Erotiikaton elämä

Olen ollut mieheni kanssa 17 vuotta avoliitossa. Miehelläni on 2 aikuista lasta ex liitosta ja yhteinen lähes aikuinen tytär.
Alussa olimme uusioperhe eli kakki kolme lasta asuivat samassa taloudessa nyt enää nuorin.

Yhteenmuuttomme jälkeen mieheni on epäillyt minua uskottomuudesta usein, ihan turhaan. Seksiä emme enää harrasta lähes ollenkaan. Seksielämä on kuihtunut ja vähitellen loppunut melkein kokonaan. Jotenkin ne tyhmät ja loukkaavat syytökset ovat syöneet kiinnostusta, enkä enää halua miestäni.

Ei seksihaluni ole kokonaan kadonneet harrastan sitä yksin, se on helpompaa. Ei tarvitse miettiä toisen haluja saa aina takuuvarmasti! En ole koskaan saanut orgasmia miehen kanssa aina on pitänyt jotenkin auttaa asiaa. Ei se ole minua haitannut. Epäilen että se on ollut miehelleni isompi juttu, vaikka on muuta väittänytkin.

Meillä ei ole ollut läheisyyttä oikein koskaan, eli ei siis mitään arki romantiikkaa. En ole osannut lähestyä miestäni eikä hän ole koskaan osoittanut tunteitaan minulle. Kun ei ole arjessa mitään sutinaa, erotiikka ja halut väkisinkin lopahtavat. Mistä sitä kipinää sänkyyn löytyisi?

Olen ajatellut että eroamme sitten kun tytär muuttaa kotoa pois ja saa oman elämän alkuun. Ymmärrän että mies on joutunut elämään selibaatissa takiani. En ole koskaan kieltäytynyt seksistä, en ole vain viime vuosina tehnyt aloitetta. Mieheni on ehkä 1-2/vuosi tehnyt aloitteeen enkä ole kieltäytynyt. Tuntuu kummalliseslta että monen kuukauden jälkeen tapahtuu taas jotain..

Haluttomat naiset on aina syyllistetty kylmiksi , mutta on siinä taustalla joku syy miksi näin on. Olen itse ehkä tehnyt sen virheen etten ole jättänyt suhdetta joka ei ole antanut kummallekkaan mitään. Olisi mieskin voinut ehkä löytää jonkun sopivamman. Lastamme kuitenkin olen eniten ajatellut ja sitä mitä erolapsena eläminen kenties olisi ollut. Nyt hänen ei tarvitse sitä kokea. Itse sen kokeneena tiedän.