Onko täällä muita, jotka kärsivät ajoittain kivuista?
Minua on jo monta vuotta särkenyt aika ajoin niskaa ja vasempaa kättä. Välillä se äityy niin pahaksi, että itku pääsee. Nyt minulle on vihjailtu, että ei niissä mitään vikaa ole, vaan kivut kuuluvat kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tai siis, että kaksisuuntaista sairastavat tuntevat useammin kipuja.
Minun on ollut hirveen vaikee sulattaa tätä. Pidetäänkö minua vainoharhaisena ja luulotautisena. Ja miksei sitä sanota suoraan?
Ois kiva kuulla, jos jollakin muullakin on välillä selittämättömiä kiputiloja tai jotain sinnepäin.
Minua on jo monta vuotta särkenyt aika ajoin niskaa ja vasempaa kättä. Välillä se äityy niin pahaksi, että itku pääsee. Nyt minulle on vihjailtu, että ei niissä mitään vikaa ole, vaan kivut kuuluvat kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön tai siis, että kaksisuuntaista sairastavat tuntevat useammin kipuja.
Minun on ollut hirveen vaikee sulattaa tätä. Pidetäänkö minua vainoharhaisena ja luulotautisena. Ja miksei sitä sanota suoraan?
Ois kiva kuulla, jos jollakin muullakin on välillä selittämättömiä kiputiloja tai jotain sinnepäin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minulla todettu bipo 2008. Vuonna 2010 alkoivat yhtäkkiä aivan oudot kiputilat, juuri mainitsemasi vasemman käden kipuilu ja niskajäykkyys.
Kerran niskat menivät totaalisen lukkoon, ja vasen käsi oli kuin tulessa. Lähdin paniikissa ensiapuun, koska luulin sydänkohtaukseksi.
No ensiavussa ottivat kaikki maholliset testit, verikokkeet ja sydänfilmit - kaikki mahdollinen. Syytä ei löytynyt.
Kipuja tulee vieläkin silloin tällöin, MUTTA, nykyään muistan jopa syödä lääkkeeni, eikä kipuja ole ollut. Edellä mainitun "kohtauksen" aikana en syönyt lääkkeitäni.
Monesti olen miettinyt samaa, onko tällä yhteyttä asiaan!
Hei Ökälämpö! Kiva kuulla, etten ole ainoa tässä asiassa.
Minulla kivut alkoi jo ennen bipodiagnoosia. Ajattelin niiden olevan seurausta vuonna 2006 sattuneesta tapaturmasta. Söin särkylääkkeitä kuin leipää ja jäin koukkuun. Kesällä 2010 tuli lisäksi jalkakipu, joka vei minut sairaalaan pariksi viikkoa. Mitään selittävää ei taaskaan löytynyt. Hermorauniona marssin yksityiselle lääkärille, joka sattui kysymää minulta juuri ne oikeat kysymykset. Olin masentunut. Syksyllä 2010 olinkin jo psykiatrisessa sairaalassa selvittelemässä päätäni ja sain bipodiagnoosin. Kivut jatkuivat koko ajan. Kunnes tapahtui jotain ja kivut hävisivät. Huusin hallelujaa, voit uskoa. Nyt keväällä kivut ovat pikkuhiljaa alkaneet palata. Eivät ihan vielä ole jokapäiväisiä tai kovia.
Luulen, että mulla kivut liittyy enemmänkin masennukseen. Silloin, kun on tasaista, ei kivut juurikaan haittaa. Maniassa kipuja ei oo ollenkaan tai sitten niitä ei ehdi huomata ollenkaan. Joka tapauksessa pointtina oli se, että mielialat todella näyttää vaikuttavan kipujen esiintymiseen. Pakko kai se on uskoa.
Hyvää vointia sinulle ja toivottavasti kivut ei häiritse sua enää!