se kuuluu perusluonteeseen. Jonkin aikaa pystyy vetämään roolia, mutta ensi-ihastuksen mentyä ohi, se oikea luonne tulee esiin. Turha väittää, että rakkaus muuttaisi pahan hyväksi, petturin uskolliseksi.
jos ei pysty rakastamaan
mietiskelyjä
38183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 38
Vanhimmat
En pysty rakastumaan, koska en rakasta itsenäni. Simple!
" jos ei pysty rakastamaan,se kuuluu perusluonteeseen. "
No ei kuulu, ellei häntä ole niin kieroonkasvatettu, nyysitty itsetunto ja lapsena.
Luottaminen , että toinen rakastaa minua omana itsenäni, on myös niiden kokemusten summa, mitä aikuisuhteissa on kokenut, ne voivat jättää arven, joka pitää hoitaa ensin pois.
Vetääkseen roolia on pleieri, joka tekee sitä jotain saadakseen, vaikka sen miehen/naisen sukunimen..! Jos menee niin pitkälle,omaisuutta ,
statusta jne. Mutta perusluonteeseen rakkaudettomuus ei kuulu.
Jokainen haluaa rakkautta antaa ja saada.
kyl määki suositan sen rakkauden kaivamista esille, omasta itsestä..jaa miksikö? sillä toisesta ihmisestä se on mahdotonta löytää
ei sellaiset ihmiset koskaan muutu ei
minä tiesin jo sanoessani tahdon, tämä avioliitto ei tule kestämään montaa vuotta, eikä kestänytkään kuin kolme. Mä olen liian levoton, liian seikkailunhaluinen, liian itsekäs pysyvään suhteeseen. Mutta se ei estä yrittämästä uudelleen ja uudelleen..
Voi kun kuulostaa surulliselta ja tutulta :-(. Mitäköhän ihmettä menit naimisiin sitten? Jossain voi olla sellainen ihminen, josta et halua koskaan erota, kannattaisi varmaan rauhassa etsiä!
älkää nyt kivittäkö mua, mutta syy oli hieno ja erikoinen miehen sukunimi, jonka halusin.
Pakko tunnustaa...niin minäkin.
Olisi kiva kuulla se nimi... :-D
Siis ei ole totta !! Syy mennä naimisiin MIEHEN SUKUNIMI !
Onko tyhmenmpää kuultu ! Säälin todella sitä miestä , jos hän meni rakkaudesta naimisiin kanssasi ?
Ei ole ihme jos avioliitto ei kestä.
Voihan olla, että se on provo... tai sitten henkilö joka sitä kirjoittaa on itse elävä provo...
Tiedän yhden joka meni naimisiin vaimon sukunimen takia
Haista pask.a.
mulla tää ulkonäkö aiheuttaa ongelmia, oon sen verran hyvännäköinen ja miesten mieleen, se on noussut mulle hattuun. on niin helppo saada aina uusi mies, en osaa kuitenkaan olla vain hänen. ja älkää käykö nyt mulle ivailemaan ja irvistelemään, koska tää on ihan totta.
Ymmärrän sua, mulla sama "ongelma" :)
pikku bitchihelma. aina uus mies.. voi jessus kaikki toki tyylillä tallaa..
mä en ole edes hyvännäköinen, mutta oon hyvä suustani ja menestys on taattu!
miekin, kun oon juonu tarpeeks paljon, ettei tule mitään häiritseviä pelkotiloja. ;/
ei muutu ennen kuin itse tajuaa, miksi on petturi, miksi yksi ihminen ei oo tarpeeksi vaan koko ajan täytyy haluta jotain muuta.
vaan kun tajuaa, muttei se auta muuttumaan, koska se on perusluonne
Täytyykö yhden ihmisen olla tarpeeksi koko elämän ajaksi?
Ei täydy ei, mutta sen verran voi toista ihmistä kunnioittaa, ettei lupaa kuuta taivaalta eikä ikuista onnea vaan myöntää faktat, että tässä ollaan tasan niin kauan kuin löytyy parempi.
Niin no voi olla ja, jos ei itsellä ole mitään tahtoa muuttua, niin ei sitä muutosta tapahdu. Luottamus on tässä maailmassa katoava luonnonvara :(
mä TAHTOISIN rakastaa vain yhtä, mutta kun uusi aina vain viehättää .:(
Muakin ihastuttivat uudet ihmiset aina siihen saakka, kunnes tajusin etten mä voi luottaa niistä yhteenkään, jokaista heistä viehätti myös aina joku uus. Ton oivalluksen jälkeen mun arvomaailma muuttui niin, et mä rakastan yhtä ja vain yhtä ja siksi, et mä toivon hänen myös rakastavan vain mua. Toivottavasti en joudu pettymään.
Sitä melkein joskus toivoo, että jotkut petturit saavat kokea jäävänsä kakkosiksi tai kolmosiksi...
Ymmärrettävä tuokin ajatus... Omissa nahoissani oon saanu kokea myös kakkossijan ja sen murheen, miltä se tuntui.
Jos se oikea kohdalle sattuu niin kyllä pystyy. Pudotus vain voi olla kova kun
saa maistaa omaa lääkettään
Paitsi että jos se on se oikea, niin tunne on silloin molemminpuolinen, yksipuolisella ei pitkälle pötkitä eikä se kasva mihinkään.
Aivan, mutta ylimielinen petturi voikin olla se, joka tuntee yksipuolisesti siinä missä toinen katselee parempia tai vaihtaa hänet lennosta sellaiseen.
No sama pätee edelleen, ei se sitten ollut oikea ja matka jatkuu :-).
Totta. Mutta herättää kysymyksen, herääkö pettäjä kerran. Kokeeko, että sehän oli hänelle kaiken kaikkiaan aivan oikein ;-) Tai väheneekö ylimielinen asenne :-)
et elämäs on niin paljon muutakin kun toi parisuhdepaska..mikä ihmeen kiire ihmisillä on löytää joku toinen vierelleen, jonka elämän saa sitten sotkea, sen oman elämänsä lisäx.. eikö mitenkään vois ensin vaikka tutustua itseensä, tehdä asioita joista ite tykkää, ja muutenki tehä itelleen sellanen itsenäinen elämä, ja vasta sen jälkeen alkaa niitä toisia ihmisiä jaagaan..tosin noinpäin ku elää elämäänsä, ei koskaan oo mitään puutetta vastakkaise sukupuolen edustajista..kyllä se itsenäinen ihminen on paljon kiehtovampi, ku ajatus siitä, että pitäis kenties alkaa huolehtii tai elättään jotakuta toista.
En tiedä onko kyse varsinaisesti roolin vetämisestä, kyseessä voi aluksi olla jonkinlaista ihastumista.. Mutta kun se haihtuu, pysyvään rakkauteen ei kykenekään.
En tiedä sitäkään, voiko sellaisesta syyttääkään. Jos se on ominaisuus, jonka kanssa synnytään, kuin vaikkapa värisokeus.
Silloin vain kaiketi kannattaa suunnata muualle.
Toisaalta, luulen, että kumppani voi olla uskollinen, kunnioittava ja luotettava ilman rakastamistakin.
Olisko mahdollista, että et ole koskaan rakastunutkaan kunnolla? Ehkä tarvinnut jotakuta, riippunut jossakussa tai etsinyt muuten vain sopivan tuntuisen siihen vietelle? Mutta sellainen vahva ja suorastaan uskonnolinen yhteenkuulumisen tunne on jäänyt kokematta? Eihän sitä tarttee tavan vuoksi rakastaa ketään, on tässä maailmassa muutakin tekemistä. Hyvää voi odottaa rauhassa ja keskittyä muuhun elämään, sitä tarvitaan myös parisuhteessa.
teijä kanssa, kuka hullu sitä ny alottaa suhteen ilman rakkautta? enkä ny tarkota näitä raha/pirihuorakuvioita
Sille "perusluonteelle" on nimi ja se on maanisdepressivisyys
jaa jaa, ei taida olla ihan samaa tarkoittava sana. Rakastaa voi monella tavalla kaiketi, voi olla kylmä kuin kala, vaikka ei olisi depressiivisyyttä nähnytkään.
Ei saa vaatia itseltään liikoja, kukin tyylillään.