tottua uuteen nimeen. Vaihdoin nimeni äitini syntymänimeksi, että nimi ei lakkaisi olemasta äitini mukana ja poikani teki samoin ja kun hänen perheeseensä syntyy parin viikon kuluttua poikalapsi, tämä syntyy uuden nimen kantajaksi.
Olen ollut kerran aviossa naisen kanssa, joka halusi pitää oman sukunimensä, eikä se minulle ollut mikään ongelma. Olenkin ihmetellyt pitkään, että miksi nykynaiset eivät pidä omia nimiään avioituessaan, vaan vieläkin vaihtavat sen puolisonsa nimeksi, vaikka nykyinen sukunimilaki on ollut voimassa - jos oikein muistan - vuodesta 1984.
On se mahottoman vaikeeta
Teotwawki
76
344
Vastaukset
- ...
Selkeyden takia.
Onhan näitä uusioperheitä, joissa on ties kuinka monta nimeä käytössä, vanhemmilla omansa ja lapsilla ties mitkä nimet. Aika sotkuista. Ja perimätieto menee mahdottomaksi selvitellä ilman maistraatin apua. Asialla ei ole ehkä merkitystä tässä hetkessä, mutta aikojen päästä kukaan ei saa mitään selvää mistään.
Sinällään asialla ei ole kummempaa merkitystä, ihmiset on samoja ihmisiä, oli niitten nimi mikä tahansa.
Ite muuten aikoinaan päädyttiin siihen, että vaimo ottaa mun sukunimen, koska sen nimessä kolme ääkköstä, hankaloittaa asioita ulkomailla. Ja noin ulkomaista puhuen, eri sukunimet puolisoiden välillä entistä hankalampia asioiden kannalta.
=DW=En osaa arvioida kuinka monessa tapuksessa nainen valitsee miehensä nimen vain siksi, että voi osoittaa ympäristölleen olevansa aviossa, mutta tiedän tapauksia, joissa joku esim. kirjailija se ja se on aviossa ollessaan saanut komean nimen miehensä suvusta ja jättänyt sen sitten nimekseen, vaikka liitto olisi jo päättynyt. Anja S...... Ja tässäkin tapauksessa hän oli jo nimekäs omalla alkuperäisellä nimellään.
- Ceddar Juusto
Teotwawki kirjoitti:
En osaa arvioida kuinka monessa tapuksessa nainen valitsee miehensä nimen vain siksi, että voi osoittaa ympäristölleen olevansa aviossa, mutta tiedän tapauksia, joissa joku esim. kirjailija se ja se on aviossa ollessaan saanut komean nimen miehensä suvusta ja jättänyt sen sitten nimekseen, vaikka liitto olisi jo päättynyt. Anja S...... Ja tässäkin tapauksessa hän oli jo nimekäs omalla alkuperäisellä nimellään.
Mitä varten sun piti ottaa vanhoilla päivilläs äitisi sukunimi? Hienostelun vuoksiko? Olisihan se riittänyt jos nimi halutaan säilyttää, että poikasi olisi ottanut sen ja sitä kautta pojan lapset.
Nyt moitit jotain naista joka on naimakaupan kautta saamansa nimen säilyttänyt. Entäs poikasi vaimo, ottaako hänkin tämän äitisi hienon nimen? Cedervallko se oli vai mikä? Muistaakseni sitä tuolla jossain blogissasi mainostit. Ceddar Juusto kirjoitti:
Mitä varten sun piti ottaa vanhoilla päivilläs äitisi sukunimi? Hienostelun vuoksiko? Olisihan se riittänyt jos nimi halutaan säilyttää, että poikasi olisi ottanut sen ja sitä kautta pojan lapset.
Nyt moitit jotain naista joka on naimakaupan kautta saamansa nimen säilyttänyt. Entäs poikasi vaimo, ottaako hänkin tämän äitisi hienon nimen? Cedervallko se oli vai mikä? Muistaakseni sitä tuolla jossain blogissasi mainostit.Ei mulla ole edelleenkään mitään syytä peittää henkilöllisyyttäni, mutta en tietääkseni ole moittinut ketään, vaan ihmetellyt lähinnä patriarkaalista järjestelmää.
- Kaupunkilainen
Se selkeys kestää tasan niin kauan kuin avioliitto, ja niistähän nykyisin aika moni hajoaa. Uusperheessä on aina ollut sinun, minun ja meidän lapsia, joilla kaikilla voi olla eri nimet.
On hyvä, että on vapaus valita, mutta sitä minä ihmettelen, että niin harva sitä vapautta käyttää. Itse en missään tapauksessa olisi ottanut mieheni nimeä, ellei olisi ollut pakko. Tyttönimeni oli harvinainen ja suojattu, miehelläni tavallinen -nen-päätteinen.
Kun olin koko ikäni yhdellä nimellä elänyt, koin naimisiin mentyäni eräänlaisen identiteettikriisin. Tunsin, että en ole enää minä, vaan mieheni "lisäke". Yhdistelmänimestähän olisi ollut kätevä pudottaa loppuosa pois heti, kun laki sen salli, mutta en edes harkinnut sellaista, koska molemmat nimet ovat aika pitkiä. Jälkeenpäin en ole halunnut vaihtaa nimeäni, koska sitten olisivat kaikki oudommat luulleet, että olen eronnut.
Se tapa, että nainen ottaa naimisiin mennessään miehen nimen, ei Suomessa itse asiassa ole kovinkaan vanha, se tuli vasta 1929 avioliittolaissa. Tämä laki muuttui 1986.
Vaikka on totta, että ihmisen sukunimi ei koskaan ole "oma", koska tyttönimi on saatu isältä, se on kuitenkin sillä tavalla oma, että se on lapsella alusta asti. Se on suvun nimi ja osoittaa, että ihminen kuuluu tiettyyn sukuun. Tässä mielessä kaikilla pitäisikin olla kaksi sukunimeä, koska kaikki kuulumme sekä isän että äidin sukuun.
Olen myös sitä mieltä, että avioeron jälkeen naisen pitäisi mieluiten saman tien ottaa tyttönimensä takaisin. Ainakin siinä vaiheessa, kun nainen menee uudelleen naimisiin, hänen pitäisi luopua entisen miehensä nimestä (näinhän ei ollut vielä ainakaan silloin, kun Paavo ja Päivi Lipponen vihittiin). - "minunnimeni"
Kaupunkilainen kirjoitti:
Se selkeys kestää tasan niin kauan kuin avioliitto, ja niistähän nykyisin aika moni hajoaa. Uusperheessä on aina ollut sinun, minun ja meidän lapsia, joilla kaikilla voi olla eri nimet.
