Varmasti tästäkin on kirjoitettu tänne useampaan kertaan, mutta kaipaankin nyt omaan kokemukseeni näkemyksiä ja ehkä sielä on kohtalotovereitakin?
Olen 24-vuotias nainen.Sairastin n.3 vuotta sitten sydänlihastulehduksen,jonka takia keskeytin melkein vuodeksi koulun ja olin kauan tosi huonossa kunnossa ja lääkkeistä ei ollut apua. Olin varma että en selviäisi, mutta ihme kyllä tässä sitä vielä ollaan. Vaikka tulehdus hävisi ja vuoden päästä todettiin että ei näkynnyt enään muutoksiakaan ekg:ssä niin ikävän tuntuiset lisälyönnit jäi ilmeisesti ikuisaksi riesaksi. Välillä oli vähän parempia jaksoja pidemmänkin ajan ja välillä taas muljahteli niin paljon että olokin tuntui heikolta ja väsytti kamalasti.
Nyt on kohta noin pari kuukautta ollu yhtä helvettiä! Sydän muljahtelee päivittäin ja välillä tulee tykytyskohtauksia. Pahimmillaan on ollut öitä jolloin en ole saannut edes nukuttua kun vähintään joka toinen lyönti on lisälyönti ja pahimmillaan tulee monta peräkkäistä. En tiedä miltä muilta tuntuu noi lisälyönnit, mutta mulla ainakin tuntuu ku koko kroppa tärähtäis, ni koittaa siin sit saada unta:(..
Holtteri otettiin reilu kuukausi sitten ja ensi viikolla tapaan kardiologin. Koska sinä päivänä kun olin kytkettynä siihen laitteeseen ei tullut paljonkaan tuntemuksii ja oli pitkästä aikaan tosi hyvä päivä, ni nyt pelottaa et lääkäri ei ota asiaa tosissaan ja tujottaa vaan sitä holtterintulosta. Joku hoitaja katsoi alustavasti filmin ja totesi että kammio- ja eteisperäisiä lisälyöntejä on n. 100/pvä.En ees uskalla ajatella paljon niitä normaalisti tulee..Pelkään että asiaa ei oteta tosissaan tai että joudun vaan hyvksymään elämän näitten kaikkien sydäntuntemusten kanssa.
Tällä hetkellä olen sairaslomalla koska nämä tuntemukset on uuvuttanu totaallisesti ja on kokoajan tosi heikkoolo.Pelkään että en voi edes palata enään töihin jos tämä ei hellitä:(.
Olen 24-vuotias nainen.Sairastin n.3 vuotta sitten sydänlihastulehduksen,jonka takia keskeytin melkein vuodeksi koulun ja olin kauan tosi huonossa kunnossa ja lääkkeistä ei ollut apua. Olin varma että en selviäisi, mutta ihme kyllä tässä sitä vielä ollaan. Vaikka tulehdus hävisi ja vuoden päästä todettiin että ei näkynnyt enään muutoksiakaan ekg:ssä niin ikävän tuntuiset lisälyönnit jäi ilmeisesti ikuisaksi riesaksi. Välillä oli vähän parempia jaksoja pidemmänkin ajan ja välillä taas muljahteli niin paljon että olokin tuntui heikolta ja väsytti kamalasti.
Nyt on kohta noin pari kuukautta ollu yhtä helvettiä! Sydän muljahtelee päivittäin ja välillä tulee tykytyskohtauksia. Pahimmillaan on ollut öitä jolloin en ole saannut edes nukuttua kun vähintään joka toinen lyönti on lisälyönti ja pahimmillaan tulee monta peräkkäistä. En tiedä miltä muilta tuntuu noi lisälyönnit, mutta mulla ainakin tuntuu ku koko kroppa tärähtäis, ni koittaa siin sit saada unta:(..
Holtteri otettiin reilu kuukausi sitten ja ensi viikolla tapaan kardiologin. Koska sinä päivänä kun olin kytkettynä siihen laitteeseen ei tullut paljonkaan tuntemuksii ja oli pitkästä aikaan tosi hyvä päivä, ni nyt pelottaa et lääkäri ei ota asiaa tosissaan ja tujottaa vaan sitä holtterintulosta. Joku hoitaja katsoi alustavasti filmin ja totesi että kammio- ja eteisperäisiä lisälyöntejä on n. 100/pvä.En ees uskalla ajatella paljon niitä normaalisti tulee..Pelkään että asiaa ei oteta tosissaan tai että joudun vaan hyvksymään elämän näitten kaikkien sydäntuntemusten kanssa.
Tällä hetkellä olen sairaslomalla koska nämä tuntemukset on uuvuttanu totaallisesti ja on kokoajan tosi heikkoolo.Pelkään että en voi edes palata enään töihin jos tämä ei hellitä:(.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kappas vaan on täällä muitakin O_o Itse olen kanssa 24 vuotias mies jolla oli myöskin 3 vuotta sitte sydänlihastulehdus. Mullaki meni 2,5 vuotta elämästä käytännössä hukkaan sen takia. Olin todella huonossa kunnossa, ja kävely postilaatikolle oli liikaa. Mutta nyt pikkuhiljaa totuttelua takaisin työelämään ja itseasiassa ihan hyvin mennyt. Minulle kanssa jäi nuo lisälyönnit, että ku esim on tulossa kipeeks, tai on nukkunut huonosti, niin sydän reagoi siihen ensimmäisenä.
Onkos miten hyvä kunto muute sinulla? minulla on lisälyönnit vähentynyt huomattavasti ku alotin nostaa kuntoa vanhalle tasolle, ja täytyy sanoa et energiaakin on tullut lisää huomattavasti. Mutta edelleen jos treenaa kovilla sykkeillä nii sydän pompahtelee miten satttuu. Onkos sinulta ultraa millo viimeks otettu? ja jättikö tulehdus mitään jälkiä siihen? jos ei sydämmestä mitään konkreettista löydy ja valittet vaa lisälyönneistä nii kardiologit/lääkärit ei oikee noteeraa sitä millään tavalla.. mikä on harmi sinänsä :/ erittäin vittumainen vaiva se on ja tottakai ku sydämmestä kyse nii sitä sitte alkaa pelkäämään niitä. Mutta vaikka ne tuntuu iha järkyttävän pahoille välillä ne muljailut nii ne silti todella, todella suurella näköisyydellä on vaarattomia, et ei kannata antaa niille liikaa valtaa.
ite söin propraleja niihi tuntemuksiin ja se on ollu kyllä paras lääke mitä lisälyönteihin oon syöny, et kannattaa kysästä sitä jos saisit, kannattaa ainakin kokeilla :o
Tiiän että kuullostaa clisheelle, ja ei varmasti auta kyllä yhtään, mutta koitat olla vaa ajattelematta niitä lisälyöntejä. Teet ihan samoja asioita mitä normaalistikkin haluat tehdä, vaikka saattaa tuntua pahalta, nii silti pitäs vaan koittaa elää normaalisit, sillä tavalla se keho tottuu siihen ja sitä kautta varmasti jää ne tuntemukset pienemmälle. Se on ainoa vinkki oikeen mitä tuohon osaan antaa :/ muutenkin keho on herkkä aina tommosten tulehdusten jälkeen (pitkäänkin). ja oon varma että siitä kyllä paranet, yrität vaan elää mahd normaalisti :)
ps. liekköhä meillä oli saman pöpön aiheuttama sydänlihastulehdus ku mullaki rupee olee se 3 vuotta tulehduksesta O_o... todella "Mukava" tietää että en oo ainut kenellä näitä ongelmia on :D
Kiitos viestistä! Et arvaakkaa kuinka lohduttavaa et on kohtalontoveri:D!Miten sattuki et oot samoihin aikoihin sairastanu sen hirveen sydänlihastulehduksen. Saattaa hyvinki olla saman pöpön aiheuttamaa. Mä tosiaan kans olin pitkään iha vuodelevossa ja elämä tyssäs kyl hetkeks ihan kokonaan. Vaikka sen jälkeen olen suorittanut opinnot loppuun ja ollut työelämässä ni välillä oon joutunu olee sairaslomal ihan vaa sen takii et pumppu "temppuilee" välil nii paljo et ei mistää tunnu tulevan mitää. Välissä on ollut parempii aikoja mut niin ku mainitsin ni nyt on taas alkanu runsaat muljahtelut,tykytykset ja muut riesat. Ihan yhtäkkiä.
Oon liikunnallinen ja muutenkin koitan elää mahdollisimman terveellisesti. En polta ja alkoholiakin käytän kohtuudella. Kahvin juomisen olen lopettanut lähes kokonaan ihan vaan näitte muljahdusten takia.
Viimeks ultrattiin sillo sairaalassa ku sydänlihastulehdus todettiin. Aattelin että pyydän kaardiologilta ensi viikolla jos vois päästä taas ultrattavaks, sais ainaki mielenrauhan et ei itse sydämmes ois mitää vikaa, toivottavasti :).
