Minä tiedän, mutta tiedättekö te?
Mitä al-Qaida on suomeksi?
Jake Waits
22937
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
No mitä se tarkot?
Oikeastaan oikea transkribointiasu suomeksi (jos on velaarisen klusiilin merkki) olisi alqaaidatu = "tukikohta" yms. tms.
Totta kai sen kaikki tietää!
Missä määrin tuo terroristijärjestö noudattaa Koraania ja ylipäätään Islaminoppia. Al-Qaida ja Osama ovat jättäneet pari osaa opeista huomiotta tarkoituksella.
Siinä vastaus jo seuraavaan kysymykseesi.
Mitkä osat?
Anna tulla AAAHH! Ilmeisesti vihdoinkin tulossa asiaa...?
Sodankäyntiin Islamin mukaan sisältyy ehtoja. Jumala on määrännyt muslimit taistelemaan vain heitä uskontonsa vuoksi vainoavia vastaan eikä sotaa tulisi käydä vallan hankkimisen vuoksi.
Muslimien tulisi aina taistella rehdisti eikä käyttää petosta sodankäynnin keinona.
Jumala määräsi, että voiton saaavutettuaan muslimit eivät saisi riistää voitettuja.
Ainoa tavoite tulisi olla islamin vapaa harjoittaminen ja ihmisten mahdollisuus elää rauhassa toistensa kanssa.
Nämä kyseiset ehdot on kirjoitettu shari´an lakiin, johon on lisätty kaksi muutakin kohtaa:Lapsia, naisia ja vanhuksia ei saa vahingoittaa, ei myöskään eläimiä, viljasatoa eikä rakennuksia.
Al-gaida ei noudata sharia´n lakia.
...kun muslimit tekevät sen niin paljon paremmin:
"Sodankäyntiin Islamin mukaan sisältyy ehtoja. "
Mitä ehtoja? Anna Koraanin kohdat!
"Jumala on määrännyt muslimit taistelemaan vain heitä uskontonsa vuoksi vainoavia vastaan eikä sotaa tulisi käydä vallan hankkimisen vuoksi. "
Juuri näin alqaaida väittää tekevänsä. Ja "vainoaminen" Koraanissa tarkoittaa juuri sitä, että valta on jollakin muulla ryhmällä kuin muslimeilla.
"Jumala määräsi, että voiton saaavutettuaan muslimit eivät saisi riistää voitettuja. "
Missä Koraanin kohdassa? Anna jakeet! Sitä paitsi, missä alqaaida on voittanut?
"Ainoa tavoite tulisi olla islamin vapaa harjoittaminen ja ihmisten mahdollisuus elää rauhassa toistensa kanssa."
Minkä Koraanin kohdan mukaan? Anna jakeet!
" Nämä kyseiset ehdot on kirjoitettu shari´an lakiin, "
"Sharia" ei ole laki. Sharia on alueellista oikeusperinnettä, tapaoikeutta. "Laki" on arabiaksi "kanuun" ja se löytyy Koraanista. Sharia on mitä milloinkin ja mitä missäkin. Juuri siksi sitä ei ole edes olemassa kirjoitettuna.
"Lapsia, naisia ja vanhuksia ei saa vahingoittaa, ei myöskään eläimiä, viljasatoa eikä rakennuksia. "
Jep. Kukas sitä nyt saalista tuhoamaan. Mutta sodanaikaista pragmaattista tuhoamista ei ole kielletty missään, ja sitä harjoitti jo Muhammad ja hänen aavikkorosvonsa - mm. hävittämällä Kaaban. Nykyinen Kaaba on Muhammadin rakennuttama, hänen kerrotaan jopa itse osalllistuneen tuon "Aabrahamin asunnon" rakentamiseen.
Mutta kuten sanottu, miksi valehdella islamista kun muslimit tekevät sen niin paljon paremmin?
soluttautujia. Näitä on melkoisen varmasti myös Suomen päättävissä elimissä ja ainakin yliopistojen opettajina. He tekevät omasta puolestaan myyräntyötä islamin puolesta levittäen valheellista ja harhaanjohtavaa tietoa islamista, jotta tavallinen kansalainen suvaitsisi islamia, eikä häiritsisi sen leviämistä.
Demokratian yksi heikkous on se, että demokratia ei estä anti-demokraattisia aineksia kaappaamasta valtaa.
Vai minä sinulle jakeita hakemaan. On jokaisen ihmisen oma asia etsiä totuuden siemeniä sieltä mistä niitä uskoo löytävänsä.
Viestissäni mainitsin nuo sodankäynnin ehdot islamin mukaan; jäivät sinulta ne kenties huomaamatta, enkä viitsi itseäni nyt siteerata,
sinä teet sen paljon paremmin.
Sodankäyntiä koskevat lait ovat sharia`ssa.
"Sodankäyntiä koskevat lait ovat sharia`ssa. "
Sharia ei ole laki. Ottaisit asioista selvää ennen kuin teet itsestäsi pellen, sinä tietämäton.
Jakeita pyysin siksi, että tiesin ettei sellaisia ole. Olisit todennut saman itse jos olisit vaivautunut.
Tärkeimmät shariaa noudattavat valtiot nykymaailmassa ovat Iran, Saudi-Arabia, USA ja Iso-Britannia.
Olisi mielenkiintoista kuulla jonkun islaminuskoisen mielipide kuinka paljon valheellista ja harhaanjohtavaa tietoa minä nyt jaan.