On hyvä, että on vapaus valita, mutta sitä minä ihmettelen, että niin harva sitä vapautta käyttää. Itse en missään tapauksessa olisi ottanut mieheni nimeä, ellei olisi ollut pakko. Tyttönimeni oli harvinainen ja suojattu, miehelläni tavallinen -nen-päätteinen.
Kun olin koko ikäni yhdellä nimellä elänyt, koin naimisiin mentyäni eräänlaisen identiteettikriisin. Tunsin, että en ole enää minä, vaan mieheni "lisäke". Yhdistelmänimestähän olisi ollut kätevä pudottaa loppuosa pois heti, kun laki sen salli, mutta en edes harkinnut sellaista, koska molemmat nimet ovat aika pitkiä. Jälkeenpäin en ole halunnut vaihtaa nimeäni, koska sitten olisivat kaikki oudommat luulleet, että olen eronnut.
Se tapa, että nainen ottaa naimisiin mennessään miehen nimen, ei Suomessa itse asiassa ole kovinkaan vanha, se tuli vasta 1929 avioliittolaissa. Tämä laki muuttui 1986.
Vaikka on totta, että ihmisen sukunimi ei koskaan ole "oma", koska tyttönimi on saatu isältä, se on kuitenkin sillä tavalla oma, että se on lapsella alusta asti. Se on suvun nimi ja osoittaa, että ihminen kuuluu tiettyyn sukuun. Tässä mielessä kaikilla pitäisikin olla kaksi sukunimeä, koska kaikki kuulumme sekä isän että äidin sukuun.
Olen myös sitä mieltä, että avioeron jälkeen naisen pitäisi mieluiten saman tien ottaa tyttönimensä takaisin. Ainakin siinä vaiheessa, kun nainen menee uudelleen naimisiin, hänen pitäisi luopua entisen miehensä nimestä (näinhän ei ollut vielä ainakaan silloin, kun Paavo ja Päivi Lipponen vihittiin).Koko kirjoituksesi huokuu heikosta itsetunnosta.
Ensin "kriisi" ja "lisäke" ja sit pelko siitä, et joku luulee eronneeksi. "minunnimeni" kirjoitti:
Koko kirjoituksesi huokuu heikosta itsetunnosta.
Ensin "kriisi" ja "lisäke" ja sit pelko siitä, et joku luulee eronneeksi."Koko kirjoituksesi huokuu heikosta itsetunnosta." Samat sulle hei.:-DDDDDDDD
- "minunnimeni"
Teotwawki kirjoitti:
Ei mulla ole edelleenkään mitään syytä peittää henkilöllisyyttäni, mutta en tietääkseni ole moittinut ketään, vaan ihmetellyt lähinnä patriarkaalista järjestelmää.
Se patriarkaalinen järjestelmäkö on syynä, että poikasi lapsi kastetaan isän suvun sukunimeen, eikä äidin?
"minunnimeni" kirjoitti:
Se patriarkaalinen järjestelmäkö on syynä, että poikasi lapsi kastetaan isän suvun sukunimeen, eikä äidin?
Hänet kastetaan isoisänsä äidin mukaan, hiffaatko eron? :-DDDDDD
- "minunimeni"
Teotwawki kirjoitti:
Hänet kastetaan isoisänsä äidin mukaan, hiffaatko eron? :-DDDDDD
Hiffasitko Sinä kysymykseni? Lapsen nimi tulee isän suvusta, ei äidin, vaikka nimi on joskus kuulunutkin jollekin äidille. :-DDDDDDDDDDDDD
- "minunnimeni"
Teotwawki kirjoitti:
"Koko kirjoituksesi huokuu heikosta itsetunnosta." Samat sulle hei.:-DDDDDDDD
Perustele. :-DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
- "minunnimeni"
"minunnimeni" kirjoitti:
Perustele. :-DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Teo
Nämä miinukset ja plussat ovat palstalla tuiki tärkeitä ja nyt tunnustan, että luin tätä ketjua "kutistettuna" ja annoin vahingossa sekä Sinulle, että itselleni miinuksen.
:-DDDDDDDDDDDDDDDDD "minunimeni" kirjoitti:
Hiffasitko Sinä kysymykseni? Lapsen nimi tulee isän suvusta, ei äidin, vaikka nimi on joskus kuulunutkin jollekin äidille. :-DDDDDDDDDDDDD
Jep, siinä mielessä olet oikeassa, että jos nyt syntyvä poika kastettaisiin äitinsä työttönimellä se pitäisi kutinsa, mutta vanhan sukunimilain mukaan siitä ei pääse mihinkään, että aina siellä on jossain vaiheessa se isän nimi alkujaan takana. Tämäkin on totta kai alunperin minun isoisäni sukunimi, mutta so what?
- Kaupunkilainen
"minunnimeni" kirjoitti:
Koko kirjoituksesi huokuu heikosta itsetunnosta.
Ensin "kriisi" ja "lisäke" ja sit pelko siitä, et joku luulee eronneeksi.Minun itsetunnossani ei ole mitään vikaa. Ehkä nuorempana olin epävarmempi, mutta tuo avioitumista seuraava epävarmuus siitä, kuka oikein on, oli todellista. Se ei tosin kestänyt kauan, mutta hetken minulla oli sellainen olo, etten enää ole minä.
Otat ehkä sanani liian kirjaimellisesti. Maininta siitä, etten halua ihmisten luulevan minun eronneen, tarkoitti, etten halua alkaa selittelemään ihmisille nimenmuutoksen perusteita. Mitenkähän se liittyy itsetuntoon, että ei halua muiden saavan väärinkäsityksiä siviilisäädystään?
En ilmeisesti osannut ilmaista asiaa tarpeeksi selkeästi, toivoin pikemminkin, että kirjoitukseni olisi "huokunut" ihmetystä siitä, miksi niin moni nainen ottaa miehensä nimen vielä nykyisinkin, kun ei ole pakko. Se, että haluaa pitää tyttönimensä, ei minusta ole huonon itsetunnon osoitus, pikemminkin päinvastoin. "minunnimeni" kirjoitti:
Teo
Nämä miinukset ja plussat ovat palstalla tuiki tärkeitä ja nyt tunnustan, että luin tätä ketjua "kutistettuna" ja annoin vahingossa sekä Sinulle, että itselleni miinuksen.
