä oikeaa rakkautta vai onko vain seksuaalista huumaa, sepä kysymys.

??????, oletteko kauan olleet yhdessä ja mitä ikäluokkaa olet? Jotkut on sitä mieltä, että sen rakkauden tunnistaa heti, Jos se on sitä oikeaa?

Tunne ja järki kun ei kulje käsi kädessä,näin se vain on.Itse olen senverran "yksiavoinen " että kun olen ollut jonkun kanssa,en ole nähnytkään ketään muuta.

Sitä ihastumista kuvitellaan heti rakkaudeksi,tuon kanssa varmaan olisi kaikki ok,ei tunne toista vielä.Joku ulkoinen seikka saattaa ihastuttaa tai vihastuttaa.

Seksi on myös sellainen vankila,jos toinen on innokas,toiselle riittäis pelkkä läheisyys,yhdessäolo.Siinä se innokas loukkaantuu ja luulee ettei toine välit'ä.
Ei siinä auta puheet,mitkään.
Itsekkin olisin exäni kanssa voinut elää ja olla enempi kaverina,mutta hälle se ei riittänyt,uusi nainen oli jo valmiina erotessamme.
Ja vain seksin vuoksi.Meillä olisi ollut paljon muutakin tärkeämpää kuin pilata elämämme,juuri sen vuoksi.Niinkuin se pitäisi ainoastaan ihmisen elinkelpoisena.

Kerroin rakkaalleni että olin kirjoittanut meistä tällä palstalla ja nyt hän on tässä vieressäni ja haluaa sanoa että hän tiesi sllmänräpäyksessä löytäneensä sen oikean.
Minä olin hitaampi ja kesti kai 10 min. kun tajusin että haluan tämän miehen omakseni.
Olemme tunteneet toisemme vain kaksi kuukautta, mutta pidämme samanlaisesta musiikista, tanssimme, pelaamme shakkia yhdessä ja olemme niin onnellisia ettemme tahdo uskoa että tälläinen onni voi olla totta meidän iässä.
Täytämme molemmat elokuussa 61 vuotta.
Emme luultavasti ehdi enää paljon netissä vierailemaan, koska aijomme myydä asunnot ja ostaa uuden yhteisen kodin.

En halua liikaa hehkuttaa tästä onnestani sillä tunsin usein yksinäisyyttä ja täällä on varmaan joku joka tuntee sitä juuri nyt.
Toivoa on aina. Me tapasimme raitiovaunupysäkillä.
Hyvää illan jatkoa kaikille.

??????, Suhteen tuossa vaiheessa on ja tavallaan kuuluukin olla tuota hurmosta, mutta mikään ei takaa että sitä olisi enää puolen vuoden päästä.

Pitkään mietin mitä vastaisin... olette kaksi ihmistä jotka vuosien saatossa olette laimenneet seksiasioissanne. Ymmärrän hyvin vaimoasi, mutta ymmärrän sinunkin tyhjää oloasi.

En kykene neuvoa antamaan, ainut toiveeni on et saisitte keskusteltua yhdessä aiasta joka nyt haraa mieltäsi. Ehkäpä vaimosi voisi hakea apua gyneltä...onnistuisiko ulkopuoliselle keskustelussa yksin ja erikseen olla mahdollista?

Tekisin tälläisenkin avioliittoni puolesta, siellä keskusteluissa selviäisi onko mahdollisuuksia jatkamiselle.

No miten te muut, joilla seksi loppui monia vuosiä sitten, niin olette selvinneet sen asian kanssa? Jouduitteko eroamaan, vai onnistuitteko sopeutumaan tilanteeseen? Tarkoitan, että se "läheisyys" loppui jo ollessanne jossakin 50-60 v välillä.

AP:lle kun avioliitto muuttuu ystävyys suhteeksi, se on ehdottomasti hyvä juttu, parempi kuin jädä aivan yksin,
loppujen lopuksi vanha avioliitto ilman seksiä on parempi, ei vanhan ihmisen fysiikka kestä samoin kuin nuoren lissääntymis ijässä olevan, haluki molemmilta hiipuu aivan luonnollisista syistä,
moni vanha mies katuu kun vaimo on kymmeniä vuosia nuorempi, se suhde käy vanhalle miehelle tosi raskaaksi,
vaikka ei kehtaa tunnustaa, mutta se on totuus.
terapiasta on erittäin hyvä apu, päätöksen teko helpottuu ja varmentuu,
myös suhde paranee vanhaan omaan puolisoon jos niin itse haluaa.

Ei aina ole hyvää elämä jos on riitaa, ja harvoin sitä muuttuu luonne, voi jopa pahentua iän mukana, ei aina tarvii aliarvioida yksin asuvia, itse pidän todella nykyisin yksin asumisesta, on useasta parisuhteesta jo kokemus, mutta kuka mitenkin.
Seksiä en kaipaa, vaikka olis "tarjontaakin",useimmin varatut on kiinnostuneita, mutta en ala sellaisiin juttuihin, elämä on opettanut jo.

No te, jotka aikanaan lähditte uusille laitumille, niin oliko ruoho vihreämpää siellä?

ei ollut

vaihtuviin irtosuhteisiinki voi ihastua,

harmi vaan ku ne ei voi jatkua jos totuus tulee julki

kaikenlisäksi ne voi olla vaarallisia, joko sairastuu, tai joku oikeesti rakastuu kohteeseen

joten yksiavioisuus on parasta ja luotettavin muoto tyydyttävään seksiin.