Jos joku muslimi kertoisi, että puheeni on vailla toden häivääkään, niin heti paikalla vaihtaisin toiselle palstalle. Mutta tässä olen kunnes sanani valheeksi todistetaan, jollain jakeella tai ilman.
Niin kuin täällä on todettu, islam antaa muslimille oikeuden valehdella islamista opin todellisen sisällön peittämiseksi. Aiheesta on lukuisia häditejä, joita täälläkin on esitelty. Sillä siis, mitä muslimit täällä sanovat sinun oikeellisuudestasi ei ole suurtakaan väliä, koska luottoa ei ole. Merkitystä on sillä, mitä Koraani asiassa opettaa. Siihen ei tarvita ulkopuolisia "sanojia". Kaikki islamia koskeva on jo Koraanissa sanottu; "hakatkaa", "tappakaa", "kunnes he alistuvat" jne.
Siinä sinulle "rakkauden ja rauhan uskontoa".
Parhaiten käytännön islam ja Koraanin opetukset näkyvät tällä hetkellä - ei Irakissa vaan - Darfuurissa, jossa muslimiterroristit tappavat ja orjuuttavat "väärän värisiä" muslimeja. Maailman suurin orjatori on nykyisin Khartuumissa.
Koraania en edes avannut, koska kuten sanoit niitä jakeita ei sieltä löydy.
Sen sijaan vilkaisin Robert van de Weyerin kirjaa: Islam ja pyhän sodan juuret.
Ethän pahastu. Pidän hänen tietolähteitään kiihkottomuudessaan hieman luotettavimpina kuin sinun.Ei sinunkaan pitäisi aivan tietämättömänä pellenä siinä riekkua, koska sinun totuutesi on yksipuolista ja siis vain puoli totuutta.
Robert Van de Weyer Islam ja pyhän sodan juuret
Kirjapaja Oy, Helsinki 2002
ISBN 951-625-829-8
s. 24
Sen sijaan Euroopan kristityt, eritoten länsieurooppalaiset, olivat uhmakkaampia. Vuonna 1000 kristityt joukot aloittivat Espanjan uudelleenvalloituksen, ja ltaliassa lähinnä Sisiliaan asettuneet muslimihallitsijat karkotettiin alueelta vuonna1061. Läntisen Euroopan kristillisessä kirjallisuudessa Muhammadia herjattiin valtaa ja naisia hamuavaksi huijariksi ja hänet identifioitiin Antikristukseen. Jumalaisessa näytelmässä Dante puolestaan sijoitti Muhammadin helvetin syvimpään kuiluun. Länsieurooppalaisten vääräuskoisia muslimeja kohtaan tuntema viha oli äärimmäisen syvää.
s. 70
Varsinaisen matematiikan alalla muslimit omaksuivat intialaisen kymmenlukujärjestelmän ja intialaiset numerot, joten kaikki numerot voitiin ilmaista käyttämällä yksinumeroisia lukuja ja nollaa. Kun eurooppalaiset useita Vuosisatoja myöhemmin omaksuivat saman järjestelmän ja hylkäsivät kömpelöt roomalaiset luvut, he tunnustivat velkansa muslimeille kutsuessaan lukuja "arabialaisiksi luvuiksi". 800-luvun alkupuolella lahjakas matemaatikko nimeltä al-Khwarizmi kehitti aivan uuden matematiikan haaran, algebran. Hän osoitti, miten sekä ensimmäisen että toisen asteen yhtälöt voivat tarjota abstraktin ratkaisukeinon moniin käytännön ongelmiin. Muutama vuosikymmen myöhemmin muut matemaatikot osoittivat, kuinka algebraa voitiin soveltaa antiikin kreikkalaisten suosimaan geometriaan; he jopa esittivät, että geometria tulisi sisällyttää algebraan. Vuosisata toisensa jälkeen kehitettiin yhä uusia matemaattisia käsitteitä, joihin kuuluivat negatiiviset luvut ja reaaliluvut, murtoluvut sekä yhtälöissä käytetyt algoritmit. 1000-luvulla matemaatikko nimeltä Ibn al-Haitham laati kirjan, jossa sovellettiin monia näistä käsitteistä optiikkaan. Kirja löysi tiensä myös Eurooppaan, missä siitä tuli alan perusteos 1600-luvulle asti. Myöhempi optiikan asiantuntija nimeltä al-Farisi puolestaan analysoi sateenkaaren.
s. 72…76
POLITIIKKA JA LAKI
Länsimaisen poliittisen järjestelmän perusteina pidetään yleensä demokratiaa ja oikeussaannoksia. Abraham Lincolnin sanoin demokratia takaa, että hallinto on "kansan, kansasta ja kansaa varten".
