Oletko koskaan miettinyt mikä mahtaisi olla tällä maapallolla kaikkein yksinäisin paikka? Onko se Himalajan korkeimman vuoren huipulla, Mariaanien haudan pohjalla meressä, napajäätiköllä vai Kalaharin autiomaassa? Vai onko se sittenkin ihmisen sisimmässä, sydämessä?
Mikä on maailman yksinäisin paikka?
tuula-neiti
12240
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hyljätty ikuisesti, haavoittunut, loukkaantunut, petetty, murskattu ja kiskottu irti juuria myöten. Se on minun sydämeni, se maailman yksinäisin paikka.
Yksinäisintä on silloin kun on keskellä ihmisä, mutta silti yksin. Keskellä luontoa seurana olisi puut, vuoret, meri jne. Luonnossa tunnen usein että minulla on seuraa.
Yksinäisin paikka voi olla täydessä ruuhkabussissa, keskellä kiireisintä toria tai juhlissa ihmisten ympäröimänä. Tunne siitä ettei kuulu joukkoon, jäämisestä ulkopuolelle ja muiden hyljeksinnästä. Kaipaava sydän on ikuisesti yksin.
Metsässä voi tosiaankin tuntea olevansa jonkun tai joidenkin kanssa, kenties ystävien, ehkä vihamielisten. Kun nojaa selkä kiveä vasten ja katsoo puita ympärillä.
Sulkee silmät ja avaa ne pitkän ajan kuluttua uudelleen, silti ne seisovat uskollisesti vierellä ja vartioivat. Niille voi puhua, eivätkä ne koskaan pakene paikalta, tai käännä selkäänsä. Itse monta kertaa turvautunut metsiin, kun ahdistaa. Kyllä se on niin, että metsä kuuluu suomalaisten elämään vahvasti vielä tänäkin aikana.
Se on mun kämppä! Täällä kukaan ei sano mitään joten hiljaista on.
Joskus nuorenmpana tuli hölmöiltyä ja putkaan jouduttu. Se tuntuu todella yksinäiseltä paikalta. Ihmettelen ihmisiä jotka kestävät sellaista koppia viikkoja, kuukausia, vuosia. Siis jos joutuisi eristysselliin vuosiksi..huhuhu. Mie olin yhen yön putkassa ja siinä meinas jo pää levitä totaalisesti. Yksinäistä on myös olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka tuntuvat elävän täysin erimaailmasa kuin itse (suurinosa) Itse olen melko herkkä kaveri ja tämä maailman kovuus tuntuu suurelta yksinäisyydeltä.
Siitä huomaa, että on yksin, kun kukaan ei reagoi sinun tekemisiisi.
Hyvää yksinäisyyttä se on silloin, kun voi maata rentona ja ajatella, eikä kukaan tule sanomaan: "Elämä ei laiskoja ruoki."
Huonoa yksinäisyyttä silloin, kun kuiskaa: "auta minua", eikä kukaan vastaa.
Nimimerkille KohtaKolkyt, minäkin tulisin varmaan hulluksi putkassa. Eri asia, jos sieltä voisi lähteä, kun haluaa. Ja olen itsekin herkkä ihminen.
Jos en nyt käyttäisi tuota "vakituista", niin nimimerkkini voisi olla KohtaTäysikäne ;)
Mitäs se tuula-neiti vielä täällä kyselee tyhmiä?
Viimeeksi olit yhden yön jutut palstalla kyselemässä, kuinka kannattaa jakaa toosaa.
Olisit saanut jäädä sille tiellesi.
Ihan asiallinen kysymys. Eipä tulla solvaamaan ketään. Mihin muuten jäi hieno keskustelu yksinäisyydestä?
Öhöm, tarkoitin, että tuula-neidillä asiallinen kysymys. ;)
Hyvää nimipäivää tuula-neiti!
Helvetissä yksinäisyyskin on ainakin 1000 kertaa piinaavampaa kuin maan päällä. Kaunein maan päällä kuultu musiikki taivassa on vastaavasti ainakin 1000 kertaa hienompaa - näin kertoi eräs joka oli saanut vierailla kumpaisessakin olotilassa.