Olen 19v nuori joka opiskelee ekaa vuotta itselleen täysin väärää alaa. Ala ei ole itseä kiinnostava ja sillä ei ole edes todistetusti hyvää työtarjontaa tulevaisuudessa.
Koulu on 1,5h matkan päässä, joten joudun heräämään aamulla- korjaan aamuyöstä aikaisin ja suunnilleen yöuneni ovat sitä 3-4h luokkaa.
Kouluun ei kiinnosta mennä, töihin ei halua mennä, urheilla ei jaksa, kavereita ei jaksa tai halua nähdä. Koko elämä tuntuu vastenmieliseltä.
Mua on pikkulapsesta asti pakotettu tekemään asioita jotka joku muu on valinnut mun puolesta, jotka olen kokenut hyvin epämiellyttäviksi. Tuloksena on se että mä en saa enää itseäni liikkeelle tai tekemään mitään mikä aiheuttaa mulle epämukavuutta. Enkä tiedä enää mitä itse haluan.
En tiedä yhtään mikä ala olisi hyvä kun mikään ei kiinnosta.
Koulu on 1,5h matkan päässä, joten joudun heräämään aamulla- korjaan aamuyöstä aikaisin ja suunnilleen yöuneni ovat sitä 3-4h luokkaa.
Kouluun ei kiinnosta mennä, töihin ei halua mennä, urheilla ei jaksa, kavereita ei jaksa tai halua nähdä. Koko elämä tuntuu vastenmieliseltä.
Mua on pikkulapsesta asti pakotettu tekemään asioita jotka joku muu on valinnut mun puolesta, jotka olen kokenut hyvin epämiellyttäviksi. Tuloksena on se että mä en saa enää itseäni liikkeelle tai tekemään mitään mikä aiheuttaa mulle epämukavuutta. Enkä tiedä enää mitä itse haluan.
En tiedä yhtään mikä ala olisi hyvä kun mikään ei kiinnosta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"Koulu on 1,5h matkan päässä, joten joudun heräämään aamulla- korjaan aamuyöstä aikaisin ja suunnilleen yöuneni ovat sitä 3-4h luokkaa." Mikset mene aikasemmin nukkumaan jos noin vähän valitat nukkuvasi, ei mikään ihme jos mikään ei kiinnosta tai jaksatuta jos olet jatkuvassa univelassa. Perustarpeet tulevat kaiken edelle ennen kuin voit alkaa toteuttaa muita tarpeitasi. Nyt korjaat tuon asian ainakin näin alkuun!
Älä urheile ja älä näe kavereitasi jos sinua ei huvita tällä hetkellä. Kukaan ei niihin pakota, voithan silti pitää yhteyttä vaikka netin kautta ettei nyt täysin yhteydenpito tyrehdy. Urheile vain sellaisia lajeja mitä sinä haluat urheilla, koska tarvitset motivaatiota, älä tee siitä pakkopullaa. Jos tuntuu siltä ettet jaksa nyt urheilla niin tee se vaikka huomenna tai ylihuomenna, kyllä sitä ehtii ja omien voimavarojen mukaisesti.
Itsekään en tiennyt mitä halusin opiskella joten otin riskin ja lähdin opiskelemaan alaa josta en olisi uskonut että minusta on siihen edes. Mutta näin siinä nyt kävi että riskinotto kannatti vaikka hurjalta tuntui, ylitin itseni ja olen kasvanut ihmisenäkin! Älä tuomitse mitään aloja, mutta realistinen tottakai kannattaa olla. Jos tosiaan tunnet suorastaan vastenmielisyyttä tämänhetkiseen alaasi ja niin kuin sanoit että työllistyminenki huonoa niin sinuna lähtisin tosiaan selvittämään mahdollisuuksia muihin opiskeluihin. Voisit vaikka kartoittaa minkälaisia opiskelupaikkoja on asuinpaikkasi lähellä ettei tarvisi kärsiä lähtemään noin pitkälle tai voisit myös harkita jopa muuttoa jos ei läheltä löydy. Hyppy tuntemattomaan kannattaa joskus ja aina voi perääntyä..
KELA