kirjoitin jo isien juttuihin tästä, mutta ehkä joillakin äideillä voi olla samanlaisia kokemuksia jakaa tähä pahaa oloa..
Kuinka usein lastenne isät juo ja juoko kuinka usein itsensä humalaan?
olen alkanut pohtia onko avopuolisollani alkava alkoholismi.. Hän on esim juonut vappuna (12kaljaa), viikolla lähti yllättäen kaverinsa kanssa viettämään peli-iltaa, joka meni siihen että tultiin kotiin joskus aamulla, en edes tiedä mihin aikaan kun olimme nukkumassa lapsen kanssa. mutta oli tosi humalassa, ja oli seuraavan päivän sohvan pohjalla iltaan saakka. Lupasi olla juomatta kun lähti käymään taas kaverinsa luona, mutta on juomassa siis taas. Lupasi minulle lähtiessään ettei juo, mutta eipä mennyt niin.
Mies juo jonkin verran joka viikko, humalaan tai sitten yhden/kaksi, se vaihtelee. Onko tämä normaalia juomista, ei minusta? Meillä on pieni lapsi, ja tuntuu todella pahalta että tässä vaiheessa juominen on jo tällaista. Olen kysynyt mieheltä, onko hänellä ongelma alkoholin kanssa, no hän tottakai kieltää sen.
Mies on työtön, juominen voi olla helppoa kun ei ole tarvetta mennä töihin. Isänä hän on ihana, mutta alkoholista on alkanut tulla minusta jo ongelma, ja tuntuu pahalta kun lähtee juomaan salaa, ei kerro että menee, mutta eipä ikinä kiletäydy jos alkoa on tarjolla. Vaikka tiukkaa on rahan kanssa.
Asiallisia kommentteja kiitos, tämä muutenkin jo raastaa minua. Jos edes jotakin järkeä saisin tähän ja muiden ajatuksia.
Miehelle kun puhun asiasta, suuttuu, sanoo että minun ei pitäisi nalkuttaa. En haluaisi erota, mies on ihana, mutta tästä alkaa tulla iso asia jo. Tästä asiasta on niiiiiin hanlaka puhua hänen kanssa, koska aina suuttuu kun asia otetaan puheeksi.
Kuinka usein lastenne isät juo ja juoko kuinka usein itsensä humalaan?
olen alkanut pohtia onko avopuolisollani alkava alkoholismi.. Hän on esim juonut vappuna (12kaljaa), viikolla lähti yllättäen kaverinsa kanssa viettämään peli-iltaa, joka meni siihen että tultiin kotiin joskus aamulla, en edes tiedä mihin aikaan kun olimme nukkumassa lapsen kanssa. mutta oli tosi humalassa, ja oli seuraavan päivän sohvan pohjalla iltaan saakka. Lupasi olla juomatta kun lähti käymään taas kaverinsa luona, mutta on juomassa siis taas. Lupasi minulle lähtiessään ettei juo, mutta eipä mennyt niin.
Mies juo jonkin verran joka viikko, humalaan tai sitten yhden/kaksi, se vaihtelee. Onko tämä normaalia juomista, ei minusta? Meillä on pieni lapsi, ja tuntuu todella pahalta että tässä vaiheessa juominen on jo tällaista. Olen kysynyt mieheltä, onko hänellä ongelma alkoholin kanssa, no hän tottakai kieltää sen.
Mies on työtön, juominen voi olla helppoa kun ei ole tarvetta mennä töihin. Isänä hän on ihana, mutta alkoholista on alkanut tulla minusta jo ongelma, ja tuntuu pahalta kun lähtee juomaan salaa, ei kerro että menee, mutta eipä ikinä kiletäydy jos alkoa on tarjolla. Vaikka tiukkaa on rahan kanssa.
Asiallisia kommentteja kiitos, tämä muutenkin jo raastaa minua. Jos edes jotakin järkeä saisin tähän ja muiden ajatuksia.
