mistä sen voi tietää varmaksi, että rakastaa toista ihmistä?
jos pitää ihmisistä noin kaikenkaikkiaankin hyvin paljon, niin mistä sitten voi tietää, että onkin rakastunut?
jos pitää ihmisistä noin kaikenkaikkiaankin hyvin paljon, niin mistä sitten voi tietää, että onkin rakastunut?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Koska sen vain tietää. Rakkaus on siitä ihmeellistä ettei sitä voi selittää eikä etukäteen aavistaa mutta sen kyllä tunnistaa kun se kohdalle sattuu :)
siitä kun aurinko lämmittää Sinua pluto.
voimakkaasti vastaan, ei voi olla noin yksinkertaista!
Sen vain tietää..ei sitä tarvitse kysellä. Esimerkiksi tulee kesken kaiken mieleen, että onpa toi toinen ihana..ihan jostain sen hullusta tavasta.
Loppujen lopuksi ei kait niiden välillä ole kovin paljon eroa ...rakastumisen ja sen, että tykkää tosi paljon..
täytyy olla jokin ratkaiseva ero, mutta kun en vaan keksi, mikä se on?
Oletkohan koskaan ollut rakastunut, ehkäpä
et, kun tuollaisia kyselet. Sen tietää, kun
järki meinaa jättää, on vain yksi ihana ihminen,
maailman ihanin vähän aikaa, jonka seurassa
haluaisi kaiken aikansa viettää. On kauhean
onnellinen olo ! Ja, jos vähän aikaa joutuu
olemaan erossa, tulee heti ikävä...jne
teinirakkautta? siltä se ainakin kuulosti...hullaantumiselta.
minä puhun sellaisesta rakkaudesta, joka kestää?
mitään teinirakkautta, vaan lähellä keski-ikää
koettua :) .. ja kestävää. Rakastumista kesti
aikansa, sitten se muuttui rakkaudeksi, joka
kestää näköjään ylä- ja alamäkiä, leutoja ja
myrskyisiä tuulia. Onnea matkaan Sinullekin !
Se on sitä, että toivoo toiselle parasta, vaikka se ei olisikaan oman edun mukaista. Sitä, että antaa vaikka toisen mennä, jos se tekee hänet onnelliseksi. Uhrautumista.
Tai se on sitä, että vaikka vuodet vierivät, toinen ihminen pysyy silti ajatuksissa mukana vaikkei olisikaan vierellä. Ihannetapaus tietysti on se, että eletään yhdessä ja hankitaan lapsia tms. :)
kuulostaa tosi mukavalta...uhrautumista? jo koko sana saa niskan jäätymään ja korvat luimuun
minäpä kerron, mistä sen tunnistaa...siitä, että rakkaus sanoo; Minä olen.
Siitä kun huomaat, ettei ole tarvetta luokitella tai arvioida toisen tekemisiä, sanomisia tai sanomatta jättämisiä.
Hän on hän, vaikkei tee muuta kuin vain on - ja se riittää sinulle.
poro ainakin pitäisi niellä karvoineen päivineen :D
minusta tuokaan ei ole riittävä peruste, ei toimisi ainakaan minun kohdallani...
Lukaise tämä, jos siitä olisi mitään apua
http://www.uta.fi/~le56153/love/index.html
värinästä--mikä tuntuu toisen lähdettyä!!
Sen tietää aivan varmasti...sitten kun se osuu kohdalle. Ja sääli jos ei osu....
Siitä, että toisen vieressä oleminen tuntuu yksinkertaisesti hyvältä. Toisen ihon lämpö, tuoksu ja kosketus taivaalliselta. Siitä, että toisen ajatteleminen saa hymyn huuleen ja toisen näkeminen ei koskaan kyllästytä. Ja edelleen sen kyllä huomaa kun rakastuu :)