pitää paikkansa. Mitä vähemmän sua nään, sitä vähemmän kaipaan. Ja se on oikeesti hemmetin hyvä juttu. Sun ajattelu ei ole välttämättä ikävä-ajattelua.
pois silmistä, pois sydämestä
vapautettu kaipuusta
12301
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tiedän ettet kirjoita minulle enää. Mistäkö tiedän, se on pitkä juttu... Ei fyysisiä oireita. Sanotaan nyt niin.
Ikävä täälläkin. Mutta parempi niin mitä vähemmän nähdään,ainakin mulle.
kertokaa päin naamaa ihmiselle että ette halua nähdä, se on paljon reilumpaa kun tänne kirjoitella.
ei ole mitään kertomista, eihän se toinen ole ollut enää ihastunut pitkiin aikoihin.
nyt oot oikeella tiellä, on elämän haaskausta odottaa sellaista, mikä ei ikinä toteudu.Ihmettelen tätä ikävöijien suurta määrää ja sitä varsinkin, että täällä vain hälle kauniita sanoja vuodatellaan...ei se toinen niitä näe.
nää nimettömät ja kasvottomat kaipaajat ruvenneet naurattamaan ja säälittämäänkin.Siitä tiedän, etten enää ikävöi häntä, ajattelen ja kelailen aikaa taaksepäin, mutten enää haaveile MEISTÄ. Kaverina häntä nyt pidän.:)
Minulla tuo toimii toisinpäin. Kun ollaan tekemisissä ja nähdään usein alkaa takertuminen käydä hermoille. Kun toisesta ei kuulu mitään tulee huoli.
Ei kai tämä ikävää enää ole, lähinnä isovelityylistä huolehtimista.
Outoa sinänsä, koska kyseinen ihminen on minua vanhempi.
sä pidät vielä siitä toisesta paljon, tunne muuttunut ystävyydeksi ? Mulla aivan samat tuntemukset erästä miestä kohden
Tällä hetkellä ei olla edes tekemisissä. Ystävyys oli 30 txt-viestiä ja pari puhelua päivässä tyylistä roikkumista.
Vastaus kysymykseen on silti kyllä, sopivina annoksina aivan ihastuttava ihminen.
ei aika eikä näkymättömyys auta
mutta hyvä jos aloitajalle se helpottaa
kysymys: onko/oliko se sitten oikeeta tunnetta?
Mitä se ajattelu sitten on, jos ei ikävä-ajattelua?
Näin se menee ja sen eteen on tehtävä ratkaisunsa.