Kirjoitin äsken avauksen mutta kirjotan nyt toisen eri aiheesta. Mua vaivaa asia että en OIKEESTI tiiä että olenko unessa vai onko tää totta. Mietin tätä asiaa monesti. Tää vaan tuntuu että tää on unta. Pahaa unta. En aina saa vastausta kun tätä mietin mutta joskus totean että todennäkösesti tää on totta sillä mä kumminki nukuin tossa yöllä joten on aika pieni todennäkösyys että uni ois näin pitkä ja että olisin useesti nukkunut unessa. Tää saattaa kuulostaa tosi sekavalta, sekavalta minusta itsestänikin tuntuu. Joskus tuntuu että tulen hulluksi kun ajattelen tätä.
Kellään muulla samanlaisia kokemuksia?
Kellään muulla samanlaisia kokemuksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Elämämme on unta ja vain luulemme sitä todellisuudeksi.
Dissosiaatio ?
Hyvä huomio L.A.M.. En oo tullu ajatelleeks moista. Voi olla sitäkin. Mä oon pelänny on jotain skitsofrenian alkuoireita ku mul muutenki on psykoottisia oireita. (psykoottisia läpilyöntejä.
ahdistuneisuus ja masennus itsessään jo aiheuttaa tota kun jatkuu tarpeeksi pitkään.
Itsekki on tullut tuota asiaa mietittyä pienestä pojasta asti ja ei se tarkottaisi, että on skitsofrenia jos moista miettii, varsinkin pilvessä on hauska ajatella moista ja sitten käy vielä ihan tunteella ajattelemaan, että unet ovat aikamatkustusta(?)
Kuullostaa kyllä hullulta, mutta on se hauska välillä pysähtyä ja miettiä, että mistä tietää onko tämä elämä edes totta, ja olemmeko jossain unessa toisessa universumissa. Näin tekevät ihan terveet ihmisetkin.
On ollut samanlaista minullakin