Härkönen Kepu-lasiensa takaa ja mahdollisesti jotkut muutkin ovat taas lausuneet ilmoille ihastuksensa Paavo Väyrysen devalvaatiopolitiikasta 80-luvulla. Devalvaatiot ovat aina olleet vahingollisia pakkoratkaisuja kansantaloudelle koska
1) devalvaatiota seurasi aina inflaatio eli rahan arvon aleneminen ja ostovoiman heikkeneminen
2) devalvaatiosta höytyivät vain vientiyritykset ja nekin vain lyhytaikaisesti. Hyöty oli äkkiä syöty, koska devalvaatiota seuraava inflaatio aiheutti painetta mm. palkankorotuksiin ja muihin toimenpiteisiin, joilla ostovoimaa yritettiin parantaa.
1) devalvaatiota seurasi aina inflaatio eli rahan arvon aleneminen ja ostovoiman heikkeneminen
2) devalvaatiosta höytyivät vain vientiyritykset ja nekin vain lyhytaikaisesti. Hyöty oli äkkiä syöty, koska devalvaatiota seuraava inflaatio aiheutti painetta mm. palkankorotuksiin ja muihin toimenpiteisiin, joilla ostovoimaa yritettiin parantaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
..minkä tahansa ilmiön vaikka painovoiman; ei siinä mitään mutta devalvaatiokin konkreettisena käsitteeenä ja ilmiönä silti on ja pysyy, vaikka sitä ei tunnustaisikaan.
....suorastaan sakramentaaliseen devalvaatioon ja sen elähdyttävään ja parantavaan voimaan, minkä minun on ikävä kyllä todettava piste
Tunnustakaamme yhdessä....
kun valuuttamme päästettiin kellumaan, se devalvoitui 15%
olisiko pitänyt jatkaa SP:n ja Koiviston
itsepäistä linjaa ja pitää epärealistisella
tasolla
ja jos niin miten kauan?
Oletko unohtanut Georg. C. Ehnroothin ennustukset silloisen devalvaation välttämättömyydestä ja Koiviston härkäpäisesti ajaman vahvan markan politiikan tuhoisuudesta (silloisessa tilanteessa). Hänen ennustuksensa toteutuivat valitettavasti viimeistä pilkkua myöten.
Väyrynen luotti G.C.E:n arvostelukykyyn niin paljon enemmän kuin Koiviston, että pani peliin koko poliittisen tulevaisuutensa. Väyrynen aavisti (tiesi?) oikein, mutta hävisi poliittisen pelin.
...olivat epäterveitä ilmiöitä. Parempi olisi ollut hoitaa rahan arvon pysyvyys ilman devalvaatiota. Mutta inflaatiohan oli useimmoten seurausta siitä ,että palkkoja ja hintoja korotettiin kilvan. Asiaa ei voitu korjata muuten kuin devalvaatiolla, josta taas inflaatio sai lisävauhtia. Niinpä sodan jälkeen meillä jouduttiin devalvoimaan kerran vuosikymmenessä.
Sitten Koivisto sai päähänsä, että nytpä ei devalvoidakaan enää. Elimme 5 vuotta aivan liian korkean markan arvon oloissa. Kun homma heti Ahon hallituksen alussa laukesi ns. pakkodevalvaatioon ja sen jälkeiseen kellutukseen, joissa arvo laski yhteensä 30 %, ei se aiheuttanut edes inflaatioaaltoa, koska kurssi oli kertakaikkiaan väärä ennen devalvaatiota. Sen sijaan talouselämä ja vienti alkoi heti virkistyä.
Nykyäänhän ei enää devalvoida. Euroalueen kanssa käymämme kauppa on yli puolet ulkomaankaupastamme, joka käydään euroissa. Euro taas kelluu vapaasti muihin valuuttoihin nähden. Tosiasiassa euro devalvoitui 90-luvun loppupuolen ajaksi dollariin nähden 30 %, mikä auttoi Suomen vientiä erityisesti puu- ja kännykkäteollisuuksien osalta, jotka olivat meidän suuret vientiartikkelit euroalueen ulkopuolelle.
ennen devalvaatiota terminoin 3 milj. mummua eikä tullut tappiota
kun aavisstin kellutuksen pyysin pankkia taas
terminoimaan ja menin Ukrainaan
kun palasin, pankinjohtaja sanoi, ettei piirikonttori halunnut
hävisin 450.ooo mummoa
piirikonttori oli niin fiksu
siitä huolimatta elämä jatkuu ja 5 vuoden
depression jälkeen alkaa aivokin taas toimia
joten kuten
Eikö aiheuttanut inflaatioaaltoa nuo Ahon ja Kuhlbergin pakkodevalvaatiot? Kumpikohan meistä on huonomuistinen. Minun muistaakseni monet hinnat nousivat pirusti, mutta palkat eivät, ja siitä huolimatta työttömyys kasvoi rajusti. Sekö oli sitä talouselämän ja viennin virkistymistä?
Olkoon miten vain, mutta mitäs mieltä olet tästä Korhosen lomaterveisiin sisältyvästä:
"En voi olla kertomatta kepulaisille matkalla sattuneesta episodista, joka kyllä silloin minua nolotti. Sigishoarassa, tuossa Dragulan eli Vlad Tepesin kaupungissa söin lounasta samassa pöydässä romanialaisen bussimme kuljettajan, Tudorin kanssa. Kun kehuin Tudorille kaikkea näkemääni, Tudor käänsi puheen Suomeen. Hän tiesi, että Suomi on korkean elintason, mutta kalliiden hintojen maa, meillä on pitkä talvi ja paljon metsiä ja – naispresidentti! Hän muisti myös Kekkosen, josta käytti nimeä Kekunen. Hän kysyi, että ”tapettiinko Kekunen silloin, kun järjestelmä Suomessa muuttui”. Luulin hänen tarkoittavan (hänen englantinsa oli melko heikkoa), että kuoliko Kekkonen vai erosiko hän muuten, ja koetin selittää asian oikein. Mutta ei hän tyytynyt, vaan jankutti edelleen ”Was Kekunen killed by new leaders, like Ceausescu, when communists lost their power in Finland?” (tappoivatko uudet johtajat Kekkosen, kun kommunistit menettivät valtansa Suomessa). Näin, että ei hän uskonut, kun selitin hänelle, että eivät kommunistit olleet koskaan vallassa Suomessa eikä Kekkonenkaan ollut oikeastaan kommunisti, ainoastaan Neuvostoliiton johtajien hyvä ystävä."
Niin se sitten Korhonenkin joutui pesemään Kekkosen mainetta.