Täällä tykkäisin kertoilla menneistä

En ole oikeastaan koskaan juhlistanut Äitienpäivää itse -Silloin kun oma Äiti eli oli asi toisin. Ja äiti olikin tarkka korteista ja muistamisista.

Muistan lapsena kuinka koulussa äitienpäivä oli todella juhlava päivä. Äitienpäivä lauluja ja runoja harjoiteltiin ahkerasti.
Äitienpäiväjuhla oli yhtä tärkeä kuin joulu- ja kevätjuhlakin. Äitienpäivänä oli luokkahuone täynnä kuuntelevia äitejä ja joukossa isiäkin.
Tunnelma oli arvokas, tämä olikin monelle äidille kuin kiitosjuhla heidän työstään.
Oli myös siksi tärkeä, koska monikaan vanhempi ihminen ei juuri muuta juhlaa voinut viettää kuin nämä koulujen juhlat.
Ne olivat monille todellinen piristys jokapäiväiseen elämää. Oli mukavaa voida pukea pyhävaatteet päälle, saada toisten laittamaa kahvia ja pullaa siinä samalla jutella kuulumisia.

Minä en kummemmin nykyisin kaipaa äitienpäivän tunnelmaa. Jälkipolvea näen usein, kun kulkeminen on helppoa ja juttelukin sujuu kännykän ja viestien avulla.
Toisille päivä on vieläkin tärkeä, jos jälkipolvi on kaukana ja yhteydet ovat harvassa.

Kuka tänne kirjottaa kun nämä roskaropotit on tämänkin palstan vallanneet.

Ei tietämäni mukaan täällä missään ole kieltolakia olemassa.
Roskaposti on mielestäni sitä, että parjataan ja arvostellaan toisia, ja sitä voi käyttää ketkä vain.
On todella mukavaa kirjoitella elämän omistakin asioista ja tapahtumista kuten; luonnon ihmeistä, mukavista lintuharrastuksista, kalastuskokemuksista, matkakokemuksista ym. mukavista asioista.

Ei ole pakko vanhanakaan jämähtää johonkin esm. politiikkaan.
Minä tykkään myös kirjoittaa vielä tässäkin iässä näistä elämän puuhista.

Tänäänkin pesin ikkunoita, ja ikävä kyllä sain niskanikin kipeäksi, mutta se paranee ajanmittaan.
Löysin kukkakaupasta kauniin oranssinvärisen orvokkipurkin parvekkeelleni.
Se on ihan iloa silmälle tuossa parvekkeen reunalla.

Siinä istuessani, huomasin, että kevät on todella pitkällä. Koivunlehdet ovat hiirenkorvalla, ja haarapääskykin näkyi lentelemässä.
Koivuissa on todella paljon urpuja.
Vähän kylmää on ollut, mutta ilmat lämpenevät.

Olen aina kehunut kuinka minuun ei iske mikään sairaus , No nyt se sitten iski ---pollenallergia , kyllä on tullut vettä nenästä ja silmätkin vuotaa ..
Onneksi on sentään vielä housut pysynyt kuivina , kun aivastuttaa niin pakanasti .

Sinä nikitön,kuinka voit vanhuksien asialliselle palstalle tulla päritelemään.
Ainoa järkevä palsta, jossa ihmiset luonnollisia asioita kertoilevat,Meillä ei ole niin pitkää elämää jäljellä,että rumuuksiin on aikaa. toivomme iloa vuosiin.

Niin vain Suomi pääsi tappelemaan taas Venäjää vastaan. Kiekkojellonat, näyttäkää niille lauantaina! Ja minun on varattava nitroja ja kamferia paikalle.

Tänään sitten tuli Suomen pelaajille hyvä pelipäivä, kun viime sunnuuntaina meni todella penkin alle koko peli.

Olinpa tänään, kun on ollut niin kaunis ilma iltapäivällä, tuolla puutarhassa konttailemassa.
Meinaavat rikkaruohot ihan väkisin valtailla alaa. Touhuamiseni on tosi kankeaa ja polvetkaan eivät kauaa kestä samaa kököttämistäni, on välillä oikaistava niitä.
Sanottanhan, että hiljaa hyvä tulee, ja kyllä asia niinkin on.

Eipä tässä parane periksikään vielä antaa, kun olen aina pitänyt näistä pihatöistä.
Hyvä on kuitenkin hiljakselleen touhutakin ettei ihan kankistu.
Joskus mietin kuinka isovanhempani jaksoivat ihan ilman valittamista.
Minä kuitenkin ihan reilusti kiroilen, kun harmittaa kankeus.

Niitä on sellasia pikkupallia joita mainostetaankin puutarhatöissä kokottäjille , koitappa hakea se vanha palli sellasiahan ennenvaanhaan oli kaikissa talouksissa. meillä ainkin --ja nyt ne vanhat pallit maksaa loppiksella , maltaita,.