:-DDDDDDDDDDDDDDDDDMiinukset ovat plussaa minun kaltaiselleni narsistille! :-DDDDDDDDDDDD
- SAS*
Moni varmaan kunnioittaa perinteitä ja ottaa miehen nimen. On selvempää, että perheessä olisi vähemmän sukunimiä. Lapset saavat yleensä isän sukunimen. Nykyään on uusioperheitä, jossa voi olla 3-4 eri sukunimeä.
Noin sata vuotta sitten sukunimiä suomennettiin ja vaihdettiin. Muistan minäkin kolme veljestä, joilla oli kaikilla eri sukunimi.Perinteiden kunnioittamisella on oma arvonsa, mutta tämä nimenvaihtorumba lienee alkaneen kuitenkin muinoisesta miehen suvun yliarvostuksesta yhteiskunnassa. En voi hyväksyä sitä, että isäni suku olisi jotenkin arvokkaampi kuin äitini.
- NeeaLiina
Teotwawki kirjoitti:
Perinteiden kunnioittamisella on oma arvonsa, mutta tämä nimenvaihtorumba lienee alkaneen kuitenkin muinoisesta miehen suvun yliarvostuksesta yhteiskunnassa. En voi hyväksyä sitä, että isäni suku olisi jotenkin arvokkaampi kuin äitini.
Aikansa vie tottua. Muistan sen naimisiinmenoajoilta.
Nyt jos olisin samassa tilanteessa, pitäisin oman nimeni eli isäni sukunimen. Menin naimisiin vähän ennen lainmuutosta.
Ehkä nuorista ja vanhemmistakin naisista on vähän jännää muuttaa nimeä. Se on helppoa naimisiinmenovaiheessa. Lisäksi elämme aika konservatiivista vaihetta kaiken kaikkiaan. Jos perheellä on oltava sama nimi, niin kai sen voisi naisen puoleltakin ottaa.
Tapa että nainen ottaa miehen sukunimen ei loppujen lopuksi ole mitenkään ikiaikainen. Lakia asiasta ei ollut muistaakseni ennen 1920-lukua, ja sekin oli jokin muu kuin nimilaki.
Olen itsekin miettinyt nimenvaihtoa, mutta pelkään muiden suhtautumista. - SAS*
NeeaLiina kirjoitti:
Aikansa vie tottua. Muistan sen naimisiinmenoajoilta.
Nyt jos olisin samassa tilanteessa, pitäisin oman nimeni eli isäni sukunimen. Menin naimisiin vähän ennen lainmuutosta.
Ehkä nuorista ja vanhemmistakin naisista on vähän jännää muuttaa nimeä. Se on helppoa naimisiinmenovaiheessa. Lisäksi elämme aika konservatiivista vaihetta kaiken kaikkiaan. Jos perheellä on oltava sama nimi, niin kai sen voisi naisen puoleltakin ottaa.
Tapa että nainen ottaa miehen sukunimen ei loppujen lopuksi ole mitenkään ikiaikainen. Lakia asiasta ei ollut muistaakseni ennen 1920-lukua, ja sekin oli jokin muu kuin nimilaki.
Olen itsekin miettinyt nimenvaihtoa, mutta pelkään muiden suhtautumista.Nimenvaihto on myös rahakysymys. Ajokortti ja passi ainakin menee uusiksi.
Lisäksi ilmoittamiset monelle taholle.
Tiedän muutaman parin, jossa mies on ottanut vaimon sukunimen. Moni nainen on ottanut tyttönimensä eron jälkeen. SAS* kirjoitti:
Nimenvaihto on myös rahakysymys. Ajokortti ja passi ainakin menee uusiksi.
Lisäksi ilmoittamiset monelle taholle.
Tiedän muutaman parin, jossa mies on ottanut vaimon sukunimen. Moni nainen on ottanut tyttönimensä eron jälkeen.Kokonaiskustannukset ovat n. 200 €. Itse sukunimi maksaa 91€, etunimi 25 ja passi ja ajokortti yhteensä n satasen.
- NeeaLiina
Teotwawki kirjoitti:
Kokonaiskustannukset ovat n. 200 €. Itse sukunimi maksaa 91€, etunimi 25 ja passi ja ajokortti yhteensä n satasen.
Ei tuo nyt niin kamalan kallista ole. Ei varmaan rahasta ole oikeastaan kellään kiinni, jos nimenvaihto alkaa tuntua tärkeältä.
Ajokortti ja passi, Kela-kortti jne. menee uusiksi myös silloin, kun ottaa puolison nimen.
Uskon muuten minäkin, että rouvuus on joistakin niin hienoa, että siksi otetaan miehen nimi, vaikka kaksoisnimestä se ilmenee vielä paremmin. Miehillä kaksoisnimiä taitaa olla harvemmin.
Miksi lapsi saa niin harvoin äidin sukunimen? Äidin suku huonompi? Paitsi Englannin kuningattaren perheessä. Elisabetin lapsillahan on äitinsä nimi, mutta sitähän he eivät juuri käytä, kun pelkillä etunimillä ja titteleillään pärjäävät. NeeaLiina kirjoitti:
Ei tuo nyt niin kamalan kallista ole. Ei varmaan rahasta ole oikeastaan kellään kiinni, jos nimenvaihto alkaa tuntua tärkeältä.
Ajokortti ja passi, Kela-kortti jne. menee uusiksi myös silloin, kun ottaa puolison nimen.
Uskon muuten minäkin, että rouvuus on joistakin niin hienoa, että siksi otetaan miehen nimi, vaikka kaksoisnimestä se ilmenee vielä paremmin. Miehillä kaksoisnimiä taitaa olla harvemmin.