Oikeussaannosten avulla ihmiset taas tietavat tarkalleen velvollisuutensa yhteiskuntaa kohtaan sekä sanktiot, jotka seuraavat naiden velvollisuuksien laiminlyömisestä. Yhdessä demokratia ja laillisuus suojaavat ihmisiä diktaattorien ja tyrannien mielivallalta ja tekevät kaikki ihmiset poliittisesti tasavertaisiksi. Demokratia kehitettiin muinaisessa Ateenan kaupunkivaltiossa, ja lainkäyttö puolestaan on suureksi osaksi islamilaista perua. Islam oli alusta asti poliittinen uskonto: Muhammad ei ollut ainoastaan profeetta vaan myös karismaattinen poliittinen johtaja, mutta hänen kuoltuaan kalifit omaksuivat vain poliittisen johtajuuden eivätkä profeetan roolia. Aluksi kalifit tekivät neuvonantajiensa avulla paatoksia sitä mukaa kuin uusia ongelmia ja kiistoja esiintyi; lisäksi he nimittivät tuomareita toimeenpanemaan paatoksiaan ja sovittelemaan kiistakysymyksiä. Kansa ei kuitenkaan luottanut kalifeihin siinä määrin kuin Muhammadiin, jonka paatoksia oli pidetty Jumalan ohjaamina. Muslimihallinnon ulotuttua alueille, joissa vallitsivat erilaiset tavat ja perinteet kuin Arabian niemimaalla, tuomareilla oli vaikeuksia päättää, minkä verran heidän tulisi huomioida paatoksissaan paikallisia tapoja. Pian kävi selväksi, että tarvittiin yhtenäinen lakikokoelma, joka ohjaisi niin kalifien kuin tuomarienkin paatoksia. 700-luvulla arabivaltakunnan suurimmissa kaupungeissa oli jo lainoppineita, jotka yrittivät koota islamilaista lakikokoelmaa, ja vuoteen 900 mennessä erittäin kehittynyt lakijärjestelmä, shari'a, oli jo käytössä kaikkialla islamilaisessa maailmassa. Islamilaisen oikeustieteen perustajana pidetään yleensä mekkalaista oppinutta nimeltä al-Shaft'i. Hänen mukaansa lailla tulee olla neljä lähdettä, joista ensimmäinen on Koraanin jumalallinen ilmoitus. Koraani tuomitsee tietyt teot, esimerkiksi murhan, varkauden, koronoton, köyhien riistämisen, petolliset sopimukset ja aviorikoksen, joiden aI-Shaft' in mukaan tulee olla laittomia. Lisaksi Koraani kehottaa voimakkain sanankääntein välttämään juopottelua ja uhkapeliä, ja myös tämä kehotus tulisi huomioida laissa. Koraani heijastaa myös tiettyjä eettisiä mieltymyksiä; esimerkiksi orjuutta ja moniavioisuutta ei kielletä, mutta Koraani kuitenkin vaatii orjien vapauttamista ja kehottaa miehiä rajoittamaan vaimojensa lukumäärän neljään. Avioerokaan ei ole kielletty, mutta Koraani selvästi suosittelee elinikäisiä liittoja. AI-Shafi'in ja myöhempien lainoppineiden kirjoitukset osoittavat, miten nämä eettiset ohjeet voidaan sovittaa lakiin hienovaraisesti niin, että kun orjuudesta ja moniavioisuudesta maksettava biota on tarpeeksi kava, niistä luovutaan lopulta vapaaehtoisesti. Lain toinen lähde on sunna, Muhammadin sanat ja teot. Vaikka Muhammad Koraanin mukaan olikin erehtyväinen ihminen, Jumala oli valinnut hänet viisautensa ja ymmärryksensä julistajaksi, jonka perimätietona kulkevat puheet ja toiminta ovat esimerkkinä siitä, miten ihmisten tulee elää. Sunna puolestaan paljasti lain kolmannen lahteen. Muhammad sanoi: "Minun yhteisöni ei koskaan erehdy yksimielisesti." Tämän al-Shafi'i tulkitsi niin, että kun yleinen mielipide arvioi tietyntyyppisen käyttäytymisen oikeaksi tai vaaraksi, tämäan mielipiteen pitää sitoa yksilöitä laillisesti. Lain neljäs lähde on kolmeen muuhun lähteeseen perustuva analogia: sellainen epäsosiaalinen käytös, jota ei ole mainittu kolmessa muussa lähteessä, voidaan tuomita laittomaksi, jos se on olennaisesti samankaltainen kuin kolmessa muussa lähteessä mainitut teot.
Vaikka Koraani onkin islamilaisen lain keskeisin lähdeteos, lainoppineet ovat aina tunnustaneet, että lakiasiat ovat vain pieni osa islamin pyhää kirjaa, jonka keskeinen sanoma liittyy uskonnollisiin ja moraalisiin periaatteisiin. Lainoppineet ovat myös huomanneet, että tietyt Koraanin opetukset ovat ajallisesti ja paikallisesti sidoksissa Koraanin syntyyn. Itse asiassahan Muhammad vastaanotti Koraanin jumalallisen ilmoituksen vähitellen runsaan kahdenkymmenenkolmen vuoden aikana, ja eräiltä osin sen sisältö heijastaa tuon ajan tapahtumia. Al-Shafi'i ja häntä myöhemmät laintuntijat ovatkin yrittäneet erottaa Koraanista ne eettiset ohjeet, joita voidaan pitää yleispätevinä ja shari' an ensisijaisten tavoitteiden mukaisina; lainoppineet ovat myös ottaneet huomioon, että uudet kokemukset ja tarpeet saattavat muuttaa keinoja, joiden avulla näihin tavoitteisiin pyritään. Shari' an ensisijaisina tavoitteina pidetään yleensä oikeudenmukaisuuden, tasa-arvoisuuden, vaurauden ja ihmisarvon edistämistä, kansan mielipiteet huomioivan hallinnon perustamista ja ylläpitämistä, vääryyden torjumista, kärsimyksen poistamista sekä moraalikasvatusta. Esimerkkinä shari' an kehittymisestä voidaan mainita suhtautuminen opettajiin: aluksi opettajien piti tyytyä rahapalkkioiden sijasta vain opetustyöstään koituviin hengellisiin ansioihin, mutta liian harvat tarjoutuivat tähän tehtävään, minkä jälkeen vaatimattomat palkkiot sallittiin.
