Vienan Kemi – Louhen th – Kiestinki – Pääjärvi – Röhö – Uhtua

Käännyttyäni takaviistoon jäi Kemijoen Usmankoskessa oleva pato ja voimalaitos.

Samalla kohtaa oli Usmanan kylä. Seoli aikoinaan itäisin täysin vienankarjalainen kylä ennen Kemiä ja Vienanmeren rantaa.
Ennen sotia Usmanassa oli satakunta taloa ja viitisensataa asukasta.
Kylä hukkui Usmankoskeen rakennetun padon myötä.

Jossain näillä main vuonna 1918 käytiin Heimosotiin liittyvä Vienan retken taistelu, jossa suomalaiset hyökkäsivät 10. huhtikuuta Vienan Kemiä vastaan. Tavoitteena oli vallata taajama osaksi Suomea, mutta luultua suurempi vihollinen löi vienanretkeläiset takaisin.

Suomalaisista neljä kaatui, kaksi haavoittui ja toiset kaksi katosivat.
Suomalaiset olivat aliarvioineet vihollisen voimat ja vetäytyivät Uhtualle, jonne he jäivät asumaan kesäksi. Syksyllä joukot vetäytyivät pois Vienasta kokonaan.

Vienan Kemin sisäänajotien risteyksestä (Usmanasta) on maantiematkaa noin 155 kilometriä Louhen tienhaaraan.

Murmanskin valtatie M18 on tältä koko matkalta päällystetty. Asvaltti on uutta ja hyvää alussa, mutta suurimmaksi osan matkaa päällyste kuluneempaa.

Tie on lisäksi ”heittoinen”, sillä se kulkee läpi nevojen (aukea suo), rämeiden (mäntyvaltainen suo) ja korpien (kuusivaltainen suo). Tien kunnollinen perustaminen olisikin ollut suuri ponnistus, jos siihen olisi aikoinaan ryhdytty. Ehkä joskus sitten..

Heittoisuudesta johtuen matkanopeus henkilöautolla on noin 60-80 kilometriä tunnissa. Kuitenkin, jos kulkupelinä on ilmajousitettu bussi, matkanopeudeksi kannattaa suunnitella 50 km/h, eli kolmen tunnin ajo tienristeysten välille.

Usmanasta seitsemän ja puolen kilometrin päästä lähtee tienhaara vasempaan. Tienhaaran merkinnät kertovat, että risteyksestä Uhtualle on matkaa 151 km ja Vuonniseen 208 km.

Jatkan suoraan. Maisemassa ei ole paljonkaan kiinnekohtia. Sitäkin enemmän on matalakasvuista metsää, soita sekä pikkujokia ja puroja, jotka juoksevat itään kohti Vienanmerta.

Noin 120 kilometrin ajon jälkeen alkaa vasemmalla pilkahdella Kierettijärvi.
Se on rinnalla seuraavat 30 kilometriä. Kartalta parhaiten näkee, että Kierettijärvi on saarten täplittämä, tuhatlahtinen ja iso vesistö.

Sen laskujoki – Kierettijoki - alkaa järven luoteisosasta ja kiertyy sieltä mutkitellen kohti Vienanmerta, johon vedet syöksyvät noin 30 kilometriä Louhen koillispuolella. Ilmeikäs ja runsasvetinen joki on kanoottiretkeläisten ja koskenlaskijoiden suosima. Joen ja meren yhtymäkohdassa oli Kieretti (Кереть, Keret), Bjarmian kuulu kylä ja kauppapaikka 1000 vuotta sitten.

Louhen tienhaarassa on 24 tuntia avoinna oleva huoltoasema:

http://www.panoramio.com/photo_explorer#view=photo&position=89&with_photo_id=67482241&order=date_desc&user=5299190

Polttoaineina myydään dieseliä sekä bensaa oktaaniluvuiltaan 80, 92 ja 95. Huoltoaseman kahvila-ravintolasta saa myös ruokaa. Aseman yhteydessä on myös uudehko motelli, jossa on noin 10 huonetta majoitustilaa.

