Kun tarkastelee poliittista historiaa taakse päin, huomaa puolueilla olleen omia aatteita ja tavoitteita. Niistä on jäljellä enää yksi aate. Se on sosialidemokratia. Niin Keskusta kuin Kokoomuskin ovat ottaneet samat asiat omakseen kuin demareilla on ollut jo vuosikymmeniä. Atteellisuudessa Keskusta on ajanut jopa vasemmalta ohi demareiden. Keskusta ajaa nyt niitä asioita, joita demarit ajoivat mannertenvälisen nahjuksen aikoihin.
Ei siis ole ihme, ettei politiikka kiinnosta kansaa, koska menussa on vain yksi ruokalaji hieman eri tavalla maustettuna.
Ei siis ole ihme, ettei politiikka kiinnosta kansaa, koska menussa on vain yksi ruokalaji hieman eri tavalla maustettuna.
Vastaukset 17
Vanhimmat
aatteilla ei elä.
ihmisiä kiinnostaa ruoka ja juoma
Todellakin muilla puolueilla on tavoitteita ja päämääriä.
SDP (=SDP-SAK) ainut päämäärä Suomalaisessa yhteiskunnassa on ollut vain ja ainoastaaan täydellisen ehdottoman vallan saaminen.
Se mihin valtaa käytetään onkin ollut sitten roikkuvainen siitä, minkälaisia HENKILÖKOHTAISIA haluja kulloinkin on ollut samanarvoisilla johtajilla SDP:ssä, jossa kaikki ovat samanarvoisia, mutta eivät TASA-ARVOISIA.
Lisäksi SDP-SAK johdossa samanarvoiset johtajat ovat samanarvoisempia kuin muut samanarvoiset, jotka toki ovat samanarvoisia.
Eipä ihme, että kansan on pikkuhiljaa herännyt äänestämään valoisamman vaihtoehdon puolesta.
Sillä tätä maata ei pelasteta raiskaamalla kolmessa promillessa naisia ammattiyhdistyksen ajalla oman toimen ohella, eikä tätä maata sen paremmin pelasteta puhelinhuohottamalla nuoria naimisissa olevia kotiäitejä sateisilla kujilla pääministerin toimen ohella, eikä tätä maata pelasteta sen paremmin itkettämällä naisia ja piiloutumalla naisten selän taakse, kuten kävi niin Sunqivsti jupakan kuin Irakgaten tiimoilta.
Tähän todellisuuteen kansa on herännyt ja siksi äänestänyt vastuunkantajiksi vastuunkantoon kykenevia edustajia, jotka ajavat maan asiaa, eivätkä pyri toteuttamaan punaparatiisia maan päälle jonkin täydellisesti toimimattoman äärifundamentalistisen punaharhaopin mukaisesti.
Sosiaalidemokratia on kansakuntaa kalvava sairaus, josta pääsee eroon lääkityksellä, tosin vaikeimpiin tapauksiin auttaa vain herra lyijysen 9 millimetrin mineraalilisä suoraan otsalohkoon lisättynä, kuten puna-aatteen kehdossa tehtiinkin niille, jotka erehtyivät hallusinaatioissaan liikaa puna-aatteeseen perehtymään...
Haggiksen agitaattori!!! ;-)))
Demareilla on hätä kun koko eurooppaa velloo demarivastaisuus.
Demarit aloittanut kovan valehtelu ja kieroilu kampanjan.
Vuodesta 1918 lähtien ovat demarit tehneet myyräntyötä ja kannatus on pudonnut roimasti.
Kunnallisvaalit tulee olemaan kuolinisku valheille ja kieroilulle.
Muista. Keskusta on turvallinen ja ihmisten asialla.
Sisulla ja sydämellä Keskusta on paras.
kirjoitusvirheitä taas. ;-)
Sisulla ja sydämellä Keskusta on paras.
Lue teksti ja päättele sisällöstä.
Tosiasia on, että Sossut tahtoo vain valtaa.
Sen jälkeen sossut tahtoo lisää valtaa ja muuttaa koko maan ja Euroopan sosialismin mallin mukaisesti tasapäistetyksi kehdosta hautaan koneistoksi.
Siinä kyllä olet oikeassa, että olen Hakaniemen agitaattori.
Etulinjassa taistellaan vihollista vastaan vaikka Hakaniemen aukealla suorasuuntaustulessa..
Agitaattori on punamunatermi. Mikä lienee sitten kirjakielen mukainen..
Sama se, kunnallisvaalit ja pressanvaalit vielä, niin saadaan valta niille, kenelle se kuuluu.
Sitten onkin viimeistään eduskuntavaalit edessä.
Ja valta kuuluu kansalle. Nimenomaan kansan enemmistölle, eikä ulkoparlamentaarisille voimille, jotka käyttävät parlamentaarista järjestelmää omiin tarkoituksiinsa.
No, niin liikkuvat taa, taas pyrkivät desantit yli Hakaniemen aukean tartuttamaan punatautia...
Tuohan johtuu vain siitä, että ymmärrys kasvaa muissa puolueissa. Keskustassakin on jo ainakin Vanhanen ja Rehn näitä järkeviä.
Kyllä puolueilla aatteita riittää, käytännön politiikka vain tahtoo monesti olla niitä pikkulasten hiekkalaatikkoleikkejä. Keskusta on aatteiltaan ja arvoiltaan porvarillinen puolue, jonka erottaa kokoomuksesta aluepolitiikka. Mauri Pekkarinen muotoili jokunen vuosi sitten, presidentinvaalien jälkimainingeissa suunnilleen näin: "Ei ole itsestäänselvyys, että keskusta eduskuntavaalivoiton jälkeen tavoittelisi porvarihallitusta. Meillä on kokoomuksen kanssa yhteisiä ajatuksia yrittäjyydestä ja sosiaalidemokraattien kanssa sosiaalipolitiikasta. Aluepolitiikasta olemme molempien kanssa suunnilleen yhtä eri mieltä."
Tähän lausuntoon tiivistyy keskustalainen aate, se osa, joka on kestänyt talouden rakennemuutoksen ja jonka vuoksi keskusta puolueena on yhä olemassa ja miksi sillä on suomalaisessa yhteiskunnassa tilaus.
Kepulaisuus on juhlavista puheista huolimatta ollut aina heikomman sortamista ja Kepun kellokkaiden omanedun tavoittelua. Pienissä kunnissa, joissa Kepu on vallassa tämä näkyy jatkuvana väestökatona ja maaseudun kurjistumisena. Tämä on totuus ja juhlapuheet satuja.
Demarit on kansan tuho ja kirous.
Vieläkö demarit julistavat, että sosiaalidemokratian tavoite on sosialismi? Entä onko paras tapa tätä päämäärää kohti pyrkimiseen olla mukana veroja alentavissa hallituksissa?
Tällaisen alkiolaisen porvarin näkökulmasta sosiaalidemokratiaa ei enää sosialismia tavoittelevana liikkeenä ole.
Minkälainen on alkiolainen porvari ? Ollakko vai eikö olla, kas siinäpä pulma ?
Demarien vanhoja vaalisloganeja:
1907 KAIKKI VALTA KANSALLE
1916 TAISTELUUN TYÖVÄKI MUSTAA TAANTUMUSTA VASTAAN
1917 SORRON YÖSTÄ NOUSKAA
1922 SORRON YÖSTÄ NOUSKAA
1924 VAPAUTEEN, VALOON, VALTAAN
1927 HALLITUSVALTA KANSAN PALVELUKSEEN, VALTA KANSALLE
1929 PALKKATYÖLÄINEN JA PIENVILJELIJÄ, VALTA KANSALLE
1930 VAALEIHIN KANSANVALLAN PUOLESTA - VÄKIVALTAA JA TAANTUMUSTA VASTAAN
1933 VAALEIHIN VÄKIVALTAA VASTAAN
saat 20 pistettä vuosisadan typerimmästä
heitosta
kysy vaimoltasi
hän tietää
Määrittelisin alkiolaiseksi porvariksi ihmisen, jolle aluepolitiikan ohella myös yrittäjyys ja työnteon kannustavuus myös taloudellisessa mielessä ovat tärkeitä kysymyksiä. Alkiolainen porvari *ei ole* talousliberalisti.
Sosiaalidemokraatit eivät ole muuttaneet nimeään, mutta sen sijaan tavoitteitaan. Sosialismin tavoittelusta on luovuttu jo kauan sitten. Tämän myöntäminen on varmasti raskasta.
kun opiskelin 50-luvulla proffa kertoi yliopiston
proffasta jonka nimi oli Antti Puukko ja opetti
teologiaa
joku oli kysynyt, miten nimi sopii teologille
oli vastannut
"minähän olenkin antipuukko!"
se siitä