Mä söin vähän aikaa sit bisobroleja (5mg/pvä)mut niist ei ollu mitää apuu, ehkä annostus ois pitänny olla isompi?Mut mun lääkäri oli sitä mieltä et lopettaisin ne, koska turhaha niit on popsii jos ei niist oo apuu..Jospa se kardiologi vois kirjottaa mulle esim. niit propaleit ja kans semmosen annoksen et auttais ees vähä.
Huomaan et nyt ku ollu taas tämmönen pahajakso ni alkanu hirveesti ahdistaa ja kauhee kuoleman pelko,vaik koitan kuinka vakuutella itelleni et ei täs oo mitää hätää. Mut silti on helvetin vaikee uskoo et miten sydän oikeesti voi kestää tämmöst??!nooo pakko vaa koittaa kestää, ehkä tää tästä :)...
kuullostaa oikeesti nii pelottavan tutulle tuo... mullekki tehtiin sillo holterit ja ultrat ja otettiin jopa koepalat sydämmestä (todella miellyttävä operaatio...). ja nyt onneks kaikki on kunnossa, iteasiassa ultrattu aika 2-3 kertaa ton sydänlihastuleduksen jälkeen, ja aina näkyy et pumppu on priimakunnossa. Mut silti epäilyttää just noi muljahtelut sun muut, tuntuu et ei se voi ikuisesti näitä kestää, mut kardilogi sano et ei altista millää tavalla sydänsairauksille vaikka olis miten monta lisälyöntiä päivässä. Kaikillaha meillä niitä on, mut osa vaan aistii ne parmmin.
ja mullaki oli noi just noita bisobroleja, ja ne oli iha paskoja iha yks ja sama söikö niitä vai ei, en huomannu mitää eroo. Porpral on semmonen joka ainaki mulla auttaa, yhessä vaiheessa söin säännöllisesti, nyt aina vaan ku on tarvis. Tuo mielenrauhaaki iha eri tavalla ku tietää et on joku lääke mikä ottaa jos alkaa.
Se on jännä tosiaan et ne muljailut alkaa noi randomilla, mut nii ne tekee mullaki... iha ilman mitää syytä on kausia et muljuilee iha hemmetisti ja sit yks kaks loppuu O_o ja voi olla kuukaus kaks ettei oo paljoa mitään. Mulla oli kanssa tuo kuolemanpelko, ja on vieläkin aina joskus, mutta siinä sitä saa paljo mielenrauhaa ku käy ultrauttamassa sen pumpun ja vielä jos kaikki on kunnossa eikä oo mitää rakenteellista vikaa, nii se on aaaiiiika pieni todennäkösyys että se vaa yks kaks vois pysähtyä (vaikka siltä se tosiaan välillä tuntuu)
huuh.. oikeesti tuntu että olin ainut kellä tää kesti näi pitkään... kaikki aina väittää et "ei se sydänlihastulehdus kestä ku sen viikon". mut niinpä näköjään... voisit tehä poriiflin tänne nii vois puhua tästä lisää, olis kiva saada vertaistukea koska tuntuu että tämä on loppupeleissä nii harvinaista. En ainakaa aikasemmin oo törmänny missää kellä ollu samanlaista ku mulla :o
Saanko udella et millast annostusta propalia otat tarvittaessa? Mä pyysin sillon mun lekurilta et kirjottais propaleit, mut totes vaa et ne on "vanhanaikasii" ja siks laitto noit bisobrolei. Pakko kyl itekki saada noit propaleit, jos ne helpottais munki oloo :). Tää päivä taas ollu iha hirvee..Heräsin aamulla jo muljahteluihin, tuli monta peräkkäistä ja tuntu et ei se sydän taas yhtää rauhotu. Pitkin päivää niit on taas tullu ihan urakalla :/.
Mul on menny nii usein hermo lääkereihin ku ei ne tunnu uskovan et se sydänlihastulehdus laukas tän, ei mul KOSKAAN ennen ku sairastuin sydän tehny tämmöst. Tää lääkäri jolla mä viimes kävin oli ensimmäinen joka oli sitä mieltä et on hyvinki mahollista et se sydänlihastulehdus jätti sydämmen herkäks ja vieläki "oireilee" vaikka onki todettu et sydän on terve jne.
Et oikeesti arvaakkaa kuinka lohduttavaa ku ei oo yksin tän asian kanssa! Mä en oo kans koskaa aikasemmin törmänny et jollain muullakin on sama tilanne. Mitä oon kuullu ja lukennu ni ei kellään oo tällee oireillu viel vuosia sairastumisen jälkee!Se sairastetaan ja se siit sit. Tuntuu et harvalla se oikesti vetää niinki huonoon kuntoo ja et se kestää niin kauan lisäks nää "ihanat" jälkiseuraukset! Me ei ainkaa olla helpommalla sit päästy :D.