Miksi lapsi saa niin harvoin äidin sukunimen? Äidin suku huonompi? Paitsi Englannin kuningattaren perheessä. Elisabetin lapsillahan on äitinsä nimi, mutta sitähän he eivät juuri käytä, kun pelkillä etunimillä ja titteleillään pärjäävät."Äidin suku huonompi?" Tätä minäkin olen monesti kysynyt! Tämä liittyy kulttuurihistoriaan, mutta en jaksa sitä nyt tarkemmin arvioida. Tällä nimellä meitä on nyt yhteensä viisi, kolme perhettäni ja kaksi Ruotsista muuttanutta länsi-uusimaalaista mutta sukua hekin meille ovat, vaikka en heitä tunnekaan......vielä.:-)
- Kikkimäinen
Teotwawki kirjoitti:
Perinteiden kunnioittamisella on oma arvonsa, mutta tämä nimenvaihtorumba lienee alkaneen kuitenkin muinoisesta miehen suvun yliarvostuksesta yhteiskunnassa. En voi hyväksyä sitä, että isäni suku olisi jotenkin arvokkaampi kuin äitini.
@ Teotwawki
Niin varsinkin jos isukin sukunimi olisi vaikka Pönttölä. Mutta jos isäsi olis Cedercreuz ja äitisi Nännimäinen, niin valitsisitko siltikin äitisi sukunimen, jottei tulisi sellaista kuvaa että isän sukunimi olisi jotenkin arvokkaampi?
Nännimäinen on oikeasti jonkun sukunimi. Puhelinluettelosta joskus bongattu. Kikkimäinen kirjoitti:
@ Teotwawki
Niin varsinkin jos isukin sukunimi olisi vaikka Pönttölä. Mutta jos isäsi olis Cedercreuz ja äitisi Nännimäinen, niin valitsisitko siltikin äitisi sukunimen, jottei tulisi sellaista kuvaa että isän sukunimi olisi jotenkin arvokkaampi?
Nännimäinen on oikeasti jonkun sukunimi. Puhelinluettelosta joskus bongattu.Et ilmeisesti ymmärtänyt pointtiani. Sukunimi olisi kadonnut ilman tätä tekoa.
Aika vähän on tullut negatiivista palautetta mulle nimenvaihdosta, mutta saattaahan tuossa kadulla joku puolituttu hieman sisäänpäin hymyillä.:-D
- Rattus sp.
Hienoa. Etenkin äitisi kannalta.. Tietää sukunimen jatkuvan omissa jälkeläisissään.
Oikeastaan saattaisi olla järkevämpää nimetä lapset äitinsä mukaan, kun äiti on helpompi osoittaa lastensa äidiksi. Isä, kun saattaa olla naapuri :).
Sinulla on mahdollisuus myös muutenkin muuttaa elämääsi. Uusi nimi ja entistä ehompi elämä..
Muuten minulle selvisi, luojan kiitos, etten ole 1/4 savolainen, vaan 3/4 karjalaisuuteen on sekoittunut 1/4 osa pohjalaisuutta. Eli isän puoleinen isoäitini on juuriltaan liminkalainen.
Ulkoiselta olemukseltani muistutan enemmän tuota liminkalaista perimääni. Isäni oli ollut sukukokouksessa ja järkyttänyt kaukaisia sukulaisiaan, kun oli ollut ilmetty heidän isänsä ja minä taas olen tullut ulkoisesti isääni sekä luonteeltani äitiini.
Googlettamalla isänäidin sukunimeä selviää, että suvussa on ollut mm. merikapteeni eli mistäköhän tuo veto vesille oikein juontaa?"Isä, kun saattaa olla naapuri :)." Hyvä veto! tap tap tap. Noin se on aika monesti, joten tilastojen mukaan en itsekään ole yhden lapseni biologinen isä.:DD Kävi ilmi, että kun tätini 88 v. tekee sukukronikkaa, saattaa olla, että olen edellisen vaimoni kaukainen sukulainen.
- Rattus sp.
Teotwawki kirjoitti:
"Isä, kun saattaa olla naapuri :)." Hyvä veto! tap tap tap. Noin se on aika monesti, joten tilastojen mukaan en itsekään ole yhden lapseni biologinen isä.:DD Kävi ilmi, että kun tätini 88 v. tekee sukukronikkaa, saattaa olla, että olen edellisen vaimoni kaukainen sukulainen.
Joskus hermostuessani isääni (ihmisenä ei ole helpoimpia tapauksia) olen kysynyt äidiltäni, että olenko ihan varmasti isäni tytär vai voisiko olla muita vaihtoehtoja :)?
Rattus sp. kirjoitti:
Joskus hermostuessani isääni (ihmisenä ei ole helpoimpia tapauksia) olen kysynyt äidiltäni, että olenko ihan varmasti isäni tytär vai voisiko olla muita vaihtoehtoja :)?
Mitä äiti vastaa?
- Rattus sp.
Teotwawki kirjoitti:
Mitä äiti vastaa?
Äitini ei ole sentyyppinen, että ratkaisisi ongelmia hakemalla lisää ongelmia. Eli vastaus oli ei :/. Olen vain ongelman ratkaisutaidoissa ja luonteeltani tullut äitiini, joka on hyvin rationaalinen ihminen. Äitini päihittää tällä hetkellä minut osakesijoituksissa. Tekee voittoa tänä aikanakin, kun oma salkku on selkeästi miinuksella.
Rattus sp. kirjoitti:
Äitini ei ole sentyyppinen, että ratkaisisi ongelmia hakemalla lisää ongelmia. Eli vastaus oli ei :/. Olen vain ongelman ratkaisutaidoissa ja luonteeltani tullut äitiini, joka on hyvin rationaalinen ihminen. Äitini päihittää tällä hetkellä minut osakesijoituksissa. Tekee voittoa tänä aikanakin, kun oma salkku on selkeästi miinuksella.
Äiti taitaa paremmin tuon lajin, ehkä sinä ole parempi sitten jossain muussa.:-)
- Rattus sp.
Teotwawki kirjoitti:
Äiti taitaa paremmin tuon lajin, ehkä sinä ole parempi sitten jossain muussa.:-)
Kun 45- ja 81-vuotias ovat osakemarkkinoilla samanaikaisesti, niin nuorempana pelaan enemmän riskillä ja osakkeet voivat pysyä salkussa vuosiakin, vaikka jonkin aikaa miinuksella :).
Rattus sp. kirjoitti:
Kun 45- ja 81-vuotias ovat osakemarkkinoilla samanaikaisesti, niin nuorempana pelaan enemmän riskillä ja osakkeet voivat pysyä salkussa vuosiakin, vaikka jonkin aikaa miinuksella :).
Olen pelannut tuota peliä joskus itsekin, mutta nyt en siihen enää ryhtyisi. Tämä kirjoitustila ei riitä, jotta asiaa tarkemmin valottaisin, mutta virtuaalirahaa on jo liikkeellä kymmenen kertaa enemmän kuin koko maailman reaalitalouden bruttokansantuote. Tämä asia tuli varsin selväksi laskettuamma erään kansantaloustieteilijän kanssa asiaa tässä iltana pitkänä.
- Rattus sp.
Teotwawki kirjoitti:
Olen pelannut tuota peliä joskus itsekin, mutta nyt en siihen enää ryhtyisi. Tämä kirjoitustila ei riitä, jotta asiaa tarkemmin valottaisin, mutta virtuaalirahaa on jo liikkeellä kymmenen kertaa enemmän kuin koko maailman reaalitalouden bruttokansantuote. Tämä asia tuli varsin selväksi laskettuamma erään kansantaloustieteilijän kanssa asiaa tässä iltana pitkänä.
Hmm.. Sijoitan kuitenkin yhtiöihin, joilla on todellinen tarve markkinoilla. Nykyisessä markkinatilanteessa, missä esim. rakentaminen on pysähdyksissä, näiden yhtiöiden osakkeiden arvo on pudonnut. Yhtenä esimerkkinä voisin antaa Uponorin.
Rattus sp. kirjoitti:
Hmm.. Sijoitan kuitenkin yhtiöihin, joilla on todellinen tarve markkinoilla. Nykyisessä markkinatilanteessa, missä esim. rakentaminen on pysähdyksissä, näiden yhtiöiden osakkeiden arvo on pudonnut. Yhtenä esimerkkinä voisin antaa Uponorin.
Toi minun esimerkkini liittyikin siihen finanssimaailman kulpaan, jossa spekulatiivistä virtuaalirahaa on liikkeellä moninkertainen määrä todelliseen rahaan verrattuna. Johdannaiskaupat sen sallivat ja jos se kupla puhkeaa, tulee maailman laajuinen lama, jonka seuraukset saattavat olla paljon tähän mennessä nähtyä suuremmat. Tätä eivät näytä edes monet kokeneet taloustoimittajat tajuavan. Joten pankkiosakkeisiin en sijoittaisi nyt ollenkaan.
Muistan, kun veljeni oli ostanut kalliita KOP:n osakkeita sadalla tonnilla ja yhdessä yössä niiden arvo putosi kymmenesosaan ostoarvosta. Mulla kävi vähän parempi tuuri, koska ehdin myydä omani pois juuri ennen romahdusta.- Rattus sp.
Teotwawki kirjoitti:
Toi minun esimerkkini liittyikin siihen finanssimaailman kulpaan, jossa spekulatiivistä virtuaalirahaa on liikkeellä moninkertainen määrä todelliseen rahaan verrattuna. Johdannaiskaupat sen sallivat ja jos se kupla puhkeaa, tulee maailman laajuinen lama, jonka seuraukset saattavat olla paljon tähän mennessä nähtyä suuremmat. Tätä eivät näytä edes monet kokeneet taloustoimittajat tajuavan. Joten pankkiosakkeisiin en sijoittaisi nyt ollenkaan.
Muistan, kun veljeni oli ostanut kalliita KOP:n osakkeita sadalla tonnilla ja yhdessä yössä niiden arvo putosi kymmenesosaan ostoarvosta. Mulla kävi vähän parempi tuuri, koska ehdin myydä omani pois juuri ennen romahdusta.Minulle kävi taas toisin ja jätin hyödyntämättä vinkin. Ystäväni, joka oli aikaisemmin töissä sijoituspuolella, ehdotti kymppitonnin sijoittamista eräisiin osakkeisiin. Keväällä niiden arvo oli 200 000 markkaa.
Mihin voit luottaa? En luota euroonkaan. Rattus sp. kirjoitti:
Minulle kävi taas toisin ja jätin hyödyntämättä vinkin. Ystäväni, joka oli aikaisemmin töissä sijoituspuolella, ehdotti kymppitonnin sijoittamista eräisiin osakkeisiin. Keväällä niiden arvo oli 200 000 markkaa.
Mihin voit luottaa? En luota euroonkaan.Kultainen sääntöon se, että mitä suurempi tuotto-odotus, sitä suurempi riski. Mulla on tuttavia kiinteistösijoitusalalla. Tuotto ei ole samaa luokkaa kuin riskialttiiden osakkeiden, mutta tuotto on varmaa kiinteistöjen arvo harvoin laskee.
- Rattus sp.
Teotwawki kirjoitti:
Kultainen sääntöon se, että mitä suurempi tuotto-odotus, sitä suurempi riski. Mulla on tuttavia kiinteistösijoitusalalla. Tuotto ei ole samaa luokkaa kuin riskialttiiden osakkeiden, mutta tuotto on varmaa kiinteistöjen arvo harvoin laskee.
Uskon, että osa kiinteistoistäkin jää vielä arvoltaan alhaisemmalle tasolle. Väestö vähenee ja ikääntyy sekä suomalaisten sijoituskohteiden lisäksi esim. Espanjassa on myynnissä halvalla arvokiinteistöjä miellyttävämmässä ilmastossa.
Ajatukset muuttivat suuntaansa. Sain tiedon, että ystäväni on saanut avoverenkiertohäiriön :(. Onneksi yksi ystävistä on paikalla huolehtimassa asioista, kuten koirista. Rattus sp. kirjoitti:
Uskon, että osa kiinteistoistäkin jää vielä arvoltaan alhaisemmalle tasolle. Väestö vähenee ja ikääntyy sekä suomalaisten sijoituskohteiden lisäksi esim. Espanjassa on myynnissä halvalla arvokiinteistöjä miellyttävämmässä ilmastossa.
Ajatukset muuttivat suuntaansa. Sain tiedon, että ystäväni on saanut avoverenkiertohäiriön :(. Onneksi yksi ystävistä on paikalla huolehtimassa asioista, kuten koirista.Riippuu tietenkin siitä, mihin sijoittaa. En menisi juuri nyt ostamaan kerrostaloa Paltamosta tai Kemijärveltä sijoitusmielessä, mutta esim. itäinen Uusimaa on nousussa vahvasti ja hinnat ovat tällä alkaneet nousta. Mainittu tuttavani Turusta osti täältä yhteensä 74 huoneistoa yhdellä kaupalla Ahlströmiltä pilkkahintaan ja saneeraa niitä nyt kovalla kiireellä, sillä hinnat kipuavat kovaa vauhtia.