Islamilaisen vallan kukoistuskautena muslimit pitivät shari' aa yhtenä uskontonsa suurimmista siunauksista, ja muslimialueilla vierailleet ulkopuoliset kadehtivat islamilaista lakia. Mutta kiln itsenäiset muslimivaltiot ovat viime vuosikymmeninä pyrkineet kokonaan tai osittain palauttamaan shari' an lain, käytännöllisesti katsoen kaikki ulkopuoliset ja myos useimmat tavalliset muslimit ovat olleet kauhuissaan. Ongelma on siinä, että monet nykyisistä muslimipoliitikoista ja aktivisteista näyttävät unohtaneen shari'an kolmannen ja neljännen lahteen; esimerkiksi afganistanilainen Taleban-liike on muodostanut lakikokoelman, jonka väitetään perustuvan Koraaniin ja Profeetan sunnaan, mutta jossa ei viitata islamin oppineiden konsensukseen eikä analogiapaatelmiin. AI-Shafi'i huomasi, että Koraania ja sunnaa voidaan tulkita monin eri tavoin, ja siitä syystä oppineiden yksimielisyys ja analogiapäätelmät ovat välttämättomiä, jotta laintulkinta on viisasta ja humaania. Taleban on puolestaan osoittanut, että shari' an kolmannen ja neljännen lahteen sivuuttaminen ei merkitse islamin uskonnollisen lain keskeisten tavoitteiden täyttymistä, vaan pikemminkin niiden julmaa mitätöimistä.
s. 77…78
Sodankäyntiin saatuun lupaan sisältyi kuitenkin myös ankaria ehtoja. Ibn Ishaqin kertomuksen mukaan Jumala oli ensinnäkin määrännyt muslimit taistelemaan vain heitä uskontonsa vuoksi vainonneita vastaan, eikä sotaa tulisi käydä vallan ja vaurauden hankkimiseksi. Toiseksi muslimien tulisi aina taistella rehdisti eikä käyttää petosta sodankäynnin keinona. Lisaksi Jumala määräsi, että voiton saavutettuaan muslimit eivät saisi riistaa voitettuja; heidän ainoana tavoitteenaan tulisi olla islamin vapaa harjoittaminen ja ihmisten mahdollisuus elää rauhassa toistensa kanssa. Muhammad kannattajineen kävi useita taisteluita, joissa he noudattivatkin tarkoin näitä sääntöjä. Kyseiset ehdot liitettiin myös shari'an lakiin, johon lisättiin kaksi muutakin kohtaa: lapsia, naisia ja vanhuksia ei saa vahingoittaa sodassa, ei myöskään eläimiä, viljasatoa eikä rakennuksia.
s. 80
Useimmat hurskaat muslimit inhoavat islamilaisten terroristien tekoja mutta halveksivat lisäksi heidän tekopyhyyttään. Terroristit esiintyvät shari' an uskollisina noudattajina, ja sana shari' a esiintyy ainakin kahden terroristi järjestön nimessä. Kuka tahansa voi kuitenkin ymmärtää, että terrorismiin perustuva sodankäynti loukkaa shari' an periaatteita, jotka siis eivät hyväksy petosta eivätkä lasten, naisten ja vanhusten tappamista tai vahingoittamista. Vaikka terroristien mielentilaa onkin vaikea tarkalleen arvioida, on tuskin luultavaa, että heidän motiivinsa väkivallan harjoittamiseen ovat niin puhtaat kuin Muhammad edellytti; varmastikin heidän toimiaan ohjaa jonkinlainen kieroutunut ylpeys.
s. 81
Ja juuri siviilien tappamien ja vahingoittaminen pelon ilmapiirin luomiseksi on terroristien ainoa päämäärä.
s. 82
Kansojen ja kulttuurien keskinainen vuorovaikutus on kuitenkin muuttumassa nopeaa vauhtia. Länsi on soveltanut islamilaisesta kulttuurista omaksumaansa tieteellistä metodia mm. maailmaa mullistavan kommunikaatioteknologian kehittämiseen, minkä seurauksena radio ja televisio, sekä sittemmin sähköposti ja Internet, ovat tutustuttaneet maailman kansoja toisiinsa.
s. 110
Muslimiterroristit eivät kuitenkaan esitä selkeitä vaatimuksia tai suostu myönnytyksiin, silla he vihaavat koko länsimaista sivilisaatiota ja sen etulyöntiasemaa islamilaiseen maailmaan nähden. Muslimiterroristeja ei siis voi voittaa aseellisesti eikä heitä voi tyydyttää edes jalomielisimmankaan diplomatian keinoin. Vanha poliittinen jako sotaa lietsovien haukkojen ja rauhantahtoisten kyyhkysten välillä ei enää päde.
s. 119
Syyskuun 11. päivän julmat iskut on laajasti ja aivan oikein tulkittu hyökkäykseksi demokratiaa vastaan. Demokratiassa eriävät mielipiteet ilmaistaan avoimen väittelyn tai äänestyskäyttäytymisen kautta; kaikenlainen pelottelu, jonka avulla niukka enemmistö yrittää pitää puoliaan yleistahtoa vastaan, on kuin demokratian sydämeen suunnattu tikari. Tästä seuraa, että terrorismia vastaan käytävä taistelu on demokratian puolustamista, mutta tähän taisteluun liittyy kuitenkin syvä moraalinen ja poliittinen ristiriita - siinä näet tarvitaan Lähi-idän hyvin epädemokraattisten hallitusten apua, ja monien ihmisten silmissä terrorismi puolestaan on oikeutettu tapa vastustaa autokratiaa. Itse asiassa länsi on vapauden nimissä pitkään ja monissa tapauksissa kunniakkaasti tukenut terrorismia. Monet länsimaalaiset tukivat Afrikkalaisen Kansalliskongressin Etelä-Afrikan apartheid-hallitusta vastaan käymää terroristikampanjaa, ja koko maailma…
s. 128
Konstantinus kutsui itse koolle ensimmäisen koko kristikunnan kattavan kirkolliskokouksen, joka pidettiin Vähän-Aasian Nikeassa vuonna 325. Siellä kristillisen opin kiteyttäminen osoittautui niin hankalaksi, että Konstantinus suostui johtamaan muutamia opinkohdista käytyjä väittelyitä. Lopulta kirkolliskokous paasi yksimielisyyteen siita, etta Jeesus Kristus ei ollut ainoastaan ihminen vaan myös Jumala; myöhemmät konsiilit muotoilivat Nikean uskontunnustuksena tunnetun joukon lausumia, jotka sitten lopullisesti määrittelivat kristillisen uskon. Pääasiassa Nikean uskontunnustus keskittyy kertomukseen Jeesuksesta pyhänä miehenä. Mukana on kuitenkin ratkaisevan
s. 129
Islam oli toinen leviämään pyrkivä uskonto. Evankeliumien tavoin myös Koraani on kaksijakoinen suhteessa maailmaan yleensä; pääasiassa se pitää Muhammadia arabialaista uskontoa idolatriasta ja muista turmeltuneista käytännöistä puhdistavana reformaattorina, joka palauttaa alkuperäisen uskon. Silti Koraani tekee selväksi, että puhtaimmillaan kaikkien uskontojen ydin on sama; Koraanin sanoma on siis universaali. Samanlainen kaksijakoisuus leimaa myös Muhammadin suhdetta Jumalaan. Yleensä häntä pidetään vain yhtenä monista profeetoista, joita Jumala kaikkialla ja kaikkina aikoina kutsuu julistamaan sanomaansa. Aikanaan Muhammad siis oli Jumalan arabialaisten joukosta valitsema profeetta, jonka oli määrä julistaa sanomaa omassa vaikutuspiirissään. Toisaalta välillä Muhammadia tunnutaankin pitävän viimeisenä profeettana, jonka sanoma patee kaikkialla ja kaikkina aikoina.
Paikallisena lahkona alkunsa saanut islam muuttui Muhammadin kuoleman jalkeen muutamassa vuodessa suureksi organisaatioksi - prosessi, joka kristinuskon kohdalla oli siis kestanyt kolme vuosisataa. Sotilaallinen välttämättömyys oli aikanaan pakottanut Muhammadin keksimaan islamilaista yhteisöä tarkoittavan termin umma, johon kuuluivat kaikki Muhammadia Mekassa vainonneita tahoja vastaan taistelevat; umman keskeistä asemaa korostetaan myös Koraanissa. Samalla tavoin Muhammad laajensi puhtaasti henkistä kamppailua merkitsevän termin jihad, pyhä sota, tarkoittamaan myös poliittista kamppailua yhteiskunnan vapauttamiseksi pahojen ihmisten hallinnasta. Muhammadin kuoleman jälkeen umma valjastettiin sekä islamin hengellisen sanoman levittämiseen että islamilaisen vallan laajentamiseen. Muhammadin edustaman karismaattisen johtajuuden tilalle tuli kalifijohtoinen hierarkia, jonka tehtävänä oli ylläpitää islamilaista uskoa ja hallita muslimeita sekä heidän alueitaan poliittisesti. Organisaation ja opinsuhteesta tuli siis tässäkin tapauksessa kehä: muslimi on ummaan liittynyt ja sen auktoriteetin hyväksyvä henkilö, umma puolestaan koostuu kaikista niistä, jotka uskovat islamin oppiin.
s. 136
Monet puhdasoppiset kristityt ja muslimit eivät voi kuvitella uskontoa ilman selkeitä oppeja ja arvovaltaisia instituutioita. Hindulaisuuden piiriin kuuluu kuitenkin mania organisaatioita, jotka erilaisista uskonnollisista käsityksistään huolimatta elävät rinnakkain keskinaisen kunnioituksen hengessä. Lisaksi sellaiset vanhat hindulaiset tekstit kuten upanishadit kiistävät näkemyksen, jonka mukaan totuus voidaan ilmaista sanoilla. Suuret taolaiset ajattelijat, kuten Laotse ja Chuangtse, puolestaan katsoivat, että uskonnolliset instituutiot ovat vaarallisia ja vahingollisia, ja Buddha taas käytti sanoja keinona johdattaa ihmismieli sanojen taakse. Samanlaisia näkökantoja edustavat monet suurista islaminuskoisista ja kristityistä filosofeista, jotka osoittavat, miten Koraanista ja Uudesta testamentista voidaan löytää verratonta viisautta ja arvokkaita oivalluksia ilman, että sanoista itsestään tehdään kunnioituksen kohde. Tällaiset kirjat ovat al-Razille kuin sielua totuutta kohti ohjaavia tienviittoja, Avicennalle niiden sanat ovat ikkunoita, joiden läpi voimme nähdä totuuden, ja Averroeelle pyhät kirjat ovat yksinkertaisesti vain eräs hengenravinnon laji, jota nautitaan silloin kun sielu sitä kaipaa. 1800-luvulla kristityt teologit paatyivat samoihin ajatuksiin naiden suurten islaminuskoisten ajattelijoiden kanssa, ja Friedrich Schleiermacher kirjoitti seuraavasti: "Uskonto ei ole minkäänlaista orjuutta eikä vankeutta; se on paikka, jossa voit olla oma itsesi - ja halu olla oma itsesi on uskon perusta."
s. 141
Tämän lavean määritelmän avulla on helppo erottaa toisistaan hyvä ja huono uskonto: huono uskonto kasvattaa ahdasmielisyyteen ja halveksuntaan, hyvä uskonto puolestaan suvaitsevaisuuteen ja rakkauteen. Tämä ero on helppo tehdä myös käytännössä. Syyskuun 11. päivän terroristeja motivoinut uskonto on ilmeisen huono, ja sama koskee sekä niitä katolisuuden ja protestanttisuuden muotoja, jotka kylvävät vihaa Pohjois-Irlannissa, että niitä juutalaisuuden ja islamin suuntia, jotka levittävät vihaa Israelin ja palestiinalaisten välille. Huono on mikä hyvänsä uskonto, joka missä tahansa moskeijassa, kirkossa, synagogassa tai temppelissä saa kannattajansa tuntemaan ylemmyyttä muihin nähden; jokainen suuri uskonnollinen johtajahan on opettanut, että suvaitsemattomuus ja halveksunta sikiävät juuri hengellisestä ylpeydestä ja
s. 142
moraalisesta itsetyytyväisyydestä. Jotkut uskonnolliset opit ja näitä oppeja julistavat organisaatiot saattavat olla suhteellisen harmittomia. Kristinuskon ja islamin historia kuitenkin osoittaa, että järjestäytyneellä ja opillisesti jäykällä uskonnolla on kiusaus myös pahuuteen.
s. 142…143
Jokaisesta uskonnollisesta perinteestä löytyy myös lukemattomia esimerkkejä hyvyydestä, jota ei ole osoitettu vain oman yhteisön jäsenille vaan myös ulkopuolisille. Hienoja esimerkkejä ovat Jeesus ja Muhammad, jotka kummatkin osoittivat ystävällisyyttä ja jalomielisyyttä kaikille. Kristinuskon ja islamin piirissä kunnioitetuista pyhimyksistä suosituimpia ovat Franciscus Assisilaisen kaltaiset henkilöt, joilla ei ollut halua yletä uskonnollisessa hierarkiassa mutta jotka rakastivat palavasti kaikkea inhimillistä. Järjestäytyneiden uskonyhteisöjen ainoa olemassaolon oikeutus onkin siinä, että ne auttavat vaalimaan niiden miesten ja naisten muistoa, joiden hyvyys jättää varjoonsa minkä tahansa uskonnollisen organisaation.
s. 146
Muistellessaan syyskuun 11. päivän televisiolähetyksiä monet ovat varmasti kysyneet sisimmässään: "Miten Jumala voi sallia tämän?" Jotkut ovat varmasti esittäneet myös luonnollisen jatkokysymyksen: "Voiko Jumalaa olla lainkaan olemassa, kun tällaista tapahtuu?" Ihmiset huomaavat siis pohtivansa kysymystä, joka on alusta asti askarruttanut ankarasti niin kristinuskoa kuin islamiakin: tämä ongelma on pahan olemassaolo. Niin kristilliseen, islamilaiseen kuin juutalaiseenkin uskontunnustukseen sisältyy vakuutus kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan korkeamman Glennon - Jumalan, Allahin tai Jahven - olemassaolosta. Kuitenkin pahan olemassaolo, mistä tahallaan World Trade Centeria päin ohjatut lentokoneet tarjosivat elävimmän todisteen kuin mitä on koskaan saatu, viittaa siihen, että Jumala on moraalisesti neutraali eikä aseta hyvää pahan edelle. Ainoat muut vaihtoehdot ovat, että Jumala ei joko kykene ennakoimaan pahaa eikä siten ole kaikkitietävä tai sitten hän ei kykene estämään pahaa eikä siis ole kaikkivaltias; nämä tulkinnat kuitenkin kieltäisivät samalla koko Jumalan olemassaolon. Sekä kristityt että islaminuskoiset teologit ovat yrittäneet kiertää koko kysymyksen ehdottaessaan, että Jumala vapaaehtoisesti rajoittaa valtaansa ja viisauttaan salliakseen ihmisille hieman valinnanvapautta. Joudumme kuitenkin kysymään, miksi Jumala haluaisi rajoittaa vapauttaan jos seuraukset ovat näin hirvittäviä. Ihmiset saattavat siis aivan perustellusti hylätä kokonaan kristinuskon ja islamin Jumala-käsityksen. He kenties yhtyvät Nietzscheen ja julistavat monoteististen uskontojen kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan Jumalan kuolleeksi. Tähän saatetaan vielä lisätä, että hän ansaitseekin kuolla. Järjestäytyneen kristinuskon ja islamin puolustajilla on esittää oma vastauksensa, jota on menneisyydessä toistettu moneen kertaan: kauheaa pahuutta ja kärsimystä on ollut aina, mutta kristin-
s. 156
Lännen ja islamin jakama arvo - arvo, joka on läntisessä maailmassa keskeinen ja osittain peritty islamilaisesta filosofiasta ja laista - on poliittinen ja uskonnollinen vapaus. Jos haluamme kukistaa terrorismin, meidän on tajuttava, että vapaus on jakamaton. Joko kaikki nauttivat vapaudesta tai lopulta kukaan ei voi sitä tehdä; lisäksi vapaus on joko poliittista ja uskonnollista tai se ei ole kumpaakaan. Meidän on siis pyrittävä koko maailmassa vallitsevaan poliittiseen ja uskonnolliseen vapauteen.