Kieretin kylä sijaitsee Kieretinjoen suussa Vienanmeren rannalla noin 30 kilometriä Louhen koillispuolella. Kylä satamineen on lahdenpoukamassa suojaavien saarten takana:

http://wikimapia.org#lat=66.2838467&lon=33.5948182&z=12&l=17&m=b

Kieretti (Кереть, Keret) oli kirkonkylä. Se oli 1900-luvun alussa myös kauppala, jossa oli muun muassa satama, tullitoimisto ja sahalaitos.

Elias Lönnrot vieraili Kieretissä seitsemännellä runonkeruumatkallaan 1837 ja kymmenennellä matkallaan 1842. Nykyisin Kieretin kylä on asumaton.

Muurmanskin valtatieltä (M18) Louhen tienhaarasta on kahdeksan kilometriä Louhen keskustaan rautatieasemalle. Louhen taajamassa asuu kaikkiaan 4600 henkeä (2010). Se on tavanomainen asutuskeskus näillä main; odottelee kukoistuksensa päiviä.

Louhen piirissä louhitaan titaani- ja vananiidimalmia sekä rakennusteollisuuden käyttämää moskoviittikiillettä. Lisäksi kalanjalostusteollisuus ja turkistarhaus ovat tärkeitä elinkeinoja.

Louhen taajamasta runsaat parikymmentä kilometriä pohjoiseen on taajama nimeltä Tšuuppa (Чупа́, Tšupa). Se sijaitsee Muurmannin radan varrella ja 30 kilometriä pitkän vuonon, Tšuupanlahden, perärannalla. Asukkaita on noin 3200.

Kylässä toimii sahalaitos. Myös Louhen piirin merkittävimmät kaivokset ja louhokset ovat Tšuupan lähellä, sen itä-koillispuolella. Karttakuva Tšuupanlahden maastosta:

http://wikimapia.org#lat=66.2984796&lon=33.2072068&z=11&l=17&m=b

---

Mytologiassa Louhi oli Pohjolan emäntä.

Hänellä on kauniit tyttäret, jotka asuvat Pohjolassa. He istuvat taivaalla kulta- ja hopealankoja kutoen. Neidot ovat parhaimmistoa; maan kuuluja ja veden valioita.

Tämä taru on totta. Pohjolan neito on nykyään töissä Louhen tienhaaran kahvilassa. Hänen hymynsä on taikavoimainen. Siinä voi kulkija olla poissa tolaltaan pitkät ajat.

***
Louhen tienhaarasta lähtee länteen tie A136.
Pääjärvelle on matkaa 103 kilometriä.
Suoperään, Kuusamon tulli ja raja-asemalle 156 km.

Näin alkuun tie on kulunutta asvalttia. Junanrata, joka johtaa Pääjärvelle, jää pohjoispuolelle tietä. Tien eteläpuolella on Louhen lentokenttä, nyt pusikoitunut, mutta sota-aikana venäläisten ahkerasti käyttämä.

Noin 11 kilometrin jälkeen tie ylittää Kierettijoen. Sitten tie kulkee erämaataipaleita, kunnes saavutaan tien ja rautatien risteykseen. Rautatie luikahtaa tässä kohtaa tien eteläpuolelle. Louhen tienhaarasta tähän on matkaa 25 kilometriä.

Jatkosodassa Vahvennettu Jatkaväkirykmentti 53 (Osasto Turtola) eteni lännestä rautatietä pitkin näille main ja hallitsi jonkin aikaa tulellaan myös tätä tien ja rautatien risteystä. Idästä rataa pitkin vastaan hyökkäili venäläisten panssarijuna, jota saksalaisten Stuka-lentäjät kurittivat.

Taistelunäyttämölle saapui venäläisten 88. Jalkaväkidivisioona elokuun puolivälissä 1941. Tämä oli strateginen reservi. Divisioona laivattiin Arkangelista Tšuuppaan ja Vienan Kemiin, joista se tuotiin rautatiekuljetuksilla rintamalle. Vihollisdivisioona motitti Osasto Turtolan. Syntyi ns. Kiestingin motti, jossa kokonainen rykmentti oli vaarallisesti saarroksissa ja lähellä perikatoa.

Osasto Turtolan onnistui kuitenkin murtautua ulos ja vetäytyä taaksepäin vajaat kymmenen kilometriä syyskuun alussa 1941. Rintamalinjat vakiintuivat asemasodaksi sitten siinä. Ulosmurtautumiseen liittyvän tiedustelun aikana Osaston komentaja, everstiluutnantti Jussi Turtola kaatui.

Tämä tien ja rautatien risteys on periaatteessa kaikkein lähin kohta, mihin asti suomalais-saksalaiset joukot pääsivät Muurmannin radan katkaisuyrityksissään Pohjois-Suomen rintamalla. Risteyksestä on matkaa Muurmannin radalle, Louhen juna-asemalle 33 kilometriä.

Rautatien ylityksen jälkeen parin kilometrin päästä tullaan kylään nimeltä Suurijärvi (Sosnovyi, Сосно́вый). Kylä on mäntykankaalla, ja sen venäjänkielinen nimi ”Sosnovyi” tarkoittaakin ”mäntyistä”.

Kylässä on 600-700 asukasta, jotka saavat elantonsa pääosin metsätaloudesta. Läheisellä juna-asemalla on raakapuun kuormausasema.

Jatkosodassa Kiestingin motin etureuna oli suurinpiirtein Suurijärven kohdalla.
Varsinainen kylä ja maantie olivat venäläisten hallussa. Venäläisten taistelu suomalaista kärkirykmenttiä vastaan oli ankara, mutta lopulta onnistunut.

Tappiot olivat kuitenkin raskaat. Taistelun ja kaatuneiden muistoksi kylän alueelle on pystytetty monumentti. Siinä ovat hopeinen punasoturin patsas ja marmorilaattoja, joihin on kaiverrettu noin 5000 kaatuneen nimet. Monumentti sijaitsee kylän kohdalla, aivan tien varressa, tien eteläpuolella ja näkyy tielle hyvin.

Suurikylään liittyy myös Kalle Päätalo, joka haavoittui hyökkäyksessä tähän kohtaan maantielle taistelujen verisimpänä päivänä 14.8.1941. Kirjailija Päätalo on kuvannut taistelua teoksessaan Liekkejä laulumailla.

Suurijärveltä noin kymmenen kilometriä länteen panssarintorjuntatykki betonijalustan päällä. Se on muistomerkkinä siitä, että tähän asti eteni maantien suunnassa hyökännyt saksalais-suomalainen taisteluosasto.

Eli junanrataa pitkin edennyt toinen taisteluosasto - suomalaisten Osasto Turtola - pääsi kymmenisen kilometriä pidemmälle, mutta koska maantien suunnassa hyökkäys ei samalla tavalla edistynyt, ja vihollinen saartoi kärkenä edenneet junanratajoukot, rintama oikaistiin ja vedettiin tälle samalla tasalle myös radan suunnassa.

Matkaa jatkuu. Louhen tienhaarasta Kiestingin sisäänajotien risteykseen on 56 kilometriä. Kylään johtavan sisäänajotien lähtökohdassa, joka on neljän tien risteys, oli saksalaisten kenttähautausmaa pohjoispuolella tien varressa. Sodan päättyessä hautausmaa jyrättiin muuhun käyttöön.

Sisäänajotie kylään on puolitoista kilometriä pitkä.
Kiestinki (Kestenga, Ке́стеньга) on Tuoppajärven rannalla sijaitseva kylä.
Laaja Tuoppajärvi (Topozero, Топозеро) on Karjalan tasavallan kolmanneksi suurin järvi Laatokan ja Äänisen jälkeen.

Kesällä 2011 Kiestingissä näytti olevan useita autioita tai vain osaksi asuttuja kerrostaloja, pari kauppaa ja kahvila. Asukkaita lienee pari tuhatta. He saavat elantonsa kettu- ja minkkitarhauksesta, metsäteollisuudesta ja kalastuksesta.

Kokkosalmi (17 km) ja Sohjana (27 km) ovat länteen päin jatkettaessa seuraavina.

Kohta Kiestingin jälkeen junanrata siirtyy jälleen maantien pohjoispuolelle, mutta palaa etelään viisi kilometriä ennen Kokkosalmea. Sohjananjoen jälkeen se menee takaisin pohjoispuolelle tietä ja jatkuu siellä Pääjärvelle asti.