Koitan luoda itelleni profiilin tänne. En kyl lupaa et onnistun ku en oo mikää proo näis jutuis :). Ois kyl tosi kiva saada vertaistukea ja puhua tästä lisää sun kanssa.
mulla on 10MG annostus, vaikka kuullostaa pienelle nii se on kyllä tarpeeks. mulla auttaa ihan jos tulee joku pahakin tykytyskohtaus, esim jos on ollu raskas päivä ja yöllä alkaa sydän protestoimaan, niii senku ottaa nii auttaa kyllä. Sillo itekki bisoprololin aikaan mietin et "eikö tähä oikeesti oo mitään muuta lääkettä". sit lääkäri käski kokeilla propralia ja autto. Kysy ihmeessä kardiologilta ja kyllä luulis ymmärtävän ku sanot, jos ei nii vaiha kardiologia.
Joo-o lääkärit sano mullekki aina "se on paniikkihäiriötä", vaikka kummasti loppu kaikki oireet ku sai propraalilla muljahtelut kuriin. Itekki kävin parinki kardiologin luona ennenku löyty oikeesti semmonen joka _kuuntlee potilasta_, eikä niitä pelkkiä epikriisejä. Joo meillä kävi huono tuuri et tulehus jätti ton "Ominaisuuden", sinäki varmaa regoit sydämmellä herkästi joka asiaan :/
Tosi harmi että huono päivä ollu :( koitat vaan mahd nopeesti päästä sinne kardiologille ja sitte kunnon lääkityksen, uskosin että se auttaa sinulla! ihan kuten mullaki. nykyään on hyvä että ei tartte ku tarvittaessa enää ottaa, eikä tartte syödä koko aikaa.
Sama juttu oli mullaki et enne tulehdusta ei ollu MITÄÄN ongelmia sydämmen kanssa, en ollu tuntenu varmaa yhtäkään lisälyöntiä, ja nykyään se sitte reagoi iha urakalla. Kannattaa muute syyä myös B-vitamiinia, mulla meni autonominen hermosto vähä ylikierroksille mikä just näkyy muljahteluina ja toi vitamiini auttaa just siihen. Esim ku nouset ylös vaikka tuolilta nii syke nousee aika korkeelle, mut kokoajan onneks seki on parempaan päin menossa!
Mie oikeesti välillä luulin et pään sisällä on vikaa ku tuntu ettei tästä parane koskaan, mut tosissaan on niin lohduttava kuulla toi että muitakin on, vaikka tätä ei kyllä haluais kenellekkään :( kaikki vaa sano "ei sulla mitää oo lähet vaa lenkille". Mut ei se iha nii yksikertasta ollu. Mut olis tosi kiva jos saisit sen profiilin, tai sitte laitat vaikka sähköpostin tai jotaki :o uskon että voitas auttaa paljo toisiamme!
En jaksanu alkaa luomaa profiilii ni tässä s-posti: [email protected]. Kirjotellaan!
kirjottelin! jatketaan siellä! :)
dämestä? Ei niin, kun nuo muljahtelut johtuvat ruokatorven lievästä tulehduksesta!
.........jatkuu.
23. Kysymys:
- Itselläni ollut nykyään ilmeisesti vaihdevuosiin liittyviä sydämen muljahduksia ja tykytyksiä silloin tällöin.
Vastaus:
- Seuraava on oletuksella, että lääkäri on tutkinut sydämen ja todennut sydämen muuten terveeksi. Todennäköisinpänä syynä pitäisin näiden maitohappobakteerien puutetta limakalvoilla. Nimittäin ruokatorven limakalvoilla on jatkuva pieni tulehdus mhb.n puutteen takia ja yhteys sydämeen on hermotuksen kautta – josta voi tulla yleensä vaarattomia muljahduksia ja tykytyksiä. Jatkuu.......
http://maitohappobakteeri.nettisivu.org/mhb-kolme-vaikutukseltaan-tarkeinta-probiootti-bakteeria-ovat-immuunipuolustuksen-perusta/mhb-usein-kysytty-probiootti-bakteereistamhb/
Ja nuo:
http://maitohappobakteeri.nettisivu.org/mhb-maitohappoprobiootti-bakteerit-pahkinankuoressa-vaiheittain-lyhyesti/