Lestadiolaisen ja ns. vääräuskoisen rakkaus hyväksyttävää?

Tänne sitten näemmä päädyin kyselemään, hohhoo.
On eräs lestadiolainen poika (15v) ja sitten tyttö (minä 15v) ja olemme olleet toisimmee ihastuneita koko yläasteen.. Minä en ole lestadiolainen nimeksikään ja elämänkatsomukseni on jotain aivan muuta kuin se mitä lestadiolaisille opetetaan.

Tunteet poikaa kohtaan ovat vain syventyneet muutamien vuosien aikana. Kyse on muustakin kuin ihastumisesta.. Silti kaikki on jäänyt haikeisiin pitkiin katseisiin, pikaisiin vilkuiluihin, hymyyn ja sähköön ilmassa.

Eikö meistä koskaan tule mitään uskonnon takia? Eikö poika uskalla tehdä mitään koska luulee etten tiedä hänen uskostaan tms ja pelkää "ei hyväksyvää" suhtautumista? Koulussa poika käyttäytyy (korostetusti silloin kun olen lähellä), kuin kuka tahansa 15vuotias, eli kiroilee jne..

Siis tarvitsen kipeästi lestadiolaisten mielipiteitä! Miten suhtautuisitte lestadiolaisena jos esim. lapsenne rakastuisi ns. "väärä uskoiseen"? Pystyisittekö hyväksymään? Tai lestadiolaisena ylipäätään, mitä ajattelisitte? Ei se voi olla itsestään selvyys että lestadiolainen rakastuu aina lestadiolaiseen..

Itse olen äärimmäisen suvaitsevainen ja kykenisin rakastamaan ketä vain uskonnosta riippumatta, jos näkisin vastapuolessa sisäistä kauneutta.
Eiväthän edes lestadiolaiset voi ajatella niin, että jumala kieltäisi rakkauden. Ei se voi mennä niin..
(anteeksi vielä sekava teksti, itselläni ei ole mitään lestadiolaisia vastaan. tarkoitus ei ole loukata ketään).
794
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Ei kai siinä mitään vikaa voisi olla mutta mitä pojan vanhemmat siitä ajattelis (ongelma saattas olla lähinnä siinä) . Se saattas olla sille pojalle paha paikka mut ei sulle. Ja pojalle saattas tulla lisävaikeuksia esim. siitä jos sen vanhemmat tietäs et se kiroilee. P.S. Jos ksysttävää on vielä niin vastaan jos pystyn tai kerkeen ja toivottavasti autto ees jotenki :)

Äänestä

mäkin ajattelin lähinnä pojan vanhempien suhtautumista.. Selkeästi poika häpeää uskoansa ja vaihtaa aina puheenaihetta jos olen yrittänyt keskustella asiasta.. kiitos oli apua:), ehkä pitäisi suoraan mennä juttelemaan asiasta ja kysyä?

Äänestä

Joo kannattaa sekin mutta mieluiten siten että olette kahden. Sen vuoksi jos esim. joku pojan kavereista saisi tietää pojan lestadiolaisuuden niin se voisi jo olla paha hänelle. Ja ymmärrän jos poika häpeää ja on se lestadiolaisuus joskus vaikeaa yrittää peittääkin. (kokemusta on) Mutta on minulla kavereita ja tuttuja jotka tietää minun lestadiolaisuuteni. Sen verran ymmrtävät kuitenkin etteivät sitä kaikelle kansalle huuda. Kysy vaan lisää jos jokin painaa mieltä :)

Äänestä

kiitos todella paljon:D! jotenkin kiva, että joku ymmärtää asiasta! joo lestadiolaisuudesta ajattelin puhua kahden.. en kyllä usko pojan edes aavistavan, etta voisin tietää/tajuta, toivottavasti ei hämmenny liikaa.. muistan vieläkin kun muutama vuosi sitten kysyin tietämättömänä pojan sisarus määrää, mutta poika sivuutti kysymyksen eikä vastannut. ehkä vaikea paikka:(?
kuitenkin pystyn välittämään ihmisistä uskontoon katsomatta, kaveripiirissä on ateisteista islamilaisiin jne.
kiitos vielä!:)

Äänestä

Ei mitään :) Ainakin sai olla avuksi :) sisarusmäärä joskus saattaa hämmentää kun minullakin on 14 sisarusta :D (yht. 15)

Äänestä
  • P.S. oon itekki 15v

    Äänestä

:)
:)

Äänestä

Kommentoi aloitusta


96sadtoosad kirjoitti:

Tänne sitten näemmä päädyin kyselemään, hohhoo.
On eräs lestadiolainen poika (15v) ja sitten tyttö (minä 15v) ja olemme olleet toisimmee ihastuneita koko yläasteen.. Minä en ole lestadiolainen nimeksikään ja elämänkatsomukseni on jotain aivan muuta kuin se mitä lestadiolaisille opetetaan.

Tunteet poikaa kohtaan ovat vain syventyneet muutamien vuosien aikana. Kyse on muustakin kuin ihastumisesta.. Silti kaikki on jäänyt haikeisiin pitkiin katseisiin, pikaisiin vilkuiluihin, hymyyn ja sähköön ilmassa.

Eikö meistä koskaan tule mitään uskonnon takia? Eikö poika uskalla tehdä mitään koska luulee etten tiedä hänen uskostaan tms ja pelkää "ei hyväksyvää" suhtautumista? Koulussa poika käyttäytyy (korostetusti silloin kun olen lähellä), kuin kuka tahansa 15vuotias, eli kiroilee jne..

Siis tarvitsen kipeästi lestadiolaisten mielipiteitä! Miten suhtautuisitte lestadiolaisena jos esim. lapsenne rakastuisi ns. "väärä uskoiseen"? Pystyisittekö hyväksymään? Tai lestadiolaisena ylipäätään, mitä ajattelisitte? Ei se voi olla itsestään selvyys että lestadiolainen rakastuu aina lestadiolaiseen..

Itse olen äärimmäisen suvaitsevainen ja kykenisin rakastamaan ketä vain uskonnosta riippumatta, jos näkisin vastapuolessa sisäistä kauneutta.
Eiväthän edes lestadiolaiset voi ajatella niin, että jumala kieltäisi rakkauden. Ei se voi mennä niin..
(anteeksi vielä sekava teksti, itselläni ei ole mitään lestadiolaisia vastaan. tarkoitus ei ole loukata ketään).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu