Talvivaaran raskasmetallipäästöt vesistöissä valtavat

Suomen Luonto -lehden mukaan Talvivaaran kaivoksen raskasmetallipäästöt kadmium ja nikkeli ylittävät suuresti sallitut arvot.

”Esimerkiksi kadmiumille hyvän tilan raja-arvo on valtioneuvoston asetuksen mukaan vesistössä 0,1 mikrogrammaa litrassa. Se ei saa ylittyä”, sanoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erikoistutkija Jaakko Mannio Suomen Luonnon haastattelussa.

Talvivaaran eteläpuolisesta Lumijoesta mitattiin maaliskuussa kadmiumia 4,07 mikrogramman pitoisuus, siis 40-kertaisesti yli raja-arvon.
”Se on hyvin korkea pitoisuus”, Mannio luonnehtii.
”On erittäin harvinaista, että edes yksi mikrogramma litrassa kadmiumia ylittyy vesistössä.”

Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista luokittelee kadmiumin ryhmään yksi, ”vaaralliset prioriteettiaineet”. Kadmium on myrkyllinen raskasmetalli, joka kertyy munuaisiin ja viipyy elimistössä pitkään. Altistuminen kadmiumille voi johtaa esimerkiksi munuaisten vaurioitumiseen.

Vesien vierasaineisiin hyvin perehtynyt Mannio nostaa listalla kadmiumin vaarallisimmaksi tai toiseksi vaarallisimmaksi aineeksi elohopean jälkeen.

Kadmium ei Mannion mukaan painu nopeasti sedimenttiin.
”Raskasmetalleja voi nimestään huolimatta olla myrkyllisinä pitoisuuksina vedessä. Eivät ne itsestään mihinkään sieltä painu.”
Tämä tekee kadmiumista ikävän myrkyn.
”Se pysyy ja voi hyvinkin kulkeutua eteenpäin vesistössä painumatta sedimenttiin”, Mannio sanoo.

Lumijokea lukuunottamatta muiden mittauspaikkojen kohdalla lukee mittaustuloksissa ”< 2”, mikä tarkoittaa, että mitattu pitoisuus on ollut pienempi kuin kaksi mikrogrammaa litrassa.

”Tämä raja on aikanaan sovittu Talvivaaran ja Pöyryn välillä noin viisi vuotta sitten. Ja viranomainenhan sen on hyväksynyt”, kertoo Suomen Luonnon tavoittama Pirkko Virta Pöyry-yhtiöstä. Virta on merkitty lisätietoja antavaksi tahoksi mittausraporttiin.

Oletteko Pöyry-yhtiössä tietoisia siitä, että valtioneuvoston asetuksen mukaan kadmiumin suurin sallittu pitoisuus tämänkaltaisessa vesistössä on Suomessa nykyään 0,1 mikrogrammaa litrassa?

”Kyllä olemme. Ja on siitä ollut puhetta, että tätä alettaisiin mitata tarkemmin. Olemme tietoisia siitä, että on laboratorioita, joissa sen [kadmiumin pitoisuuden] voisi mitata tarkemmin”, Virta sanoo.

Esimeriksi Suomen ympäristökeskuksen ja Geologian tutkimuskeskuksen laboratorioissa voi mitata kadmiumin 0,03 mikrogramman tarkkuudella, kertoo Mannio.

”Kuvittelisi, että kaupallisen konsultin laboratoriossakin voisi. Ja ainahan näytteen voi lähettää muualle analysoitavaksi”, Mannio muistuttaa.

Kadmiumia on mitattu korkea pitoisuus myös Talvivaaran tehdasalueen pohjavedestä. Tämä ilmenee Pöyryn viimevuotisesta Talvivaaran tarkkailuraportista.

”Kadmiumia havaittiin tehdasalueen pisteessä P1 kevään kierroksella 2,63 mikrogrammaa litrassa ja elokuun kierroksella 5 mikrogrammaa litrassa - - Talousvesinormi kadmiumille on 5 mikrogrammaa litrassa”, Pöyryn raportissa sanotaan.

”No vesienhoitoasetuksessa normi pohjavedelle on kyllä alempi. Se on 0,4 mikrogrammaa litrassa”, Mannio huomauttaa. Näin vaikuttaa, että Talvivaaran alueella kadmiumin ylin sallittu pitoisuus ylittyy myös pohjavedessä.

Ympäristönsuojelulain mukaan pohjaveden pilaamiskielto on ehdoton.

Kadmiumin ohella myös nikkelin korkeimmat sallitut pitoisuudet ylittyvät Talvivaaraa ympäröivissä vesissä. Myös nikkeli luetaan raskasmetalliksi, siis terveydelle ja ympäristölle haitalliseksi aineeksi.

”Nikkelille korkein sallittu pitoisuus on tuon valtioneuvoston asetuksen mukaan aika korkea, 20 mikrogrammaa litrassa”, Mannio kertoo.

Esimerkiksi samaisessa Lumijoessa, jossa korkea kadmiumpitoisuus on mitattu, nikkelin pitoisuus on ollut maaliskuussa huikea 870 mikrogrammaa litrassa, 40 kertaa korkeampi kuin nikkelin korkein sallittu pitoisuus, kertovat viralliset mittaukset.

20 mikrogrammaa litrassa ylittyy myös lukuisissa muissa paikoissa, mittaustuloksissa ilmenee. Nikkeliä on yli valtioneuvoston määrittelemän raja-arvon muun muassa pohjoisen suunnassa Oulujärven vesistön Jormasjärvessä useissa kohdissa, sekä etelän puolella Vuoksen vesistön Laakajärvessä.

Summa summarum, näyttäisi siltä, että sekä kadmiumin että nikkelin kohdalla alkavat raja-arvot vesistöissä paukkua. Sitä kohti tämä näyttää menevän”, Suomen ympäristökeskuksen Mannio sanoo.

Ovatko nämä asioita, jotka yhtiö voi vain jättää silleen?
”Eivät ole. Tällaista ei voi painaa villasella. Jotain pitäisi tehdä”, Mannio sanoo.

Suomen Luonto ei ole tavoittanut puhelimitse kaivoksen virallisen valvojan Kainuun ely-keskuksen ympäristögeologia kommentoimaan asiaa. Ely-keskukseen on lähetetty sähköpostitse kysymykset, miksi Talvivaaran ympäristön raskasmetallipitoisuuksista ei ole tiedotettu alueen asukkaille, ja miksi kadmiumin mittaustarkkuutta ei ole muutettu valtioneuvoston vuoden 2010 asetusta vastaavalle tasolle.

Juha Kauppinen
toimittaja