Vävyni osti tontin tuosta aivan Kymijoen tuntumasta 5 tonnilla pari vuotta sitten ja hän saisi siitä jo kympin, jos myydä haluaisi. Hän ei sitä kuitenkaan myy, vaan rakentaa sille kesäasunnon, joka tulee olemaan perheen Suomen asunto, koska asuvat ulkomailla.
- olisin minäkin
Korvenkukalle suosittelen pään vaihtoa
- olisin minäkin
isäsi on varmaan helpottunut ja twistaa parhaillaan iloisesti
Ehkä se on sama kuin sen papin amenen kohdalla usein. Tulee itelle tunne että nyt ollaan vahvasti samaa perhettä.
Vaikkei kumpikaan takaa etteikö sitä eroa tule.
Otin naimisiin mennessä miehen nimen, mutta siinähän tulikin sitten vaikeuksia kun se nimi piti ääneen lausua. Koskaan en samaistunut siihen kuitenkaan.
Heti eron jälkeen otin vanhan nimeni takaisin.Joo, siksi ihmettelnkin, miksi naiset eivät enemmän käytä sitä lain sallimaa mahdollisuutta pitää oma nimensä.
Pikkuhiljaa se varmaan lisääntyy.
Uudet sukupolvet ottaa käyttöön niitä helpommin.
Vielä on niitä vanhoja ajatuksia että näin ja näin kuuluu ja pitää tehdä.
Toi sun nimenmuutokses oli ihan hyvä, kunhan vaan samaistut siihen :))))- nimestä viis
:-) tai miksi miehet eivät käytä sitä lain sallimaa mahdollisuutta, että ottaisivat vaimonsa sukunimen. Tosin tiedän montakin miestä, jotka ovat ottaneet vaimon nimen.
tulisilla kirjoitti:
Pikkuhiljaa se varmaan lisääntyy.
Uudet sukupolvet ottaa käyttöön niitä helpommin.
Vielä on niitä vanhoja ajatuksia että näin ja näin kuuluu ja pitää tehdä.
Toi sun nimenmuutokses oli ihan hyvä, kunhan vaan samaistut siihen :))))Sitä tuli pohdituksi vuoden verran ja koska yksi pojistani sen teki ja yksi tyttäreni ehkä sen tekee, niin onhan tämä hyvä alku. Yksi miniöistäni olisi halukas nimen ottamaan, mutta hänen miehensä haraa vastaan.
nimestä viis kirjoitti:
:-) tai miksi miehet eivät käytä sitä lain sallimaa mahdollisuutta, että ottaisivat vaimonsa sukunimen. Tosin tiedän montakin miestä, jotka ovat ottaneet vaimon nimen.
On niitä tapauksia harvakseltaan, mutta asenteet ovat aika tiukassa.
Avioiduttuani otin mieheni sukunimen. Mieheni suku jatkui kahdella poikalapsella. Oma sukuni oli jo laajasti lisääntynyt. Kun lopetin yritykseni, vaihdoin nimeni. Yritykseni oli rekisteröity avionimelläni, oli siis hyvä aika vaihtaa takaisin myös oma sukunimeni. Olinhan eronnut ja pojatkin jo aikuisiällä ja kykeneviä ymmärtämään haluni vaihtaa sukunimeäni.
Tottuminen vie aikansa. Jopa vieläkin vanha sukunimi kummittelee aivolohkoissani kun esittelen itseni. Olen ollut tyytyväinen valintaani. Enhän kuulu enää millään mittarilla entiseen sukuuni. Pojat kantavat isänsä nimeä.
Veljeni vanhin poika otti avioiduttuaan äitinsä sukunimen sillä äidin suku olisi loppunut jatkajien puutteessa. Nyt sitä sukua jatkaa kaksi poikaa.
Usein kai nimenmuutoksien takana on avioero tai suvun sammuminen jatkajien puutteessa.Äitini otti syntymänimensä takaisin erottuaan isästäni viisikymppisenä ja kun hän meni uuteen avioon kuusikymppisenä, lisäsi uuden miehen sukunimen omaansa. Tässä vain tulee todistetuksi se, että kyllä sitä uusiin asioihin voi tottua vähän iäkkäämpänäkin. Sitä paitsi minä en koe olevani vielä iäkäs, vaan olen keski-ikäinen nuori.:-DD
- Nyk. ent. ent. ent.
Teotwawki kirjoitti:
Äitini otti syntymänimensä takaisin erottuaan isästäni viisikymppisenä ja kun hän meni uuteen avioon kuusikymppisenä, lisäsi uuden miehen sukunimen omaansa. Tässä vain tulee todistetuksi se, että kyllä sitä uusiin asioihin voi tottua vähän iäkkäämpänäkin. Sitä paitsi minä en koe olevani vielä iäkäs, vaan olen keski-ikäinen nuori.:-DD
@Teotwawki
Miksi piti lisätä uusi sukunimi oman sukunimen perään. Onko se sitä jota tuolla ylempänä moitit että haluaa näyttää olevansa naimisissa?
Joskus näkee kuolinilmoituksia joissa on tyttönimi ja pari, kolme ent.nimeä eli on tullut oltua muutama kerta naimisissa. Nyk. ent. ent. ent. kirjoitti:
@Teotwawki
Miksi piti lisätä uusi sukunimi oman sukunimen perään. Onko se sitä jota tuolla ylempänä moitit että haluaa näyttää olevansa naimisissa?
Joskus näkee kuolinilmoituksia joissa on tyttönimi ja pari, kolme ent.nimeä eli on tullut oltua muutama kerta naimisissa.Eikö ne kuolinilmoitukset laadita jälkeläisten toiveiden mukaan?
Nykymaailman meno on sellaista että tulee edullisemmaksi hankkia samalla kertaa uusi nimi ja uusi puoliso kuin vaihdella erikseen nimiä ja puolisoita.
En näe mitään mieltä siinä, että ottaisin takaisin tyttönimeni, kun ihmiset tuntevat minut nykyisellä nimelläni. Ei tämä exältä saatu nimi minua "pahenna". Se on vain nimi, ei sen enempää.Tässä tapauksessa ei kuitenkaan hankittu uutta puolisoa, vaikka eräs tuttu kosikin heti leikisti.:-)
Teotwawki kirjoitti:
Tässä tapauksessa ei kuitenkaan hankittu uutta puolisoa, vaikka eräs tuttu kosikin heti leikisti.:-)
Uusi sukunimi voi olla valtti seuranhaussa. Sinunkin nimeäsi tavoitellaan kilvan :) Tiedä vaikka suku siitä vielä suurenisi.
