Riemullista riekkumista!

Rupeen juuri heräilemään. Tulipa paljon töitä tehtyä kerralla. Tämä ei ole itsestä johtuva sairaus, eikä uskonto siis sovi hoitomuodoksi. Ei ole kiva homma, kun se vain kimpoaa luonnon ympäristöstä, ja sitten kotiin tulee joku ulkonäköpiirre-vammainen ja persoonallisuus-häiriöinen persoona, vain menestymään, trilleri-eleviittomineen.
Jos minulla olisi rahaa, kasvattaisin ikkunalaudalla kukkaa, vain pelkkää tavallista huonekasvia. Maailma on niin avara, maailmassa on niin pieni olla. Pieniä päivän iloja, kuin kalliosta leluja kimmota. Kovaa on kivi, kuin elämä, kantaa voi pienen lapsen elämä. Koriste-esine, et ole varmasti, olet inhimillinen ihminen, et lainkaan pienestä maailmasta, ympäristöstä onnellinen. Muista ihmisistä on ihan turha kukkaa turvaan, säilöön vakan alle kantaa. Kuivata, kuin koivun lehdet kavahtaa, voit silmistäsi havahtaa. Jumalan nähdä, Jumalan löytää, aidon oikean, ja elämän siitä, vaikka joulu-lahjaksi antaa...... Minä
Pyöreä maailma, pyöreä se on, kuin mielesi kivi. Kaunis ja kannettava, meditaation luoma auringonlasku. Niin, kaunis ja niin hijainen, vain sinulle itsellesi meille. Pyöreä ovi taivaankannen kuperaan akkunaan, taivaankannen luomaa tulta ja tappuraa. Taivaakannen kaartuva horisontti, kuin luoma vapauden, tulevaisuuden. Vain sinulle, vain meille... Ei tämä on yhteinen. Meidän maailmamme, taivas, kuin kuvastava peili, suojamme. Mummo
Turvanamme hiljaisuus, pysähtynyt aika, rauhallisuus. Arkemme ajoittain, laiminlyömme luomakunnittain. Kaartuva taivas, pimenevä ilta, katseen kiintopiste ja pysähtynyt aika. Nostalgisuus luo puista tuntoaan, heräilen, ja maailma avaa huomenaamullakin silmiään. Konttasin puiden alla, ja hämähäkin seitti tarttui kasvoihini. Hämähäkki, ja märkä kokemus, kasteen mukanaan tuoma. Seitti, se oli jotenkin hämmästyttävän hauskaa. Aurinko taittoi valoaan, taivaankannen mukaan, kaartuen, kierrellen ja kaarrellen. Kuin pääskyset, kesän mukanaan tuomat linnut. Minä.....