terapeutin narsismi

No ei sen kyllä pitäisi, mutta varmaan voi joku tuohonkin ansaan mennä.

Diapamit ei ole psykoterapiaa.

Mutta siis: tottakai on todennäköistä että narsistisia persoonallisuuksia löytyy myöskin terapeuttien ammattikunnasta. Koska koulutukseen liittyy tiettyjä juttuja joilla näitä koitetaan karsia pois niin on luultavaa että niitä löytyy normaalia pienempi osuus, mutta toisaalta olisi epärealistista ajatella ettei niitä löytyisi lainkaan.

LK kirjoitti:

No ei sen kyllä pitäisi, mutta varmaan voi joku tuohonkin ansaan mennä.

Diapamit ei ole psykoterapiaa.

Mutta siis: tottakai on todennäköistä että narsistisia persoonallisuuksia löytyy myöskin terapeuttien ammattikunnasta. Koska koulutukseen liittyy tiettyjä juttuja joilla näitä koitetaan karsia pois niin on luultavaa että niitä löytyy normaalia pienempi osuus, mutta toisaalta olisi epärealistista ajatella ettei niitä löytyisi lainkaan.

Oon miettinyt josko ulkoaopittu tieto antaakin harhakäsityksen opitun tiedon ymmärtämisestä ja hallitsemisesta, ja samalla sokeuttaa nähdä omaan sisimpään (nähdä vaikkapa narsisteja kaikkialla muualla muttei itsessä). Uskon kokemukselliseen tietoon enemmän koska siinä on tunnemaailma mukana.
Hmm.. tarkoitan; jos lukee varpaan potkaisemisesta kiveen, uhrin tuskan ymmärtää melko hyvin. Vasta itse potkaistuaan kiveen, tajuaa koko tapahtuman omakohtaisesti.

Suosittelen silti opiskelua, itsekritiikillä höystettynä.

yxex, hetkellinen illuusio siitä, että tietää, kuuluu kaikkien nuoruuteen - harhakuvitelma siitä, että tietäisi ylipäänsä yhtään mitään ... karisee sitten ajan myötä

tuuppasin sulle muuten viestin

old_profile_59029 kirjoitti:

Oon miettinyt josko ulkoaopittu tieto antaakin harhakäsityksen opitun tiedon ymmärtämisestä ja hallitsemisesta, ja samalla sokeuttaa nähdä omaan sisimpään (nähdä vaikkapa narsisteja kaikkialla muualla muttei itsessä). Uskon kokemukselliseen tietoon enemmän koska siinä on tunnemaailma mukana.
Hmm.. tarkoitan; jos lukee varpaan potkaisemisesta kiveen, uhrin tuskan ymmärtää melko hyvin. Vasta itse potkaistuaan kiveen, tajuaa koko tapahtuman omakohtaisesti.

Suosittelen silti opiskelua, itsekritiikillä höystettynä.

Jos ulkoaopittu tieto voikin antaa illuusion tuosta 'täydellisyydestä' niin kokemusperäinen tieto sen vasta antaakin.

Jos potkaisee itse varpaansa kiveen ja varvas murtuu niin kuvittelee että näin käy aina kun joku potkaisee varpaansa kiveen ja kaikista tuntuu aina samalta. Ja että ne eivät itse vain tajua sitä.

Etenkin mielenterveysasioissa ainakin olen ollut aika usein huomaavinani näin käyvän, se oma voimakas kokemus yleistetään muidenkin kokemukseksi. Jos on ollut masentunut niin tiedetään miltä muista masentuneista tuntuu (vaikka ne on ihan eri ihmisiä). Tai jos on tavattu narsisti niin tiedetään kaikki narsistit ja kaikkien uhrien tuntemukset. En nyt tietenkään väitä että kaikki näin tekisivät ja toivottavasti eivät edes useimmat mene tuohon ansaan, mutta ikävän paljon sitä tapahtuu. Tai ainakin minusta vaikuttaa siltä. Ja se on ah niin inhimillistä ja oikeastaan normaaliakin, mutta silti surullista monestakin syystä.

Molemmissa on ongelmansa, 'julkisessa' tiedossa on vaan se etu että sillä on enemmän tarkastelijoita ja kritisoijia, jolloin se voi olla helposti objektiivisempaa. Vaikka muuttuuhan se tieto aina vähän omassa päässä.

LK kirjoitti:

Jos ulkoaopittu tieto voikin antaa illuusion tuosta 'täydellisyydestä' niin kokemusperäinen tieto sen vasta antaakin.

Jos potkaisee itse varpaansa kiveen ja varvas murtuu niin kuvittelee että näin käy aina kun joku potkaisee varpaansa kiveen ja kaikista tuntuu aina samalta. Ja että ne eivät itse vain tajua sitä.

Etenkin mielenterveysasioissa ainakin olen ollut aika usein huomaavinani näin käyvän, se oma voimakas kokemus yleistetään muidenkin kokemukseksi. Jos on ollut masentunut niin tiedetään miltä muista masentuneista tuntuu (vaikka ne on ihan eri ihmisiä). Tai jos on tavattu narsisti niin tiedetään kaikki narsistit ja kaikkien uhrien tuntemukset. En nyt tietenkään väitä että kaikki näin tekisivät ja toivottavasti eivät edes useimmat mene tuohon ansaan, mutta ikävän paljon sitä tapahtuu. Tai ainakin minusta vaikuttaa siltä. Ja se on ah niin inhimillistä ja oikeastaan normaaliakin, mutta silti surullista monestakin syystä.

Molemmissa on ongelmansa, 'julkisessa' tiedossa on vaan se etu että sillä on enemmän tarkastelijoita ja kritisoijia, jolloin se voi olla helposti objektiivisempaa. Vaikka muuttuuhan se tieto aina vähän omassa päässä.

jokainen jäsentää vastaanottamaansa tietoa oman todellisuuskokemuksensa mukaan - jos todellisuuskokemukset ovat lähellä toisiaan, empatia on mielestäni mahdollinen

tyyliin vanginvartijan todellisuuskokemus vs vangin todellisuuskokemus

old_profile_59029 kirjoitti:

Oon miettinyt josko ulkoaopittu tieto antaakin harhakäsityksen opitun tiedon ymmärtämisestä ja hallitsemisesta, ja samalla sokeuttaa nähdä omaan sisimpään (nähdä vaikkapa narsisteja kaikkialla muualla muttei itsessä). Uskon kokemukselliseen tietoon enemmän koska siinä on tunnemaailma mukana.
Hmm.. tarkoitan; jos lukee varpaan potkaisemisesta kiveen, uhrin tuskan ymmärtää melko hyvin. Vasta itse potkaistuaan kiveen, tajuaa koko tapahtuman omakohtaisesti.

Suosittelen silti opiskelua, itsekritiikillä höystettynä.

itsensä kehittäminen on yksi mielekkään elämän peruspilareista, miten kukin sen tekee, mistä saa niitä hetkellisiä flow kokemuksia ...

pakollinen juutuubi ....
http://www.youtube.com/watch?v=ZcFGrWjOX0E