PupuPuskasta kirjoitti:
Uusi sukunimi voi olla valtti seuranhaussa. Sinunkin nimeäsi tavoitellaan kilvan :) Tiedä vaikka suku siitä vielä suurenisi.
Ei minun toimestani suku suurene, mutta jälkeläisteni toimesta se on alkanut suurentua. Seuranhakupalstoilla en esiinny milllään nimellä tai nimimerkillä. Ei kiinnosta, vaikka nyt olisikin varaa maksaa sikahintaa siitä, että saisi profiilin mille tahansa palstalle. En hae seuraa, on paljon mielenkiintoisempiakin tapoja olla tekemisissä ihmisten kanssa ja siksi minua näkee täällä enää harvoin.
Teotwawki kirjoitti:
Ei minun toimestani suku suurene, mutta jälkeläisteni toimesta se on alkanut suurentua. Seuranhakupalstoilla en esiinny milllään nimellä tai nimimerkillä. Ei kiinnosta, vaikka nyt olisikin varaa maksaa sikahintaa siitä, että saisi profiilin mille tahansa palstalle. En hae seuraa, on paljon mielenkiintoisempiakin tapoja olla tekemisissä ihmisten kanssa ja siksi minua näkee täällä enää harvoin.
Vannomatta paras :) Olet vielä "nuori", Sinulla on vielä paljon aikaa edessäpäin. Vielä 90-vuotiaanakin voi mies jatkaa sukuaan. Toisin kuin meillä naisilla on suvun jatkamisaika jo mennyt ohi :) Korkeintaan voimme muistella - kiikkustuolissa.
PupuPuskasta kirjoitti:
Vannomatta paras :) Olet vielä "nuori", Sinulla on vielä paljon aikaa edessäpäin. Vielä 90-vuotiaanakin voi mies jatkaa sukuaan. Toisin kuin meillä naisilla on suvun jatkamisaika jo mennyt ohi :) Korkeintaan voimme muistella - kiikkustuolissa.
Me emme tiedä päiviemme määrää ja hyvä niin, mutta sen voin vannoa, että miksikään Chapliniksi tai Arthur Rubensteiniksi en ryhdy.:-D
Teotwawki kirjoitti:
Me emme tiedä päiviemme määrää ja hyvä niin, mutta sen voin vannoa, että miksikään Chapliniksi tai Arthur Rubensteiniksi en ryhdy.:-D
Minä en tiedä Chaplinien tai Rubensteinien rakkauselämästä mitään, en ole edes kiinnostunut. Outo vertaus. Ajattelin vaan, ettei tavallisten pulliaistenkaan elämä lopu vielä keski-iässä ja että sitä voi miehellä olla omaakin elämää eikä vain elämää lasten ja lastenlasten kautta.
Täältä palstalta onkin tosiaan puuttunut jotain oleellista viime aikoina.PupuPuskasta kirjoitti:
Minä en tiedä Chaplinien tai Rubensteinien rakkauselämästä mitään, en ole edes kiinnostunut. Outo vertaus. Ajattelin vaan, ettei tavallisten pulliaistenkaan elämä lopu vielä keski-iässä ja että sitä voi miehellä olla omaakin elämää eikä vain elämää lasten ja lastenlasten kautta.
Täältä palstalta onkin tosiaan puuttunut jotain oleellista viime aikoina.Sekä Charles Chaplin, että Arthur Rubinstein saivat lapsia vielä hyvin iäkkäinä........kukaan tosin ei ole ollut todistamassa isyyttä, mutta silti minä en tarvitse nykyisten lisäksi enää muita omia lapsia.
Teotwawki kirjoitti:
Sekä Charles Chaplin, että Arthur Rubinstein saivat lapsia vielä hyvin iäkkäinä........kukaan tosin ei ole ollut todistamassa isyyttä, mutta silti minä en tarvitse nykyisten lisäksi enää muita omia lapsia.
No, nauti sitten uudesta nimestäsi siellä missä on mielenkiintoisempia ihmisten kanssa olemistapoja. Sulla tuskin on sen nimeenkään totuttelun suhteen mitään oikeasti vaikeata. Kunhan esität.
- :/
Teotwawki kirjoitti:
Sekä Charles Chaplin, että Arthur Rubinstein saivat lapsia vielä hyvin iäkkäinä........kukaan tosin ei ole ollut todistamassa isyyttä, mutta silti minä en tarvitse nykyisten lisäksi enää muita omia lapsia.
@ Teotwawki
Ainakin Chaplinin lasten samannäköisyys isyyden paljasti, jos se sinulle lie ylipääsemätön ongelma. PupuPuskasta kirjoitti:
No, nauti sitten uudesta nimestäsi siellä missä on mielenkiintoisempia ihmisten kanssa olemistapoja. Sulla tuskin on sen nimeenkään totuttelun suhteen mitään oikeasti vaikeata. Kunhan esität.
En minä tällä lauseella tahtonut väheksyä palstan seuraa, mutta tässä nyt vain on sellainen juttu, että jos tämä ei uudistu ajan tasalle, tämä näivettyy nälvijien kilpakentäksi ja varsinainen keskustelu jää vähemmälle huomiolle. Tässä lause, johon oletan sinun viittanneen: "En hae seuraa, on paljon mielenkiintoisempiakin tapoja olla tekemisissä ihmisten kanssa ja siksi minua näkee täällä enää harvoin."
Teotwawki kirjoitti:
En minä tällä lauseella tahtonut väheksyä palstan seuraa, mutta tässä nyt vain on sellainen juttu, että jos tämä ei uudistu ajan tasalle, tämä näivettyy nälvijien kilpakentäksi ja varsinainen keskustelu jää vähemmälle huomiolle. Tässä lause, johon oletan sinun viittanneen: "En hae seuraa, on paljon mielenkiintoisempiakin tapoja olla tekemisissä ihmisten kanssa ja siksi minua näkee täällä enää harvoin."
Aivan oikein. Juuri tuohon lauseeseen viittaan ja kyllä minä edelleen ymmärrän sen väheksymisenä. Paremmat ihmiset ovat muualla. Olet ilmeisesti lopettanut palstavedätykset, ns. ansojen asettamiset, selän takana palstalaisille nauramisen yms, ja siirtynyt ikäsi mukaiseen asialinjaan. Ehkä tuo sinun nimesi auttaa myös asiassa. Haluat varmaan kunnialla kantaa uuden hienon nimesi, mikä se sitten mahtaa ollakaan, omaa äitiäsi kunnioittaen :)
PupuPuskasta kirjoitti:
Aivan oikein. Juuri tuohon lauseeseen viittaan ja kyllä minä edelleen ymmärrän sen väheksymisenä. Paremmat ihmiset ovat muualla. Olet ilmeisesti lopettanut palstavedätykset, ns. ansojen asettamiset, selän takana palstalaisille nauramisen yms, ja siirtynyt ikäsi mukaiseen asialinjaan. Ehkä tuo sinun nimesi auttaa myös asiassa. Haluat varmaan kunnialla kantaa uuden hienon nimesi, mikä se sitten mahtaa ollakaan, omaa äitiäsi kunnioittaen :)
Taisimme nauraa joskus saman koneen ääressä.
- :DDDDD
Teotwawki kirjoitti:
Ei minun toimestani suku suurene, mutta jälkeläisteni toimesta se on alkanut suurentua. Seuranhakupalstoilla en esiinny milllään nimellä tai nimimerkillä. Ei kiinnosta, vaikka nyt olisikin varaa maksaa sikahintaa siitä, että saisi profiilin mille tahansa palstalle. En hae seuraa, on paljon mielenkiintoisempiakin tapoja olla tekemisissä ihmisten kanssa ja siksi minua näkee täällä enää harvoin.
Onko 24/7 harvoin? Älä naurata.
:DDDDD kirjoitti:
Onko 24/7 harvoin? Älä naurata.
Jep, mulla on kone tai kaksi koko ajan päällä, mutta en istu tässä koko ajan.:-DDDDDDD
- Kyssäri_
@Teotwawki
Blogistasi: "Kohta tosin Jouni-Mikael Cedervall, koska otan äitini suojatun sukunimen ja sitten meidä Cedervalleja on kolme, äitini, poikani ja minä."
Miten niin suojattu ja Cedevalleja on vain te kolme?? Kun googlaa niin kyllähän noita Cedervalleja on vaikka kuinka monta.- Urho Kakkonen
Teotwawki kirjoitti:
Kaksi Ruotsissa syntynyttä on meidän lisäksemme väestörikisterin mukaan Suomessa.
Ja kaikki liikaa. Todella lapsellista ja typerää alkaa netissä kehumaan itseään jonkun sukulaisen nimen ottamisella. Ei todellakaan ole häävi itsetunto ja taitaa omat leuhkimisen aiheet olla toosi vähäisiä, kun ei muuta keksi.
Urho Kakkonen kirjoitti:
Ja kaikki liikaa. Todella lapsellista ja typerää alkaa netissä kehumaan itseään jonkun sukulaisen nimen ottamisella. Ei todellakaan ole häävi itsetunto ja taitaa omat leuhkimisen aiheet olla toosi vähäisiä, kun ei muuta keksi.
Ketuttaako? Varo ettei verisuoni katkea päästä.:-DDDDDDDDDDDDDD
- 21
Oma nimi? Ei mulla ole koskaan ollut omaa sukunimeä. Tyttönimeni oli isäni nimi ja hänellä taas oli suomennettu isänsä nimi jne..
- Etunimi Sukunimi
Avioliittoinstituutio on perustettu naisen ja lasten aseman parantamiseksi. Miehen piti sitoutua elättämään (ainakin) yksi nainen jälkeläisineen. Siihen liittyi myös se, että nainen avioiduttuaan siirtyi miehensä sukuun ja isän tai veljien velvollisuus hänen elättämiseensä päättyi. Tämä miehen sukuun liittyminen kai oli syynä myöskin vanhaan sukunimilakiin.
Silloin kun itse avioiduin oli vaihtoehtoina kaksiosainen nimi tai miehen nimi. Tyttönimeään ei saanut käyttää ja valitsin mieheni nimen. Erottuani en ole sitä muuttanut jo edellä mainituistakin syistä eli paperisodan vuoksi. Olin myös työssäni tunnettu tällä nimelläni enkä viitsinyt ruveta selittelemään nimen muutosta.
Isäni suvun nimeä kantaa enää yksi lisääntymisikäinen miespuolinen, joten paineet hänellä ovat "kovat" siinä mielessä, että vanhan kaavan mukaan elettäessä vain miespuolinen jälkeläinen voi siirtää suvun nimen lapselleen. Käytännössä avioitumaton sisarensa voi omalle lapselleen antaa nimensä ja miksen minäkin omilleni. Tokko he sitä haluavat enää vaihtaa kun nykyisellä nimellään ovat eläneet elämänsä ja omille pojilleen sen myös siirtäneet.
Nimen muutos ei mielestäni ole kummoinenkaan asia. Ei ainakaan kauhisteltava. Kukin mieltymyksensä mukaan. Onhan meillä maassamme monia nimensä muuttaneita. Itse en ole koskaan viitsinyt - tai siis toista kertaa viitsinyt - moiseen ryhtyä.- *
Parantamiseksi?
Alistamiseksi, ennemminkin, osaksi miehensä omaisuutta.
- vaihtaa
Mikäs se Pentti Saarikosken poika nykyään on?
- ed.
Teotwawki kirjoitti:
Saska Snellman.
Hän näytti olevan taas Saarikoski.
Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ikävä sinua
Onkohan sulla ollut sama tunne kuin mulla viimeisten parin päivän aikana, eilen varsinkin. Ollaan oltu ihan lähellä ja k375096- 823626
- 333006
- 612985
- 102906
Kesäseuraa
Kesäseuraa mukavasta ja kauniista naisesta. Viesti tänään mulle muualla asiasta jos kiinnostaa Ne ketä tahansa huoli, t562353- 411838
Tuksu on edelleen sinkku - nuori Joonas jätti!
Hihhahihhahhaahheee Joonas keksi hyvän syy. : Tuksu on liian Disney-prinsessa hänelle. (Mikähän prinsessa lie kyseessä….91780- 181721
Kiusaaja otti yhteyttä, mitä tekisit?
Minulle kävi näin pari kk sitten. Olin aluksi todella ystävällinen. Sanoin, että olin jo unohtanut jne. Asia jäi vai1351669