Viittasiin kirjoitukseen rivillä 4------EI MUUSTA, KAIKKI ON OSIALLISIA hyvä että jaksavat kirjoitella 80v vielä se on jopa kunnioitettavaa. Aivan vaikka vaan jokapäiväisistä asioista. Minullakin on karjalanpaisti uunissa, kun huomenna
on sairaala päivä ja vieraat tulevat . Muistuttivat soittaissaan ,että aitassa hyvin nukuttaa. Sanoimme Tervetuloa. Voikaa hyvin mammat ja papat,jos jaksatte
ulos nyt aurinko paistaa Särkijärvellä. terv heta.

Tulin minäkin taas tänne piipahtamaan ja huomaan, että on täällä aina silloin tällöiin jaksavia kävijöitä käynyt.
Olen ollut melkoisissa kevättouhuissa niin ulkona kuin sisälläkin. Ikkunain pesussakin menii aikamoinen aika, kun en halua kiireellä töitäni tehdä, kun tätä aikaa on ja vähemmälläkin ehdin.

On ollut todella mukavaa kevättä ja minulle siksikin hyvää, kun ei ole ollut (vielä ainakaan:) noita mäkäräisiä. Olen niille tosi allerginen, jo pienikin purema saa märkäruven aikaiseksi.
Monet kesät ovat menneet pilalle niistä.
Histamiinia olen sitten saanut avukseni ja kyllä se on auttanut pahempiin märkimisiin.

Kirjoittelu on melkoisen hyvää terapiaa niin aivoille kuin sormille ja kirjainmuistille.
Olen ollut aina kova kirjoittelemaan, mutta täytyy aikaan muutakin järjestää.

Toisinaan mietin kuinka kirjojen kirjoittajat jaksavat istuskella koneella. Heille tulee varmaan tosi pitkiä kirjoitusrupeamia, kun kirjoittavat niin kovin paljon.

Näin kauniina keväänä, kun melkein jokaisena päivänä edelleen on ollut hyviä ja aurinkoisia ilmoja ei oikein malta tulla koneen ääreen.
On vain kaikin ajoin lähdettävä ulos. Toisinaan parvekkeelle jos on todella kuumaa ja sitten iltapäivällä pihalle. Minä olen kylvänyt siellä jos jonkinlaisia kukkasiemeniä sinne ja tänne ihan kasoina.
Saapa sitten nähdä saanko kauniita kukkaryhmiä katseltavakseni ja toistenkin ihailtavaksi.
Innostuin kokeilemaan tätä massakylvöä, kun pihallamme on niin kauniita lemmikkiryhmiä. Lemmikit eivät sitten myöhemmin ole oikein kauniita pitkine varsineen, mutta nyt tällähetkellä ovat.

Orvokin ja kehäkukatkin voivat hyvin ihan isona ryhmänä.
En jaksaisikaan enää kukkia istuttaa yksitellen.
Näissä kevään puuhissa tämä aikani kuluu, kun nykyisin touhuaminen on hidasta ja vie aikaansa.
Mielestäni sellainen luonnonmukainen pihajärjestely on kauneinta.
Tuo pikkupallilla istuminen on hyväksi, kun ei enää polvillaan olokaan käy.

Katselin noita tv-n pihajuttuja, ja on todella kauniita pihoja monilla pihaharrastajilla.
Puuhaa siinä on koko kesäksi ei varmaan paljoa voi poissa olla, kun ruoho jo alkaa rehottamaan ja kuivuuskin nopeasti tekee turhaksi koko työn.
Koko kesänhän siinä saa olla kotosalla.

Näitä samoja asioita mietin lastenkin hoitamisessa. Olen ollut lastenlastenlasteni kanssa muutaman päivän tuuraamassa vanhempiaan, ja kyllä tässäkin työssä saa koko ajan mennä ja touhuta.
Toisinaan unohtaa ne omat lastensa hoidot, mutta taas sain niihinkin tuntuman.
On ihmeellistä, että nuoruusajan puuhat unohtuvat. Nyt ajattelin kuinka ihmeessä itse olen selvinnyt silloin.
On vain niin, että nuorena se oli helpompaa kun jaksoi paremmin.

Huomasin, kuinka kankeaksi olenkaan tullut ja mikä oudointa aika huomiokyvyttömäksikin. Sain ihan tosissani keskittyä seuraamaan näitä nuorimmaisia. Niin nopeasti siellä livistettiin paikasta toiseen ja hääräämistä keksittiin jos jonkinlaista.

Nyt olen ollut omillani ja omissa puuhissa ja kyllä tämä on mukavaa tuon kaiken jälkeen.
Jälkipolvestani pidän kovasti ja olen huolissanikin usein, mutta yhtämittaan hoitaminen ottaa jo voimille.
On sentään mukavaa olla omassa rauhassa. Kyläilyt ovat ihan mukavia ja niitä aina kaipaankin.

Kaikki täällä lähteneet etelän reissuille tai muille lomille, kun minä vain kirjoittelen, mutta kun en kummemmin pidemmille lomille lähde niin piipahtelen kuitenkin.
Nyt onkin ollut ihan mukavaa kevät aikaa taas vaihteesta, vaikka vähän kylmää, mutta melkoisen usein kevät on sitä ennen Juhannusta.
Muistan nuorena kuinka menimme intoa täynnä Juhannuslavatansseihin ja kipin kapin tulimme pois, kun oli todella kylmää.
Taas toisinaan on ollut hellettä ihan huhtikuun alusta asti syksyyn, näin muuttuvat ilmat.