Poliittinen vapaus merkitsee ensisijassa demokratiaa ja lainkäyttöä; niin kauan kuin islamin kulttuuripiiriin kuuluvista maista puuttuvat nämä asiat, nuo valtiot pettävät shari' aa, joka oikein tulkittuna takaa sekä demokratian että laillisuuden. Poliittisen vapauden tulee toteutuessaan tarjota puitteet aidolle taloudelliselle vapaudelle: ei sellaiselle vaaralle vapaudelle, joka sallii ylikansallisten yhtiöiden käyttää köyhiä maita taloudellisina siirtomainaan, vaan vapaudelle, joka sallii ihmisten luoda maanmiestensä tarpeita palvelevia yrityksiä, jotka voivat laajeta ja työllistää muita. Uskonnollinen vapaus merkitsee ennen kaikkea keskinaista suvaitsevaisuutta ja kaikkien uskontojen suojelemista lailla; niin kauan kuin islamin kulttuuripiiriin kuuluvien maiden kansalaisilta puuttuu tämä uskonnollinen vapaus, nuo valtiot pettävät jälleen shari' aa, joka oikein tulkittuna takaa myös suvaitsevaisuuden ja lainsuojan. Toteutuessaan uskonnollisen vapauden tulee tarjota puitteet aidolle hengelliselle vapaudelle: ei sellaiselle vapaudelle, joka sallii globaalien lahkojen hallita ihmisiä, vaan vapaudelle, joka antaa ihmisten etsiä viisautta ja inspiraatiota niistä lähteistä, joista he haluavat niitä hakea. Poliittisen ja uskonnollisen vapauden hedelmä on kahdella eri tasolla saavutettava rauha. Ensinnäkin on rauha kansojen välillä: kun kansat nauttivat sekä poliittisen vapauden tuottamasta vauraudesta että uskonnollisen vapauden tuottamasta mielihyvästä, keskinaista vihamielisyyttä on enää mahdoton ajatella. Toiseksi on rauha ihmiskunnan ja asuttamamme planeetan välillä: kun ihmiset voivat itse vaikuttaa taloudelliseen hyvinvointiinsa, he huolehtivat myös ympäristöstään, josta hyvinvointi on riippuvainen. Kun vielä ihmisillä on vapaus itse päättää hengellisestä elämästään, he osaavat my6s iloita kaikesta siitä mitä ympäröivä luonto tuottaa.
s. 158
Terrorismin herättämä pelko on kauhistuttavan passivoivaa: useimmat meistä eivät voi tehdä juuri mitään suojellakseen itseään. Toivo vapaudesta ja rauhasta voi kuitenkin olla aktivoivaa: jokainen yksilö, perhe ja kulmakunta voi tehdä jotain. Aluksi voimme vähentää erityisesti kaukaisista maista tulevien hyödykkeitten, kuten hedelmien ja kukkien, käyttöä. Suuryrityksissä työskentelevät voivat yrittää taivutella yrityksiä lopettamaan toimintansa köyhissä maissa. Lisaksi meidän kannattaa tukea sellaisia hyväntekeväisyysjärjestöjä, jotka tarjoavat köyhien maiden kansalaisille opiskelumahdollisuuksia lännessä; voimme myös kutsua näitä länteen saapuvia ihmisiä koteihimme. Liikeyritysten johtajat taas voivat yrittää rekrytoida palvelukseensa köyhistä maista tulevia siirtolaisia, ja meidän kannattaa myös hankkia tietoa muiden maiden ja maanosien kulttuureista. Lisäksi on mahdollista katkaista siteet ahdasmielisiin uskonnollisiin organisaatioihin ja etsiytyä uskonnollista avoimuutta suosiviin yhteisöihin. Aineellisessa mielessä voimme oppia tyytymään siihen, mitä meillä jo on, ja tämän jälkeen opetella tyytymään vielä hieman vähempään. Lisaksi meidän pitää tietenkin käyttää demokraattisia oikeuksiamme vapaudenedistämiseen. Nain siis meistä kaikista voi tulla rauhan puolesta taisteltavan pyhän sodan eli jihadin jalkaväkeä.
