Hei,
Minä olen 39-vuotias kahden pienen lapsen kotiäiti ja mieheni hyvässä toimessa.
Meillä ei ole taloudellisia ongelmia ja lapset ovat terveitä ja reippaita. Suhteemme mieheni kanssa on periaatteessa oikein hyvä - emme riitele varmaankaan keskimääräistä enempää ja pystymme sopimaan asioista keskustelujen kautta.
Mieheni on työn vuoksi paljon matkoilla ja sen vuoksi minä olen paljon kotona kahden lapseni kanssa.
Vaikka rakastan miestäni paljon, minua kalvaa jatkuva mustasukkaisuus. En pysty sanomaan, mistä se mustasukkaisuussyntyy. En epäile miestäni syrjähypyistä, mutta silti tunnen sisälläni jatkuvan kalvavan mustasukkaisuuden. Koen tunteeni häpeällisiksi ja sen vuoksi en halua edes puhua niistä mieheni kanssa, koska pelkään, että hän ymmärtää asian väärin.
Haluaisin kuulla, onko muilla tuntemuksia mustasukkaisuudesta ja ehdotuksia asian käsittelemiseksi niin, että sen kurimuksesta pääsisi vapautumaan.
Minä olen 39-vuotias kahden pienen lapsen kotiäiti ja mieheni hyvässä toimessa.
Meillä ei ole taloudellisia ongelmia ja lapset ovat terveitä ja reippaita. Suhteemme mieheni kanssa on periaatteessa oikein hyvä - emme riitele varmaankaan keskimääräistä enempää ja pystymme sopimaan asioista keskustelujen kautta.
Mieheni on työn vuoksi paljon matkoilla ja sen vuoksi minä olen paljon kotona kahden lapseni kanssa.
Vaikka rakastan miestäni paljon, minua kalvaa jatkuva mustasukkaisuus. En pysty sanomaan, mistä se mustasukkaisuussyntyy. En epäile miestäni syrjähypyistä, mutta silti tunnen sisälläni jatkuvan kalvavan mustasukkaisuuden. Koen tunteeni häpeällisiksi ja sen vuoksi en halua edes puhua niistä mieheni kanssa, koska pelkään, että hän ymmärtää asian väärin.
Haluaisin kuulla, onko muilla tuntemuksia mustasukkaisuudesta ja ehdotuksia asian käsittelemiseksi niin, että sen kurimuksesta pääsisi vapautumaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
En tiedä yhtään miestä, jotka matkatöissään olisivat olleet uskollisia vaimoilleen. Ne kiltit, hellät, mukavat, reilut ja loppuun asti uskollisiksikin luullut pettävät. Yleensä se vaan käy niin, että tilaisuus tekee varkaan ja niitä seurustelukumppaneita löytyy sieltä, joiden kanssa sitten päädytään lopulta sänkyyn. Etäisyys on sellainen juttu, että se väkisinkin antaa ihmiselle mahdollisuuksia ajatella asioita eri tavalla kuin haluaisi. Pettäminen ei ole mikään vaikea kynnys, kun kuvioon astuu sellainen ihminen jonka kanssa voi yksinäisyyttä hoitaa ja joka kuuntelee ja ottaa huomioon kokonaisvaltaisesti. Kumppani on kaukana ja silloin kun läheisyyden tarve kasvaa sietämättömäks ja joku hivelee itsetuntoa oikein kunnolla kynnys pettämiseen on tuolloin tosi matala kenellä tahansa. Sellaisetkin ihmiset pettävät, jotka vannovat että eivät koskaan, missään tilanteessa petä ja vielä käsi sydämmellä tämän vannottuaan kas kummaa ovat ensimmmäisinä pettämässä.
En kerro tätä kiusatakseni, mutta olen nähnyt tämän kuvion niin moneen kertaa ja aivan maailman ihanimmiksi ja uskollisimmiksi luullutkin ihmiset ovat hämmästyttäneet pettämisellään.
Mustasukkaisuutesi on niin kauan turhaa, kun jaksat luottaa ja uskoa puolisoosi. Vasta sitten kannattaa alkaa tuntemaan mustasukkaisuutta, jos hän ei kaipaa enää luoksesi, ei soita ja kerro ikävöivänsä ja rakastavansa sinua yli kaiken, ei lähetä viestejä joiden sävy on rakastava ja hellä, täynnä rakkautta ja uskollisuutta.
Oma mustasukkaisuutesi kertoo siitä, että et ole sinut itsesi kanssa et koe olevasi riittävä ja arvokas. Sinun itsetuntosi lepää puolisosi hartioilla ja hän kannattelee sitä.
Sinun on keksittävä itsellesi tekemistä ja muita ajatuksia perheen ja lastesi lisäksi, sellaista josta saat itsetunnollesi vahvistusta ja itsellesi mielihyvää ja koet olevasi omillasi, et kenenkään toisen armoilla.
Mustasukkaisuus on normaalia ja siitä kannattaa keskustella kumppanin kanssa aivan vapaasti ja kertoa omista peloistaan ja siitä miltä tuntuisi, jos tulisit petetyksi ja niin ed...
Keskustelu ja kaikenlainen avoimuus kumppanin kanssa on jakamista, jota toinen lopultakin sinussa arvostaa. Jatkuva ruikutus tai syyttäminen ja saman asian vatvominen tavalla, jossa toinen jo kokee tulleensa tuomituksi vaikka ei mitään olisi tehnytkään tappaa varmasti tunteita ja luo epäluottamusta entisestään kumppanien välille.
Kun puhut asiasta puolisosi kanssa perusteellisesti ja haluat selvittää tämän hänen kanssaan huomaat, että helpottaa kun hän kertoo sinulle että sinulla ei ole mitään syytä huoleen, ottaa sinut kainaloonsa ja kertoo ettei koskaan voisi tehdä sinulle sellaista, eikä voisi eläää itsensä kanssa sen jälkeen, jos niin tekisi. Tähän sinun täytyy uskoa ja luottaa, että nämä sanat tulevat sydämestä ja näet sen hänen silmistään puhuuko hän totta vai onko se vaan sananhelinää....sen vaan näkee ja tietää sydämessään, usko pois.
Tämä voi olla vähän sekavaa, kun kiireessä tätä kirjoitan ja anteeksi jos on paljon kirjoitus-ja ajatusvirheitä, en kerkiä lukemaan mitä tuli skrivattua :)
Niin, ja itse olen mielettömän mustasukkainen, omistushaluinen ja huomionkipeä, mutta se on osa minua ja luulen, että kumppanini on vaan tyytyväinen, kun on minulle kaikki kaikessa :D
Tää oli tälläinen kirje itselleen vai? Ap olet ja vastasit itsellesi lohdutukseksi?
Mä sanon kuinka voitte elää itsenne kanssa? Olisi aika nöyryyttävää olla jatkuvasti kinuamassa jotakin sääli/hyväksyminutoleminun anomusta mieheltä, jota tod. näk ei oikeasti enää kiinnosta kun stabiilit olosuhteet ja pai pai haliu kainaloon niin se uskoo kyllä.
" Mitä eroa on blondilla ka koiralla? -Koiraa ei voi kusettaa puhelimessa."
Kuulkaa, on niitä uskollisiakin miehiä. Niitä, joilla on moraali.
Voisitko jutella ap mustasukkaisuudestasi vaikka jollekin terapeutille?
Hah hah ne on niitä "arjentasolla" suomalaista naista pohtivia kuten se yks hörhö pitkin näitä palstoja jo tuskissaan useamman vuoden ajan.
Jos ei miehen sanaa uskota niin olkoon.
Miehet on miehiä. Siitäkin kotihissukasta sukeutuu varsinainen keikari muilla mailla vierahilla kun kuvittelee, ettei huuto kotiin asti kuulu. Usko pois. Tilaisuus tekee kaikista miehistä "varkaan". Toisekseen ala hankkia itsellesi omaa elämää ja keskity itsesi kehittämiseen miehesi miettimisen sijaa. Toista ihmistä ei voi omistaa ja jokainen vastaa teoistaan aina viimekädessä itse!
http://www.youtube.com/watch?v=38zLT1-mGIQ&feature=related