Työt loppuivat. Rahaa ja päätöksiä odotellessa. Ei rahaa ostaa edes tarvikkeita äitienpäiväkakkuun. En uskalla edes ajatella milloin kelat, soskut ym saa päätöksensä tehtyä. Että näin. "hyvinhän sulla menee" meneekö?
ÄITIENPÄIVÄ
hyvinvointivaltio?
7122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ota jatkossa vähempi velkaa hienoihin autoihin ja muihin munanjatkleisiin, ja juo vähemmän ja tee aviottomia lapsia harvemmin ruokkoja viemään, niin kyllä se siitä. Hae ruoka-avusta pussi jossa on jauhot ja kakkutarpeet. Ei täällä muut saa sen enempää, mutta kulutus tulee suhteuttaa menoihin mitkä on silloin huonoon aikaan. Muista sekin, että ei kaikkea mitata rahassa;)
kakun saa kyllä muutamalla eurolla, jätä se viina ja tupakka vähemmälle!
Mielenkiintoista miten ihmiset suhtautuvat köyhiin. Arvattavissa. Suomessa on paljon ihmisiä jotka eivät käytä sitä viinaa ja tupakkaa, elävät ihmisiksi jne. Ovat silti köyhiä. Rahaa on vaikea säästää silloin jos ei ole mistä sitä säästää. Tai jos sitä työpaikkaa ei ole. Toivottavasti neuvojilla se työpaikka säilyy..Asiat voi muutta myös siellä. Valitettavasti.
Ei ole köyhyyttä muuta kuin järjenköyhyys.
Köyhyyttä on se ettei ymmärrä ihmisiä joilla huonosti. Köyhyys ei aina ole se "oma vika". Voit sairastua esim. sinäkin kirjoittaja. Onnea sinulle vain sitten järjenköyhyys.
Minä olen köyh varallisesti, mutta rikas henkisesti. Olen siiss hemmetin rikas. Oikeesti!
Itselläni sama tilanne. Kun täällä nyt on heti selvää että juoppohan tässä on kun ei ole töitä. Okei join mie yhen siiderin pari vuotta sitten ja edellisen tupakan poltin noin 20 vuotta sitten. Lapsetkin 2 kappaletta ovat samalle isälle, sekin vielä. Joten tunnen kyllä itseni varsin huonoksi äidiksi kun noin olen mennyt juopottelemaan ja joskus jopa tupakkaakin polttamaan. Elämä vain joskus on tätä, työhakemuksia väsään jatkuvasti, toiveena päästä haastatteluun ja sitä kautta työllistyä. Rahaa kyllä laittaisin jemmaan jos olis mistä laittaa. Elämämme on niukkaa mutta mitään ei meiltä kuitenkaan puutu, on asunto, on saatu syödäksemme joka päivä jotakin ja meillä kuitenkin toisemme ja silloin tällöin saan ostettua jopa lapsille joskus jonkun vaatteenkin. En pidä itseäni kuitenkaan luuserina enkä juoppona ja töitäkin tekisin enemmän kuin mielelläni. Suurin huoleni tällä hetkellä on kun isäni on sairastunut todella vakavasti (asuu 500 km päässä) ja ei ole rahaa käydä häntä katsomassa. Hänellle kun ei anneta enää kuin oireenmukaista hoitoa, muut hoidot jo lopettettu huonon kunnon vuoksi. Joten rahattomuus on meidän arkipäivää myöskin. Oikein kovasti aloittajalle voimia ja kyllä tämän on joskus muututtuva paremmaksi.