Hei teille kaikille!
Mukavaa lukea tarinoita eletystä elämästä, niitä elettyjä koettuja juttuja.
Juhannuksesta kerron kun olin ensimmäisenä juhannuksena lavatansseissa, tanssimaan haettiin kovasti kehuttiin osaan hyvin tanssia.
Osasinhan minä kun veli opetti puimalan lattialla, voi niitä kesäiltoja siellä puimalassa, tyhjä oli kunnes sitten syksyllä viljat ajettiin sinne.
Silloin kesätansseja tanssittiin maamiesseuran talolla, haitari ja pimpparauta antoi tahtia, eikä ollut humalaisia, kaikki olivat selvänä ja siistejä ja kukaan ei erottunut ilkeänä, hyvin oli silloset ihmiset mukavia.
Joskus kun oli kova sade niin ei menty tanssimaan, meillä oli pelejä kotona ja isä ja äiti pelasi meidän kanssa.
Ihan tässä nuoruu muistellessa tulee ne kasvotkin näkömuistista esille.

Tulipahan minullekin mieleen kirjoittaa tähän ketjuun kun vain omiani kertoilen.
Minulla tulee nyt tosin hieman ikävänlaista tekstiä, mutta ehkä toiste iloisempaakin.
On paha talvi takana, toivotaan että kesä olisi parempi.Sairauksia, sairauksia, sairaalassa oloa ja sisareni jouluna ja mieheni kuolema nyt toukokuussa. Itse olen ollut sairaalassa sekä vielä kotonakin sairaana pökertyneenä.
Mutta tämä on luonnollista , jokaista kohtaavaa.Vain vaikeaa hyväksyä ja olla tyytyväinen.

Mutta tietenkin, kun hieman piristyin, olin kiinnostunut kuka pienen omaisuutemme saaja sitten on,koska emme olleet välittäneet tehdä testamenttia.Toivoin että minullekin jäisi hieman murusia koska yhdessä olemme kaiken keränneet mitä taskuissamme on. Jäihän niitä murusia .Ei, ikävä se kyllä minun mielestäni ihan oikein mee ainakaan netissä olevien sääntöjen mukaan.
Minä saan mökin nurkassa elää kuolemaani asti, Aikuiset lapseni saavat rahat.Eihän noista muutamasta tuhannesta heille säästöjä kerry, mutta kuitenkin....Jokainen on paremmissa rahavaroissa kuin minä. Hitusen harmittaa se, vaikka en lapsilleni kade olekkaan, kuinka ajattelemattomasti tämä perintökaari on laadittu.
Ajatella, vanha ihminen SAA asua entisessä lapsuuden kodissaan tämän loppuelämänsä jossain nurkassa, pärjäten tai ei.
Sinnekään en mene......

Elämä on meillä jokaisella erilaista . Toisilla on vielä niinkinpaljon että jää perijöillekkin jotain ja toiset laitta eläissään kaiken meneen --elävät ihan kivasti ja nauttivat nuoruudessaan hankkimasta mammonasta itse --olen sen kannalla , että . se mikä sattuu vielä jäämään , saa kyllä riittää hautaanpaniaisiin ---ja itkeä ei tarvitse silloinkaan , että joku toinen olis saanut enemmän . On nimittäin kaksi perillistä --mutta eihän sitä huomista tiedä , jos vaikka jään Metusalemiksi maan päälle siis ikuisesti --sitä en mieti .
onneksi lapset ei tarvitse enään muutakun terveyttä --ja sitä toivon heille .

Kaikki on niin kovin monimutkaista yleensäkin lakiasioissa.
Minä satuin jostain aikakausilehdestä lukemaan ennen äitini perunkirjoituksen laatimista, että toisella aviopuolisolla on oikeus elää yhteisessä kodissa aviopuolison kuoleman jälkeen.

Tämä olikin melkoinen sattuma, sillä niin isänikin kohtalo olisi ollut ahneiden perillisten vuoksi joutua pois kodistaan.
Ilmoitin tämän lukemani hallintaoikeuden sitten perunkirjoitustilaisuudessa ja se merkattiin perunkirjaan.

Luulen, että nykyisin on tämä oikeus ilman muuta jos siitä mainitsee ja haluaa niin.
Siis aviopuolisoa ei perijöillä ole oikeutta potkia pellolle.

Tämä olikin isäni kohdalla todella hyvä asia, että hän sai sitten olla kotonaan ja kuollakin siellä.
Minun kohdallani ei näin varsinaiseti tapahdu, koska olen jo yksin asunut kodissani eron jälkeen ja puolisolla ei enää ole oikeutta kotiini.
Vaikeaa on vain se miten omakotitaloni jälkeläisilleni jakaisin, testamenttaus on varmaan järkevin asia.
Näin vanhempanakin joutuu vielä miettimään näitä lain koukeroita.
Enkä sitten millään viitsisi ja jaksaisikaan.