Riko minut rakkaani

Riko minut vaan. Ehjäksi en enää tahtoisikaan. Siitä on kyse.
5306
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Piti oikein pysähtyä miettimään, mikä juttu tää on? Onkohan tää ihan fiksua kuule, antaa rikkoa itses. Vai oliko vertauskuvallisesti sitä, että antaudut rakkaudelle, vaikka voit kärsiä siitä tai ainakin altistut muutokselle?

Äänestä
  • Sanat on Anna Puun biisistä. Sopi tilanteeseen. Odotan armoniskua. Kunnes löydän armon itsestäni. Muutos on jo käynnissä sitä en voi pysäyttää. Rakkaudelle ei voi antautua yksin. Yhdellä airolla ei voi soutaa. Ja niin poispäin.

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    Sanat on Anna Puun biisistä. Sopi tilanteeseen. Odotan armoniskua. Kunnes löydän armon itsestäni. Muutos on jo käynnissä sitä en voi pysäyttää. Rakkaudelle ei voi antautua yksin. Yhdellä airolla ei voi soutaa. Ja niin poispäin.

    No niinhän siinä käy tietysti aivan, jos on rakastunut tosi syvästi ja elämä muuttuu kaipaukseksi, ts. Kaikki muistuttaa hänestä ja vanha minä on saanut sähköiskuja. Mutta yltiöoptimistina näkisin tuskan keskelläkin toivoa. Siinä rytinässä olet varmaan oppinut paljon itsestäsi, ehkä tuntenut kirkkaammin, mikä elämässä on hyvää ja sinua aidosti innostavaa. Näin kävi mulle ainakin, vaikka ei se sitä kipua pois vie. Tsemppiä!

    Äänestä

  • ap. kirjoitti:

    Sanat on Anna Puun biisistä. Sopi tilanteeseen. Odotan armoniskua. Kunnes löydän armon itsestäni. Muutos on jo käynnissä sitä en voi pysäyttää. Rakkaudelle ei voi antautua yksin. Yhdellä airolla ei voi soutaa. Ja niin poispäin.

    Täällä toinen samassa tilanteessa paitsi että en tahdo sitä "armoniskua" toiselta. Odotan ennemmin näin että löydän armon itseltäni. Se "armonisku" ei minun kannaltani auttaisi minua lainkaan, varhaistaisi vain joskus väistämättä tulevaa tuskaa. Odotan mieluummin hänen rinnallaan sitä että tunteeni katoavat. Ne ovat olleet vaiti jo monesti aiemminkin. Eivätkä ne herää jos niitä ei tieten herättele jollakin.

    Äänestä

  • Näin täällä kirjoitti:

    Täällä toinen samassa tilanteessa paitsi että en tahdo sitä "armoniskua" toiselta. Odotan ennemmin näin että löydän armon itseltäni. Se "armonisku" ei minun kannaltani auttaisi minua lainkaan, varhaistaisi vain joskus väistämättä tulevaa tuskaa. Odotan mieluummin hänen rinnallaan sitä että tunteeni katoavat. Ne ovat olleet vaiti jo monesti aiemminkin. Eivätkä ne herää jos niitä ei tieten herättele jollakin.

    Tuokin on ihan hyvä tapa. Kukin tavallaan. On helppo juuttua haaveisiin. Armon saa kyllä itseltään kun siihen on valmis.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Tismalleen kirjoitti:

Riko minut vaan. Ehjäksi en enää tahtoisikaan. Siitä on kyse.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu