Olen syönyt Efeksoria nyt lähes 5 vuotta. Annos on tällä hetkellä 150mg ja elämä on aika lailla kunnossa. Oli aikoja jolloin annosta nostettiin yli 300mg jotta saatiin vastetta. Alkoholia en juuri lääkkeen takia käytä. Nyt olisi tarkoitus lopetella lääkkeen käyttö mutta parin kokeilukerran jälkeen, jotka lääkärin kanssa käytiin läpi, näyttää siltä että tämä ei tule olemaan helppoa. Vaikutus mielialaan tulee jo parin päivän jälkeen ja sitten nämä muut ei niin mukavat oireet, vapinat, näkökentän muuttumiset jne. Onkohan kellään kokemusta miten tuosta pääsee jollain tavalla inhimillisesti eroon? Muuten elämä on siten mallillaan että lääkkeen lopettamista uskaltaa ajatella. Kiitokset jos joku tähän ennättää vastata.
Efeksorin lopettaminen
Apuja kaivataan
12209
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei ap, tästä aiheesta on varmasti useita keskusteluja palstalla ollut. Tuossa oikealla on tuo keskusteluhaku, siihen vaan "efexorin lopetus" tai "venlafaksiinin lopetus".
Itse olen lopettanut venlan joskus vuosia sitten pikkuhiljaa annosta pienentäen. Vaikka lopetus tehtiin asteittain ja viimeiset annokset oli minimaalisia, oli lopetuksen jälkeen pari viikkoa aika kamalaa: huonoa oloa, oksetusta, särähtelyä näkökentässä, huimausta jne. Mutta ei mitään niin kamalaa, ettei siitä olisi hengissä selvinnyt! Tsemppiä :)!
Mulla on ollu kahet lääkkeet (toinen bentso) kohta kymmenen vuotta. Nyt olen meinannut kokeilla lopettamista. Olen jo vähentänyt bentsot noin yhteen taplettiin päivässä. Olen nyt hakemassa uutta psykiatriakin, vanhan kanssa sovittiin että lääkekierrettä pitää vähentää. Tiedän että tämä tulee olemaan todella vaikeaa. Tsemppiä sulle, koetetaan kaikki jaksaa!
Pikkuhiljaa. Itse ajoin 350 mg:sta alas. Itselle tuli niin pahoja sähköiskuja, että lopuksi avasin kapselit ja pudotin rae kerrallaan. Kapselithan koostuvat pienistä rakeista. Älä masennu, vaikka mieliala tuntuu laskevan. Se on normaalia! Nykytytutkimusten mukaan masennuslääkkeiden syönti voi johtaa masennuksen kroonistumiseen. Itse tein elämäni parhaan päätöksen kun (kuuden vuoden jälkeen) lopetin lääkkeiden syönnin. Olo on satamiljoonaa kertaa parempi. Hang in there! Itse olen ollut nyt noin. kolme kuukautta ilman nappeja ja tiedän, että kroppa palautuu vielä pitkän aikaan tästä. Maltti on valttia.
Hei, ja kiitos teille vastauksista. Nuo antavat voimia. Laitan projektin nyt alulle, eiköhän tämä tästä.
Mulla on viime kuukausina alas ajettu Efexoria. En ole saanut siitä apua, joten mitä sitä turhaa käyttämään. Maksimissaan Efexoria meni 375mg. Annosta on pudotettu 75mg kuukauden välein. Eli annoksina on ollut 300mg, 225mg, 150mg ja nyt on 75mg. Viikon parin päästä jätän lääkkeen kokonaan ottamatta. Kuulun kuulemma siihen pieneen vähemmistöön, joka ei saa vieroitusoireita. Sen takia lopetus on sujunut ongelmitta. Tuntuu kuin en koskaan edes olisi käyttänyt Efexoria. En saanut siitä mitään apua mutta myöskään sivu- tai vieroitusoireita ei ole tullut.
Juu, lopetus 225 -> 0 mg tehty, mutta hitaasti. Ensin 75mg:hen ja siinä 2 kk, sitten vielä 37,5 mg:hen ja siinä 1 kk. Kuulun ryhmään, jolla tulee rajut vierotusoireet.
Nyt olen ollut 5 päivää ilman. Aina sanotaan, että nämä oireet ovat ihan kauheita ja helvetillisiä. Tämä on kuitenkin minusta kovin paljon kiinni siitä, miten asioihin haluaa suhtautua. Ehkä tässä auttaa ylipäätään se, että sain masennuksestani yliotteen tietoisella läsnäololla (mindfullness), jossa erotellaan selkeästi toisistaan ajatukset, tunteet, toiminta ja teot.
Mitä sitten jos huimaa rajusti ja on ripulia? Se on ohimenevää. Huimaus tuntuu tosi rajulta välillä ja tuntuu että sydän löisi tyhjää ja veri ei jaksa aivoihin asti. Mutta näinhän se ei ole, vaan kaikki on omassa päässä. Verenpaine on ihan normaali.
Eli yritä erottaa toisistaan nämä oireet ja ajattele, että ne ovat tie parantumiseen. Ei ne nyt niin kauheita ole ja noita uniakin on ihan mielenkiintoista käydä läpi. Aika moni vanha asia niissä nousee pintaan ikävälläkin tavalla, mutta uniahan noi vain on, ei todellisuutta.
Voin hyvin kuvitella, että jos näille oireille antaa vallan, niin helposti voi käpertyä sängyn pohjalle valittamaan, että huimaa, on paha olo, en uskalla nousta, en saa nukuttuta painajaisilta jne. Tuon aktivoivan komponentin osalta jokainen askel annostuksessa alaspäin tuntuu, kuin lopettaisi kahvinjuonnin kuin seinään. Kauheita päänsärkyjä, mutta buranaa 600 mg 8 tunnin välein on tepsinyt hyvin - ihan alkuvaiheessa ei riittänyt sekään.
Loppusuoralla mennään ja kohta saan kontrollin takaisin itselleni! Oon ihan mielettömän tyytyväinen, että lääkkeiden käyttö päättyy, eikä enää tartte ajatella mikä johtuu lääkkeistä, mikä terapiasta ja mikä mistäkin.
"Nykytytutkimusten mukaan masennuslääkkeiden syönti voi johtaa masennuksen kroonistumiseen. Itse tein elämäni parhaan päätöksen kun (kuuden vuoden jälkeen) lopetin lääkkeiden syönnin."
Voi luoja mitä roskaa! Netissä on liikkeellä luontaistuotekauppiaita ja kaikenmaailman kemistejä ja biologeja, jotka ovat itseoppineita lääkäretä.
Toki eräs luontaistuotekauppias on koulutukseltaan lääkäri, muttei valitettavasti ole työskennellyt päivääkään aivosairauksien parissa, vaan lainailee nettisivuillaan tutkimuksia.
Jos sinulle lääkkeet ovat tarpeettomia, ole tyytyväinen.
Kerro miksei epilepsiaa, skitsofreniaa ja pahaa toistuvaa masennusta saisi hoitaa lääkkeillä? Ei niihin aina terapiat auta.
nyt hiilly! Täytyy osata tehdä ero todellisen sairauden, kuten epilepsian ja diagnosoidun skitsofrenian ja turhaan lääkkeitä syöneiden välillä.
Katsos, kun lääkärit määräävät skitso lääkkeitä sellaisille, joilla sitä sairautta ei edes ole, heidän elämänsä saattaa muuttua kauheaksi.
Epilepsia on elimellinen sairaus, johon tarvitaan lääkkeitä. Ei sitä kannata verrata niihin, joita pakotetaan syömään lääkkeitä turhaan.
"nyt hiilly! Täytyy osata tehdä ero todellisen sairauden, kuten epilepsian ja diagnosoidun skitsofrenian ja turhaan lääkkeitä syöneiden"
Sori.... en hiilly enää kun kuuntelen musaa ja suunnittelen tulevaisuutta.
Mutta jossain tapauksissa masennuskin voi olla niin pahanlaatuista, ettei lääkkeetön elämä kaikenmaailman psykoterapioista huolimatta onnistu. Ei psykoterapioissa mitään vikaa ole, sanoisin että vika on siinä, ettei sairaaloissa annetta riittävästi aikaa toipua, vaan sysätään avohoitoon. Niinpä masennus pahenee ja pitkäaikaistuu, jolloin yksitysetkään terapiat valitettavasti eivät enää pelasta. Sitten on pakko ottaa kunnon lääkkeet käyttöön, vaikkei haluaisikaan.
Kyllä vaan vaikea psykoottinen masennus tuppaa uusiutumaan pahoina ahdistuskohtauksina. Käsittääkseni tätä voi pitää jonkinlaisena aivosairautena, sillä ei siinä pelkästä mielialasta ole kysymys... En ole asiantuntija, mutta erikoislääkärit ovat todenneet aivotoiminnan häiriöitä, jollaisia missään lievissä masennuksissa pääse syntymään.
Hiiltymiseni johtunee rasittavasta viikosta.
"Nykytytutkimusten mukaan masennuslääkkeiden syönti voi johtaa masennuksen kroonistumiseen. Itse tein elämäni parhaan päätöksen kun (kuuden vuoden jälkeen) lopetin lääkkeiden syönnin."
Haluaisinpa kyllä nähdä sen tutkimuksen missä näin sanotaan. Ensimmäisen kerran kuulen, että joku edes väittää tälläistä. On tietenkin jokaisen oma asia syökö lääkkeitä vai ei, mutta jos tämänkaltaisia väitteitä laittaa ilmaan niin kyllä pitänee olla faktaa myös takana.
Ja mitä tulee Efexorin lopetuksen niin itse aikoinaan myös availin niitä kapseleita, ja jakelin sitten niitä murusia pienempiin määriin, että sain annoksen tarpeeksi pieneksi. Sen verta inhat lopetusoireet oli.
Itse söin loppuajasta jotain Efexorin halvempaa rinnakkaisvalmistetta 150mg annoksella ja lopetus piti todellakin tehdä minimaalisissa pykälissä ettei vieroitusoireet olisi olleet liian rasittavia. Yhden kapselin sisällä oli 12 pikkutablettia joita otin aluksi parin viikon välein 3 pois, mutta kun viimeisen 3 napin jälkeen lopetin kärsin viikon tunneyliherkkyydestä, suhinasta korvissa ja huimauksesta silmiä liikutellessa eikä tuntunut yhtään helpottavan. Nappasin 3 pikkunappia taas "Efexoria" ja heti seuraavana päivänä tuntui normaalilta, vähensin sitä taas edelleen viikon välein yhden napin pois ja sain lopetettua ilman suurempia oireita.
Hei, laitoin tämän ketjun alkuun joten kerron nyt miten tuo lääkkeen alas ajaminen on sujunut. Minulla oli käytössä geneerinen efeksor, Actaviksen valmiste jossa rakeet olivat niin pieniä ja niitä oli paljon että nyprääminen ei tullut kysymykseen. Kävin vaihtamassa lääkeen toiseen geneeriseen, orioniin, jossa oli 150mg kapselissa 12 raetta. Tiputin ensimmäisellä viikolla muistaakseni kaksi raetta pois ja sen jälkeen yhden per viikko lääkeen lopettamiseen saakka. Jokaisen rakeen tiputtamisen jälkeen oli parina kolmena päivänä hieman "erilainen" oli jonka liitin suoraan lääkemäärien tiputtamiseen. Tämä sama huomio toistui loppuun asti. Nyt olen ollut pari kolme viikkoa ilman lääkkeitä.
Mielialasta. Todellinen minäni, siis se minkälainen ihminen olin ennen kun masennukseen sairastuin silloin yli 5 vuotta sitten, on alkanut tulla esiin. Spontaanisuus, tunteiden osoittaminen, ilo ja rakkauden tunteet läheisiä kohtaan. Tunteiden molemmat ääripäät ovat voimakkaammat kuin lääkkeiden käytön aikana, tunnistan sen nyt selvästi. Liikutun arkisista asioista, esim siitä kun näen hyvän teon tehtävän, huomattavan nopeasti. Tätä ei ole tapahtunut koko lääkkeiden käytön aikana. Olen myös liikutuksesta tirauttanut jo kyyneleenkin, mitä en viiteen vuoteen ole tehnyt. Pidän tätä aivan mahtavana asiana. Ja olen 100 kiloinen voimailua harrastava mies... naurakaa pois;), ei haittaa.
Olen tehnyt itselleni selväksi että mitä mielialan muutoksia seuraavan vuoden aikana tuleekin tulen liittämään sen siihen että puhdistun lääkkeistä joita viimeiset vuodet olen syönyt. Haluan tähän loppuun todeta että nämä lääkkeet yhdistettynä terapiaan pelastivat paitsi minut myös perheeni. Kun aikanaan hain apua olin umpikujassa josta ei ollut ulospääsyä. Kiitos osaavan psykiatrin ja tämän nimenomaisen lääkityksen elämässäni on kääntynyt uusi lehti. Kiitos teille jotka annoitte minulle neuvoja tässä asiassa, ilman teitä en usko että olisin uskaltanut tätä lääkkeiden lopettamista tehdä. Kiitos!