Aivan kuten Yhdysvaltojen poliittiset johtajat ovat varoittaneet, Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten kansainvälistä terrorismia vastaan karma sotilaallinen ja taloudellinen jihad tulee kestämään hyvin pitkään, ja vaikka tämä sota saattaakin hillitä terrorismia, monet länsimaisetkin asiantuntijat myöntävät, että kyseessä on sota, jota ei voi voittaa. Maailmanlaajuisen poliittisen ja uskonnollisen vapauden puolesta taisteltava rauhan jihad tulee viemään yhtä pitkän ajan - mutta onneksi tämä taistelu voidaan voittaa, ja voiton myötä ensimmäinen jihad tulee osoittautumaan tarpeettomaksi.
Parhaillaan luen
Kirjoittanut: Jake Waits, 13.5.2004 klo 16.23
kirjaa: Robert Van de Weyer - Islam ja pyhän sodan juuret
Aika köykäiseltä islamin apologistiselta teokselta tuntuu...
Kirjoittaja esim. kehuu, kuinka filosofia oli pimeällä keskiajalla Euroopassa pannassa, kun taas muslimit mm. Iranissa lukivat ja käänsivät ahkerasti Platonia ja Aristotelesta. Islamilainen tiede ja kulttuuri kukoisti muslimifilosofien ja -lääkärien mukana (mm. ar-Razi); samaan aikaan Euroopassa tiede ja kulttuuri oli rappiolla kirkon talutuslieassa. Kunnes muutama rohkea kristitty tutustui filosofiaan matkoillaan muslimimaihin, ja Euroopan renessanssi alkoi. Tämä pitää kyllä täysin paikkansa, mutta islamin puolustuspuheessaan Van de Weyer jättää täysin mainitsematta, mitä mieltä ar-Razi oli ylipäätään uskonnoista; ar-Razi suorastaan halveksui uskontoja -erityisesti islamia.
On väärin esittää 9/11 tapahtumien jälkeisessä islam-puolustuspuheessa, että muslimimaiden kulttuurin kukoistus esitetään kuin se olisi ollut islamin ansiota, vaikka todellisuudessa kukoistus johtui nimenomaan piittaamattomuudesta islamin kirjaimelliseen noudattamiseen. Sama kuin väitettäisiin Euroopan renesanssin olleen Paavin ja kristinuskon ansiota.
HYVÄ J.W.!
Kirjoittanut: Teppo, 13.5.2004 klo 22.55
Tätä olen minäkin yrittänyt tuoda esille.
Minun tietoni on tutkittua ja puolueetonta. Olen uskontotieteilijä, joten tiedän, mistä puhun. Otan selvää, ja kun puhutaan islamista, tutustun Koraanin, en johonkin kulttuurirelativistiseen "kaikki ovat kivoja" -tutkimukseen, joita maailma on väärällään.
Tietenkin sillä on merkitystä jos sanoja on islaminoppinut!
Missä täällä on todettu, että islam antaa muslimille oikeuden valehdella?
Iske nyt pykälää ja väkkyrää tiskiin .
**************************************************
KORAANI:
9:1. Tämä on Jumalan ja Hänen lähettiläänsä (julistama) vastuuvapaus niiden pakanain suhteen, joiden kanssa te (muslimit) olette tehneet sopimuksen.
9:2. Kulkekaa sentähden maassa vapaasti neljä kuukautta ja tietäkää, että olette Jumalan ulottuvilla sekä että Jumala saattaa uskottomat häpeään.
9:3. Tämä on Jumalan ja Hänen lähettiläänsä julistus ihmisille suuren toivioretken päivänä, että Jumalaa ei sido kosketus pakanain kanssa, samoin kuin se ei sido Hänen lähettilästänsäkään. Ja jos käännytte (Hänen puoleensa), on se teille parhaaksi, jos kuitenkin käännätte selkänne, niin tietäkää, ettette voi välttää Jumalaa! Ja julista niille, jotka eivät usko, sanoma tuskallisesta rangaistuksesta,
http://www.islamopas.com/koraani/009.htm
**************************************************
SUNNA:
Allahin apostoli sanoi: Hän, joka solmii rauhaa ihmisten kanssa sepittämällä hyvää tietoa tai sanomalla hyviä asioita, ei ole valehtelija."
SAHIH Bukhari Volume 3, Book 49, Number 857
**************************************************
MUSLIMIOPPINEET:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000003617577
**************************************************
ISLAM APOSTATES:
Lue, mitä mieltä entinen imaami on islamiin kuuluvasta valehtelusta ja islamista yleensäkin. Etsi Azulin viestejä (laitan linkit myöhemmin omalle aloitukselle. Sen verran hyvää ja kriittistä juttua tuli Azulilta!)
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1000000000000010&posting=22000000003524097
**************************************************
Riittääkö?
Kuten huomaat, asioita on hyvä tarkastella monelta suunnalta. Kirja-arvostelut sitten erikseen, kiitos.
Minun uskonoppini kuuluu siten, että kaikki ovat ihmisiä.
Kaikki ovat kivoja -tutkimukset ovat hyödyksi, jotta osattaisiin jotenkuten elää sovinnossa toistemme kanssa. Sinun uskontotieteilysi ei edistä rauhaa.
Vain totuuden kautta voidaan rakentaa _pysyvää_ ja _kestävää_ rauhaa.
Sinun rakentamasi sillat ovat liian pettäviä ylitettäviksi.
Vain totuus kelpaa kestävän sillan perusteisiin.