Miehelle kun puhun asiasta, suuttuu, sanoo että minun ei pitäisi nalkuttaa. En haluaisi erota, mies on ihana, mutta tästä alkaa tulla iso asia jo. Tästä asiasta on niiiiiin hanlaka puhua hänen kanssa, koska aina suuttuu kun asia otetaan puheeksi.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Se ei oo onnellinen eikä varmaan ois halunnu kakaraa, painostitko kakaran tekoon? Juominen on tapa paeta todellisuutta mikä ootte sinä ja sun lapses. Ei tota nyt vaikea oo ite tajuta
Olen ollut samassa jamassa koko avoliittoni ajan. Ennen ei miehen juomisesta voinut kenellekään puhua, eikä apua saanut tetenkään mistään.
Omille vanhemmille ja sisaruksillekaan ei voinut kertoa, ja siksi tilanne pääsi pahaksi, kun siihen ei puututtu. Puhu sinä! Kysy vaikka neuvolasta kenen puoleen voisit kääntyä.
Sinun pitää saada apua nyt, kun jjuominen ei vielä ole riistäytynyt käsistä.
Työttömyys on yksi syy. Se aiheuttaa huonomuuden tunnetta, ja kun sitä peittää viinaksilla, masennus iskee entistä kovemmin. Hän ei pysty itsekään asiaa käsittelemään, vaan suuttuu kun asiasta puhutaan.
Älä tee sitä virhettä, että yrität keskustella hänen kanssan, kun mies on humalassa, vaan odota sopivaa hetkeä ja malta oma mielesi. Sinun suuttumisesi pahentaisi tilanteen, mutta tiukkana pitää olla. Viinaanmenevät miehet vetoavat lähes aina "nalkuttavaan" vaimoon, joten vältä sitä. Suuttunut vastapuoli on aina häviöllä.
Työttömyys ei saa antaa oikeutta vetelehtimiseen olutpurkki kourassa. Pitää etsiä työtä ja hakeutua kursseille ja juosta työvoimatoimistossa. Lähetä häet työnhakuun. Ei saa antaa periksi.
Apua on saatava. Avoliitosta on kuitenkin helpompi lähteä kuin avioliitosta, joten siinä olet paremmassa asemassa kuin minä aikoinani olin. Mies uskoo lähtöuhkauksen, koska se on ihan mahdollinen. Minua mies ei aikanaan uskonut, sillä avioeron saaminen oli silloin vielä hankala asumiseron ja monen muun seikan vuoksi.
Miten sukusi? Miehen suku?
Haluaisin kovasti puhua jollekin, mutta hävettää. En haluaisi ihmisten tietävän tästä, ihan todella tyhmää tiedän, mutta on jotenkin helppo olla ja vetää naamari naamalle. Haluaisin niin kovasti kertoa tästä jollakin, pahasta olosta, mutta minun on niin hankala saada kerrottua muille meidän todella henk.kohtaisiata asioista. Meillä on miehen kanssa ihanaa ja rakastan häntä, mutta kun tulee hetki mennä kavereiden kanssa, hän on aivan toinen ihminen. Eilenkin lähti käymään ystävänsä luona, näin miestä illalla viimeeksi, ei ole tullut kotiin vieläkään, ei vastaa puheluihin eikä viesteihin.. mitä tämä on?? olen aivan hukassa.
Nämä tilanteet ovat niin kummallisia, välillä mies on aivan ihana avopuoliso ja isä, mutta kun ystävät ja juominen astuu kuvioihin, en tunnista häntä enää. Pidän koko ajan kaiken sisällä, pelottaa mihin vielä ajaudun tämän asian kanssa. Olisi helppo erota, mutta en halua. Olen itse perheestä, jossa vanhempani erosivat, en koskaan haluaisi ihanalle lapsellemme samaa tulevaisuutta eroperheen lapsena.
