Kun ajattelee siltä ja tältä kantilta niin mitä järkeä on piilottaa tunteensa ja pitää niitä itsellään erijuttu varatut tai muut sen tapaiset tilanteet. Niin siis mitä järkeä on piilottaa jos molemmat ovat vapaita. Ei mulla mitää kummempaa, kunhan pohdin vain. On tämä maailma mennyt ihan sekaisin, mitähän järkeä siinä on, tää on elämä jota eletään jota on tarkoitus elää ja on vain tämä yksi elämä.
Kyllä mä ymmärrän se ujouden tai epätietoisuuden mutta voiko niistä päästä yli ja silti voi olla jatkossakin ujo, mutta ylittää sen ujouden?
Itsekin olen hieman ujo joissakin asioissa,esimerkiksi esiintyminen yleisölle ja ihastuksen läsnäolo mutta aina on yli tultu tai pyrin siihen että yli päästään että tapahtua voi. Itse olen tehnyt sellaisia asioita joita en olisi voinut itsestäni ikinään uskoa, että minäkö?
No (pieni) häpeähän siitä tuli mutta yli olin siitä tullut ja ylpeä siitä. Elämää ja elämän asioista tulevat jännitykset kuuluu tähän kaikkeen ja tuovat siihen pientä sävyä miksei sitä riemuakin, ihanaa ja koskettavaa onnea ja mieletöntä tunnetta kaikesta itsestään, toisesta, muista ja niistä asioista joita on kaikella voimallaan pyrkinyt tekemään vaikka ei olisi itse täysin itsestään uskonut.
Ehkä minussakin asuu se pieni taistelija, uskon siihen mitä teen ja mitä haluan.
Tämä on sitten vain omaa pohdintaa.
Kyllä mä ymmärrän se ujouden tai epätietoisuuden mutta voiko niistä päästä yli ja silti voi olla jatkossakin ujo, mutta ylittää sen ujouden?
Itsekin olen hieman ujo joissakin asioissa,esimerkiksi esiintyminen yleisölle ja ihastuksen läsnäolo mutta aina on yli tultu tai pyrin siihen että yli päästään että tapahtua voi. Itse olen tehnyt sellaisia asioita joita en olisi voinut itsestäni ikinään uskoa, että minäkö?
No (pieni) häpeähän siitä tuli mutta yli olin siitä tullut ja ylpeä siitä. Elämää ja elämän asioista tulevat jännitykset kuuluu tähän kaikkeen ja tuovat siihen pientä sävyä miksei sitä riemuakin, ihanaa ja koskettavaa onnea ja mieletöntä tunnetta kaikesta itsestään, toisesta, muista ja niistä asioista joita on kaikella voimallaan pyrkinyt tekemään vaikka ei olisi itse täysin itsestään uskonut.
Ehkä minussakin asuu se pieni taistelija, uskon siihen mitä teen ja mitä haluan.
Tämä on sitten vain omaa pohdintaa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tuo asenne :)
Anna sä vaan niiden hävetä joiden pitääkin hävetä. Ei tarvitse selitellä uteliaille. JA jos puoliso haluaa keskutella mun kanssa asiasta, niin mulla on lahja myös hänelle.
Pää pystyyn ja nöyränä ylpeä :-)
"Toisaalta häpeä on itseluottamusta heikentävistä tunteista vaikein. Häpeään liittyviä tuntoja ovat kelpaamattomuus, huonommuus sekä mitättömyys. Häpeä pyritään salaamaan ja torjumaan monin keinoin. Salaamisen seurauksena saatetaan peittää aito minä, minkä seurauksena voi olla elämän suorittaminen epäaidolla minuudella esiintyen. Häpeä voi aiheuttaa myös masennusta.
Muinaiskreikassa häpeää tarkoitti sana aidos, mikä kytkee häpeän alastomuuteen. Häpeän ja syyllisyyden tunteet kytkettiin tuohon aikaan ruumiillisiin aistimuksiin; häpeä on nähdyksi tulemista, mikä ilmenee esim. Raamatun tarinassa Aatamin ja Eevan kokemasta alastomuutensa häpeästä (häpeän seksuaalinen aspekti) perisynnin jälkeen. Häpeä heijastaa sen, millaisissa olosuhteissa tulemme nähdyksi. Tällöin häpeän juureksi tulee häväistys."
vähän wikipediasta. Kun on käynyt tarpeeksi syvällä ja oivaltanut jotakin hyvin merkittävää, olet alasti joka tapauksessa. Sen jälkeen kaikki joka ympärille kasvaa on vain omaksi turvaksi ja vahvuudeksi.
Muistakaa lukea runoja.
Aivan :) Mutta masennusta minulla ei onneksi ole.