Kulkua

luonnosta saa virikkeitä , tuohesta sytykkeitä. Kun poikkeaa tieltä , löytää metsästä ihmeitä.

Upeeta! Upeeta!


Kulkijan rinnalla helppo oli kulkea
jokainen askel keveyttä - sydämessäin tunnetta..

Runosi p_p , joka tuo sisälleni kauniita väreitä - Se on Ilo!


Siispä, Kiitos jälleen hienosta hetkestä runosi äärellä!

http://www.luontokuva.org/media/ajankohtaista/uutiset/2009/Linnut_Kari_Leo_Metsan_emanta.jpg

Kesätuulet

Sadepilvissä kuurojen tuomaa,
puiden oksilla merkkejä huomaa,
kasvaa kesäinen nurmi jo nukkaa,
tuomi varhainen kukkaa jo pukkaa.

Jo lensi pääskynen päivään,
häipyi pimeys hämärän häivään,
kääntyy loppuun toukokuun lehti,
kesän kynnykselle sekin jo ehti.

Laskee maitinsa särki ja mutu,
kuplii lammessa sammakon kutu.
Viilettää virrassa veikeä lohi,
hauella sen aika meni jo ohi.

Näin on kesä kynnyspuulla,
sulosoinnuissa, lehdillä, purojen suulla.
Näin suvenaika rientävi vastaan,
kesätuulissa tuudittaa lastaan.

Ihana runo oli, pidin tosi paljon :)

Sade

Tumman taivaan raskas taakka,
valuu alas maahan saakka.
Pilvet vesipisaroita täyttää,
kuurot itkien sen näyttää.

Itkut ilon, kasteet sulon,
voimavirrat kesä tulon.
Lätäköissä läiskytellen, lutakoissa loiskutellen,
maassa kulkee kuiskutellen.

Ylös nostaa kastehelmaa,
illan sulon kaunista kuvitelmaa.
Heiluttelee hepeniä hallanarkaa,
illanhämyyn viimein usva karkaa.