Mies on kursseilla, laukkoo työkkärissä ja työnhaussa, mutta töitä ei vaan saa, kaikkensa ihan todellakin yrittää! siksi sekin tuntuu hänen puolestaan niin pahalta. Yritän koko ajan tsempata ja auttaa työnhaussa, mutta ei se tuota tuloksia. Keskustelen nykyään omasta mielestäni rakentavasti miehen kanssa, en suutu vaan olen rauhallinen, mutta hän ei vaan halua puhua. Miten asiat ratkeavat jos ei puhu? Olenkin miettinyt haluaako hän erota minusta ja lapsesta, ja antaa kaiken vaan olla. Meillä oli jokin aika sitten paha paikka, ja ei mennyt kovin hyvin. Kysyin miehaltä onko hän miettinyt eroa, oli kuulemma. Mutta sen jälkeen alkoi taas mennä paremmin.
Haluaisin kertoa miehelle, että onko parempi erota ja lähteä, muttenb uskalla. Jos hän sitä juuri haluaakin?! En tiedä miten osaan elää ilman häntä, lapsi isää. Olemme olleett yhdessä todella kauan, ja hän on elämäni tärkein henkilö, toki lapsi myös, joka on kaikki kaikessa.
En haluaisi omalla tai miehen suvulle kertoa, en haluaisi kait nolata tai asettaa miestäni huonoon valoon, todella tyhmää... argh! olen juuri sellainen että ajattelen liikaa muita, enkä ainakaan itseäni..
Muutaman siiderin (alle 10) vuodessa. Lähinnä silloin kun olemme jossain mökillä/juhlissa.
Humalassa en ole miestäni koskaan nähnyt.
Ikävä tilanne teillä.
Sano miehellesi, että tulevaisuutenne pelottaa sinua tuon alkoholin takia.
Älä syyttele äläkä osoittele, vaan kerro, että haluaisit esim.käyttää vähät rahanne järkevämmin. Kerro, että olet huolissasi hänen terveydestään ja isä-lapsi suhteesta.
Sanoit, että hän on isänä ihana, joten käytä sitä korttia! "Voit satuttaa lasta vahingossa, ei ole kivaa kun viina haisee, emme voi lähteä yhteisiin juttuihin jos isä kännissä..."
Olisipa meilläkin noin ihanaa... oma isäni käytti paljon alkoholia ja käyttää nykyään myös. Olenkin huomannut että oma avupuolisoni on jollakin tapaa samanlainen, eli käyttää alkoholia humalanhakuun, ainakin siltä minusta tuntuu. En halusisi erota, koska en halua lapsestani erolasta, joka itse olen. En todellakaan halua samanlaista tulevaisuutta, isä ja äiti kokoajan eripaikoissa. Hluan lapsellemme parhaimman elämän jonka hän voi saada.
Olen jo sanonut että onko hänellä ongelma alkoholin kanssa, kieltää. Olen kertonut olevani huolissaan terveydestä ja hän tietää etten pidä alkoholin suuresta nauttimisesta, oman lapsuuteni ja menneisyyteni vuoksi. Olen kyllä aina kehunut isänä häntä, jne.
Noin meilläkin vuosikymmenet sitten.
Paitsi että olin täysraittiista kodista, joten kykyni ymmärtää humalaista oli aivan olematon.
Keroo miehellesi, että tiedät, mitä viina tullessaan tuo, ja että et halua enää elää sitä.
Humalahakuinen juominen näkyy kyllä heti nuoresta. Olet oikeassa.
Kun hän sanoo, että ei ole ongelmaa, voit sitten sopia, että hän osoittaa sen pysymällä selvänä sopimanne ajan. Korosta, etää et voi ottaa kontollesi koko perheen elämään, kun rahat eivät ikinä tule riittämään hyvään elämään JA viinaan.
Minun mieheni kuvitteli, (?) että olen mustasukkainen hänen poissaollessaan ja vakuutti olevansa uskollinen aviomies. Hän ei käsittänyt yhtään, kun sanoin, että mies voi olla uskoton myös sillä, että lakkaa olemasta aviomies ja isä. Perheen perustajan on ajateltava me- muodossa, ja oma viinankäyttö ja hurvittelu ei sovi perheen perustaneelle. Vastuu on kannettava.
Toivon hartaasti, että saat voimia kertoa onhgeömastasi jonnekin, mistä apu löytyy. Neuvola? Heillä on vaitiolovelvollisuus. Terveyskeskus?'
Itse en apua osannut mistään pyytää. Olisi pitänyt lähteä, sitäkään en tehnyt.
Toivottavasti nykyisin on helpompaa saada apua.
Vastaan vain ensimmäiseen kysymykseesi, muuhun en ota kantaa.
Lasteni isä juo n. 4-5 kertaa vuodessa saunakaljan ja ravintolaan menemme yhdessä tai erikseen n. 1-2 keraa vuodessa, jolloin juomme n. 6-7 alkoholiannosta per nuppi.
Oma kulutukseni saunakaljojen suhteen on olematonta, koska juon mieluummin janooni vettä tai vichyä.
Oma mieheni taas ulkomaalainen ja muslimi(!!!!) ja lapsemme ovat jo koululaisia.
Vuosien kuluessa alkoholin käyttö on tullut tosi pahaksi.
Nykyisin menee itse välillä hoitoon juomisensa vuoksi,tulee taas kotiin ja ei mene kuin pari pv. ja taas sama juominen jatkuu.
Päivät on työssä,mutta illat ainoastaan juo.
Syyt juomiseenhan on tietenkin vain joko vaimossa eli minussa tai lapsissa.
Onko palstalla muita samassa tilanteessa olevia?
On pyydetty muuttamaan pois jne.mutta lupaa taas lopettaa kokonaan juomisen ja lopulta taas sama *****jatkuu.
Jatkan siis vielä...
itse en juo tippaakaan ja vain ja ainoastaan sen vuoksi etten halua lapsieni näkevän äidin juontia ja siksikin että yksi jo juo niin liikaa..
pakko taas kirjoittaa tänne, olen niin surullinen ja onneton, en itsekään ymmärrä miksi kestän tätä paskaa mieheltä, olen niin väsynyt kaikkeen.
Itken useasti viikossa, itken pahaa mieltä, en tiedä mitä mies minusta enää haluaa. Taas kävi sama, lähti käymään kavereidensa kanssa peliä katsomaan illalla, aikoi tulla muka kotiin ajoissa, no, kello on nyt 11 aamulla eikä ole kotona vieläkään eikä vastaa viesteihin. En tiedä missä on ja kenen kanssa ja mitä eilen tehnyt, mutta huomasin sen että oli käyttänyt minun pankkikorttia salaa ja nostanut rahaa sieltä.. ollaan muutenkin ihan helvetin tiukilla rahan kanssa ja sitten menee ja nostaa viimeisiä rahoja ilman minulta kysymättä, juomiseen meni tietenkin, ei ainakaan kukkiin mulle!
olis se helppo erota, mutta onko se paras vaihtoehto sitten? joo, ei tarvisi olla pahassa olossa koko ajan, mutta varmasti erottua miettisin mitä miehelle kuuluu, mitä tekee, kenen kanssa on, onko hänellä hyvä olla jne jne. Ajattelen kai liikaa häntä ja hänen hyvinvointiaan. Mies vaan ei tunnu ajattelevan minua tai lastamme, tai ajattelee kun hänelle sopii.. En haluaisi lapselle samaa kuin minulla oli, kaikki juhlat jne saisi lapsi miettiä ollako isän vai äidin luona, ja onko jommalla kummalla nyt paha mieli kun lapsi ei ole toisen luona. Sitä se minulla oli aina kun oli mikä juhla tahansa, oli aina paha mieli että onko äitillä tai isillä surullinen olla kun en ole heidän jomman kumman luona. En ikinä haluaisi lapseni joutuvan samaan, lapsi kuitenkin aina ajattelee vanhempaansa, ja koittaa mielllyttää häntä. Olen aina vaan halunnut lapselleni perheen, isän ja äidin. Tuntuu niin pahalta, jos sitä en voikaan tarjota vaikka itse sitä niin paljon haluan!! Lapsi on kaikki kaikessa, enkä halua riistää häneltä mitään pois.
Oma mieheni juo myös viikottain, ei lähde baareihin eikä sammu/yrjöä/makaa rapulassa päivät pitkät eikä ole humalassa lasten nähden, mutta silti se ärsyttää muakin välillä. Juo kuitenkin varmaan jotain 15 annosta viikossa (ehkä parina, kolmena iltana viikossa). En tiedä kuinka suhtautua, koska hoitaa kuitenkin työnsä yms. velvollisuutensa. Sanoo aina että mitä haittaa siitä on jos hän juo muutaman kun lapset jo nukkuvat? Mieheni on aika isokokoinen, pitkä ja painaakin 100kg, joten jos hän juo muutaman illalla, en useinkaan edes huomaa sitä kun miehen käyttäytyminen ei juuri muutu siitä sixbackistäkään (itse olisin ihan kännissä jo siitä). Onneksi mies on hyvä isä lapsille: hoitaa ja leikkii heidän kanssaan osallistuu paljon, joten en kait voi valittaa ja onneksi lopetti kuitenkin tupakanpolton. Jos on joskus väsynyt seuraavana päivänä, niin ottaa sitten vaan päiväunet lasten kanssa ja taas jaksaa leikkiä. Itse pidän seuraavia asioita hälytysmerkkeinä juomisesta:
- jos miehen sanaan ei voi luottaa eli mies tulisi aamulla kotiin jos on luvannut tulla ajoissa
- krapulapäivät - eli jos mies vaan makais eikä tekis mitään eli perhe-elämä kärsisi
- Miehen työ ja perhe-elämä kärsii ja miehen käyttäytyminen muuttuisi jotenkin huonommaksi
- Lasten nähden juopottelu/humalassa oleminen
Itsellä on hyvin ristiriitainen suhde mieheni juomiseen kun en voi mitenkään perustella sitä hänelle miksi se minua haittaa, koska hän ei lähde baareihin, juo vain kun lapset nukkuvat ja hoitaa kuitenkin työnsä ja perheensä yms hyvin. Mua vaan ärsyttää se välillä, mutta en mä nyt tän takia aio muuten hyvää miestä jättää...mitä mieltä te olette tästä, olenko vain valittava akka?
täytyy sanoa, että ei sulla ole mitään hätää. sun mies on kotona, käy töissä, hoitaa kaikki asiat hyvin niinkuin sanoit lapset yms. eikä käy baarissä tai juo muualla! ja juo kotona kun lapset nukkuu, sulla on ihanne tilanne! jos meillä olisi sama tilanne olisin ikionnellinen siitä! ei haittaisi jos mies ottaisi vaikka parina iltana viikossa kotona nimenomaan,eikä lähtisi muualle. lapset ei näkisi/kärsisi tms ja mikään muukaan asia ei kärsi, ei siinä voi olla silloin mitään pahaa! sun mies sentään on kotona, ole onnellinen äläkä turhasta hänelle valita jos ottaa silloin tällöin ja kohtuudella. meillä ei mies ole siis vieläkään kotona ja en tiedä milloin tulee! juo kerran viikossa, mutta sitten jäädään sille tielle ja tullaan kotiin ku tullaan.....saan lapsen ja eläinten kanssa olla ihan yksin, enkä voi tietää mitä on tapahtunut! meillä siis tilanne on ihan kamala.
Pidä nyt ainakin pankkikortistasi paremmin huolta, ettei renttu juo sun tiliäsi tyhjäksi. Ymmärrän kyllä, että ero on vaikea paikka, mutta näyttää nyt siltä, että ukkosi laskeekin sen varaan, ettet eroa, teki hän mitä lystää. Perheneuvottelun paikka. Muuta vaikka tilapäisesti pois, jos muu ei auta. Katso sitten myöhemmin, että tuleeko erosta lopullinen.
