Kertokaa,
mikä on teidän paras työskentelyaikanne ? Kaipaatteko rauhaa ja hiljaisuutta vai kirjoitatteko huoltoaseman baarissa (onko sellaisiakin, muuta kuin jossain romaanissa ... ?) ?
Kuten viestin kellonajasta näkee, olen yöihminen. Kun maailma nukkuu niin ajatus juoksee. Päätyöni mahdollistaa tämän tyyppisen harrastamisen, mutta pidemmän päälle se voi kuitenkin muodostua ongelmaksi. Nukun outoihin aikoihin ja pätkissä ... en tunne väsymystä, mutta terveellistä tämä ei välttämättä ole, pidemmän päälle.
Opiskeluaikoina rupesin vierastamaan ns. säännöllisiä aikatauluja. Omassa rytmissä on sen jälkeen menty vuosia ja viime vuosina yhä käänteisempään suuntaan. Vuorokausirytmiä lukuunottamatta elämäni on tavallista, haaveiden kannattelemaa arkea.
mikä on teidän paras työskentelyaikanne ? Kaipaatteko rauhaa ja hiljaisuutta vai kirjoitatteko huoltoaseman baarissa (onko sellaisiakin, muuta kuin jossain romaanissa ... ?) ?
Kuten viestin kellonajasta näkee, olen yöihminen. Kun maailma nukkuu niin ajatus juoksee. Päätyöni mahdollistaa tämän tyyppisen harrastamisen, mutta pidemmän päälle se voi kuitenkin muodostua ongelmaksi. Nukun outoihin aikoihin ja pätkissä ... en tunne väsymystä, mutta terveellistä tämä ei välttämättä ole, pidemmän päälle.
Opiskeluaikoina rupesin vierastamaan ns. säännöllisiä aikatauluja. Omassa rytmissä on sen jälkeen menty vuosia ja viime vuosina yhä käänteisempään suuntaan. Vuorokausirytmiä lukuunottamatta elämäni on tavallista, haaveiden kannattelemaa arkea.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Työskentelyaika.
Aijaa, en ole oikein koskaan ajatellut työskenteleväni.
Kirjoitan kun kirjoitan.
En seilaa läppärini kanssa terasseilla.
Juu.
Mää saan yleensä aikaan parhaiten tekstiä illalla ja yöllä. Joskus aamuisin iskee oikein pakonomainen inspiraatio, mutta tämä on harvinaisempaa.
Paikalla ei ole kauheasti väliä, se tuppaa olemaan oman kirjoituspöydän ääressä ihan siksi, että yleensä se läppäri sattuu olemaan siinä. Ympäristö voi olla meluisa tai hiljainen, ei sillä niin väliä, koska voin tavallisesti sulkea kaiken ylimääräisen ympäriltäni. Kun läppärin jaksaa raahata mukaan niin baari käy kirjoituspaikasta siinä missä kirjastokin.
Nukun myös aika vähän, koska ne ajat, jotka punkassa vietän makaan yleensä valveilla kehitellen stoorieni juonia. :)
Käytännön elämä sanelee ne hetket, joiden aikana on mahdollista kirjoittaa.
Tämä tarkoittaa lähinnä iltayötä ja varhaisia aamuja. Olen huomannut harjoittelun myötä, että tarve "rauhalliseen" hetkeen vähenee. Taustahälinää voi olla, mutta itse kirjoittamiseen tulee saada keskittyä - jos siinä tulee alituiseen keskeytetyksi, on parempi huokaista ja siirtää tekstinteko tuonnemmaksi.
Kahvilat ja muut sellaiset paikat eivät sovi lainkaan. Niissä on liiaksi kiinnostuksen kohteita, erilaisia arkkityyppejä, vuoropuhelua jota on hauska salakuunnella. Kirjoittajat usein tarkkailevat ympäristöään. Joku kävelee hassusti, jonkun toisen vaatetus on eriskummallinen.
Teen hyvin harvoin viittätoista minuuttia pidempiä kirjoitusrupeamia. Taitaa vuoteen mahtua ehkä kolmesta viiteen sellaista "urakkaa". Muuhun kuten taittoon ja oikoluentaan, so. kirjoittamisen kannalta ei-luovaan työhön - siihen menee toki runsaasti aikaa ja vaivaa. On ollut hauskaa seurata, miten kirjoittamisessakin harjoitteleminen kehittää. Kai se on sillä-viisiin asiasta riippumatta.
Kirjoitan öisin, kun kaikki muut nukkuvat. Päivätyö rajoittaa aikatauluja, mutta olen aina ollut valvojatyyppi, lukenut paljon öisin lapsesta asti.
Ulkomailla kirjoitan kahviloissa, mieluiten vetäydyn metelistä jos mahdollista, mutta kahvilahälyssä keskittymisasiaa auttaa klassinen musiikki kuulokkeista.
Kirjoitan n. 2 tuntia per yö. Olen mielellään tautologi ja toistan kirjoittamisessa tiettyjä ulkoisia rutiineja. Toki moni asia riippuu produktista, jota on luomassa. Romaania kirjoittaa erilailla kuin novellia, runoa.