Kuolemanpelko

VAI NIIN

Mulla on samaa. Yölläkin saattaa vaan tulla ajatus että kuolen nyt tähän paikkaan, nään mun elämän ihan oikeesti semmosena filminauhana, nään kaikkien tärkeimpien ihmisten kasvot ja niiden reaktiot ku ne kuulee et oon kuollut. Sit rupee sydän hakkaamaan ja pakko nousta ylös - henkeäkään ei enää saa. Tadaa paniikkikohtaus on valmis :)

Sit siinä menee semmoset 2h ku vaan tutkii omaa kroppaa ja miettii et perkele, mähän oon vielä elossa. Hetken se tuntuu hyvältä, mut seuraavana päivänä sama juttu mitä pienemmästäkin asiasta (esim. pääkipu)

Pitää vaan koittaa jaksaa, mä yritän jankuttaa ittelleni noissa tilanteissa että "so what vaikka kuolisin, eipä ainakaa täytyis maksaa kaikenmaailmaan laskuja enää" yms yms :D Välillä helpottaa, välillä ei.

mulla ihan sama, itsellä tulee yleensä iltaisin.
diagnosoin itteeni jos niska rusahtaa tai päässä humisee ja kädet puutuu, ja oon iha varma et sydämmessä, keuhkoissa, tai aivoissa on jotain kuolemanvakavaa menossansa.
mutta tähän mennessä mmäkin tässä vielä istun ja just eilen kävin lääkärillä joka totes et sillmät on kunnosa, näköhermon päät terävät ja verenpaine kunnossa, mitään ei pitäis olla ja silti on D:

Sama vika täällä! Mulle iskee ensin se kuolemanpelko joka johtaa sitte kunnon paniikkiikohtauksee: ei saa henkeä, vapisee, pyörryttää, sydän hakkaa ja sitä ajatusta ei vaan pääse pakoon.
Mulle tulee noita pari kertaa viikossa, joko silloin kun meinaan nukahtaa tai päivällä kun olen yksin.
Olen tosiaan 3vuotta kärsiny paniikkihäiriöstä, mut nyt on vasta ruvennu tulemaan tälläsiä kohtauksia, joiden seurauksena oon ruvennu melkein ikävöimää niitä päiviä kun ei uskaltanu lähteä kauppaan koska sielä on ihmisiä, (nää sosiaalisissatilanteissa ilmaantuvat oireet on siis taakse jäänyttä elämää, vuoden lääkkeiden syömisen ja siedätyshoidon avulla), mutta tilalle tuli sitte tälläsiä ahdistuskohtauksia. Psykologille kyllä aika varattuna, jos juttelusta ois jotain apua, kun lääkkeitä en halua ruveta syömään eikä täs keksi mitään mil noita kohtauksia sais hillittyä.
Tiedostan kyllä että toi pelko on aivan järjetön, kun kertaakaan tosiaan en ole vielä kuollut :D mut ei se naurata sit kun se iskee! olisi kiva kuulla lisää teidän kokemuksia ja ajatuksia! :) En tiedä alkoiko omat kohtaukset siitä kun mulla epäiltiin syöpää ja ravasin lääkärillä koepaloissa ja tuloksia sai ootella kuukausi tolkulla, ei löytyny kuitenkaan mitään vakavaa, solumuutoksia vaan, mitkä leikkauksessa poistettiin, tästä on kuitenkin jo vuosi aikaa.

Mulla jollain tapaa sama juttu. Mutta ensiksi kuolemanpelko laukaisee tietyn ahdistuneisuuden, sitten jossain vaiheessa ns. lamaannun ja tuntuu kun halvaantuisin ( olen varma että kuolen) , vaikka olen hengittänyt normaalisti. Yhtäkkiä "herään" tästä halvauksesta, ja kohtaus iskee kunnolla päälle.

Sulla on vaan paniikkihäiriö - siihen ei kuole!

Mulla myös sama juttu. Iltaisin/yöllä tai kun on yksin niin tulee. Jos vaikka kädet puutuu, sydän hakkaa vähän oudosti tms niin olen varma että saan sydänkohtauksen tai että sydämessäni on jotain vikaa. Siitä lähtien kun sairastuin paniikkihäiriöön olen ollut todella vainoharhainen kaikkien "oireiden" kanssa. Koko ajan tarkkailee mitä omassa kropassa tapahtuu ja sit pienestäkin kehittelee kaikkia kauheuksia. Pahinta on se että silloin kun paniikki tulee niin ei tiedä kuvitteleeko kaikki oireet pahemmaksi kuin ne ovat vai ei ja sitä saa sitten miettiä ja pelätä. Sitten kun järjellä ajattelee jälkeenpäin niin ajattelee että ylireagoi, mutta silloin kun paniikki on päällä niin ei paljon auta.

Jep jep itselläni samoja oireita ollut jo yli vuoden. Joskus tuntuu, että hengittäminen halvaantuu ja sydän pumppaa rutkasti, varsinkin krapulassa tai väsyneenä. Pahimpina aikoina tuntuu kipuilua rinnassa, masennusta ja kuolemanpelkoa. Kuolemanpelkoon uskon kuitenkin turtuneeni aika hyvin sillä tiedän kuolevani jonain päivänä, enkä enää koskaan elä uudelleen tai edes tiedä eläneeni. Paniikkihäiriintyneenä on raskasta, mutta ei siihen välttämättä kuole.

Mullakin on ollu samoja. Ku menin nukkumaan nii heti tuli hirvee paniikkikohtaus. Vaikka kuinka yrittää nukkua nii sit se vaa pahenee. Ainoa mikä mulle auttaa on se että meen äitin viereen nii sitten se paniikkikohtaus lähtee äkkiä. :p