Samaa ihmettelen, kuinka hän pääse sinun pankkikortillasi ottamaan rahaa?
Muista, että sinulla on yksi elämä, sinun lapsillasi on yksi elämä, sinun miehelläsi on yksi elämä.
Kenen elämää elät Kenen elämää pakotat lapsesi elämään?
Miehesi on aikuinen, ja jos ei ota vetoomuksiasi kuuleviin korviinsa, niin et ole oikeutettu tuhlaamaan koko perheen elämää juopon miehen hyysäämiseen.
Alkoholismi on koko perheen sairaus, jos ei siitä eroa ajoissa.
Mies on alkoholisti, jos ei muu tule ennen viinaa, vaan viina on ensi sijalla.
Mutta sinä suosit alkoholismia ja sallit sen kehittyä, jos vain yrität selviytyä, etkä hae apua. Häpeä on hänen, ei sinun.
Nuori mies voi vielä kohentua, jos joku tarttuu asiaan tiukasti. Tarttujan pitää olla ulkopuolinen, vaimo ei pysty.
Kukaan mies ei usko vaimoa, sillä vaimohan ei "ymmärrä", vaimo vain nalkuttaa, vaimolle on NIIN tärkeää, että mies tuo rahaa kotiin, vaimo TUHLAA.
Hae apua.
Tämä asia menee niin, että jos kysyt neuvoa naiselta, hän sanoo että "huono mies - eroa heti". Jos taas kysyt mieheltä, hän sanoo "ihan normaalia, miksi te naiset aina nalkutatte".
No isätyyppejä on montaa erilaista. Yksi on sellainen - sanottakoot vaikka pehmo-isäksi, että heti kun lapsi tulee niin maailma kääntyy vain siihen. Kaverit jää vähälle, korkeintaan nähdään kun käydään jotain urheilemassa. Töistä tullaan kotiin leikkimään ja saatetaan jopa puhua vähän lässyttävällä äänellä.
Yksi toinen isätyyppi on sellainen - sanottakoot vaikka äijä-isä, että kun lapsi tulee maailmaan, niin hän rakastaa sitä yli kaiken, mutta pitää silti kiinni omasta elämästään. Hän ei ehkä niinkään leiki lapsen kanssa, vaan enemmänkin harrastaa. Tämä isä näkee kavereita joskus viikonloppuisin, tai voi lähteä Levin reissulle poikien kanssa. Näihin "poikien-kanssa" juttuihin liittyy miehillä se alkoholi. Älä kysy miksi, etkä sitä naisena varmasti ymmärtäisikään, mutta se vain on niin.
Onko toinen isä parempi kuin toinen? No taas kerran monen naisen mielestä on. Naisella kun on aina vahvempi perhevietti, niin tottakai sen ymmärtää. Mutta miehet näkevät molemmat isätyypit ihan yhtä hyvinä.
Ei vappuna humalajuominen tee kenestäkään alkoholistia. Määrää ei nyt kannata tuijottaa sokeana, koska joku juopuu 12 kaljasta ja joku juo pöntön viiniä. En näe sitäkään pahana, jos miehellä on joskus peli-ilta taas "poikien kanssa", eli juoden alkoholia. Kunhan niitä nyt ei ole joka toinen viikko sentään.
Parisuhteen asioista en myöskään suosittele kanneltavan suvulle tai ystäville. Alkoholin käyttö - kunhan ei ole alkoholismia - on jokseenkin henkilön/perheen oma asia. Et haluaisi miehesikään kertovan esim. heikentyneestä seksivietistäsi ja siitä miten se on hänelle vaikeaa hyväksyä ja elää sen kanssa. Ei tällaisista asioista ole mielestäni hyvä lähteä puhumaan.