Kokkosalmi (Коккосалми) on vesistöjen ympäröimä pieni kylä.
Kylän laidalla on Kiestingin suunnalla kaatuneiden ja kentälle jääneiden suomalaisten sotilaiden muistokivi. Se on puolitoistametriä korkea graniittipaasi, jonka kyljessä on Suomen vaakunaleijona. Muistomerkki on pystytetty vuonna 1997.

Kokkosalmen muistokiven tarkka sijainti on seuraava: idästä tultaessa se on juuri ennen vesistökapeikon ylittävää ensimmäistä siltaa, tien oikealla puolella (pohjoispuolella), parikymmentä metriä tiestä ja näkyy tielle. Niityltä, jossa tämä muistopaasi seisoo, näkyy esteettömästi Kokkosalmen taloryhmään.

Sohjanassa eli Sohjanankoskella (Sofporog, Софпоро́г) on noin 500 asukasta.
Kylä on Sohjananjoen rannalla. Joki virtaa jylhässä laaksossa Tuoppajärven ja Pääjärven välillä. Kylän kohdalla on maantiesilta ja siitä puoli kilometriä etelään on rautatiesilta.

Korkeuserot näillä main ovat huomattavat, noin 80-100 metriä.

Maantiesillalta tietä länteen oli käytöstä poistettu rajavyöhykkeen vartiokoppi, jonka seinään oli maalattu ”Strasse der SS Nord”.

Se oli saksalaisten tälle tielle antama nimi.

Sohjananjoelta on 9 kilometriä Kananaisten tienristeysalueelle ja 20 kilometriä Pääjärven keskustaan.

Pääjärveltä (Pjaozerski,Пяозе́рский) on vielä 53 kilometriä Suoperään, Kuusamon tulli- ja raja-asemalle.

Pääjärven kylässä on asukkaita noin 2400. Kylä on Louhesta lähtevän junanradan pääteasema ja metsätyökeskus, joka rakennettiin 1960-1970-luvulla suomalaisvoimin. Tämä ”Pikku-Kostamus” on varsin hyvässä iskussa oleva paikka uusine kauppoineen, kahviloineen ja majoitusliikkeineen.

Pääjärvellä on myös Paanajärven kansallispuiston opastuskeskus.
Tie Paanajärvelle lähtee kylästä. Taajamaan tukeutuvat myös kansallispuistoon matkailupalveluja tarjoavat yritykset. Pääjärveltä pohjoiseen mentäessä vaarat muuttuvat tuntureiksi, joista tunnetuin on Nuorunen 577 metriä.

Pääjärveltä palasin reilut kymmenen kilometriä takaisin Kananaisten tienristeykseen. Sieltä käännyin kohti Uhtuaa, mutta tein pienen kierroksen Kananaisten taajamassa.

Jatkosodan aikana Kananaisissa (Tungjärvi, Tungozero, Тунгозеро) oli saksalaisten armeijakunnan esikunta. Siinä oli henkilökuntaa 1200 henkeä. Aika iso joukko siis.

Saksalaiset suunnittelivat esikunta-alueen ruutukaavaan hiekkapohjaiselle, kuivalle kangasmaalle. Tämä asemakaava näkyy yhä selvästi. Silloin väliaikaisiksi tarkoitetut parakkirakennukset on otettu sodan jälkeen asuinkäyttöön. Venäläiset asuvat niissä edelleen. Rakennuksia on noin 40 kappaletta, ja niihin venäläiset ovat tehneet omia ”elintasolaajennuksiaan”. Pihamaat olivat tutusti hyötykasvien peitossa.

Kananaisissa oli myös sotakenttä. En tunne asiaa tarkemmin, mutta arvioisin, että Kananaisten lentokenttä oli sama paikka, joka on viiden kilometrin päässä Pääjärvestä länteen oleva kenttä. Kananaisten kentälle pystyivät laskeutumaan keskiraskaat pommikoneet. Tässä Heinkel 111 -kone Kananaisissa (sivun alalaidan nappuloiden takaa löytyy lisää kuvia):

http://www.gaissmair.net/Russian_archives_2.htm

Heinrich Himmler käytti elokuussa 1942 samaa Kananaisten lentokenttää käydessään vierailulla saksalaisten esikunnassa.

Kananaisista on Uhtualle 72 kilometriä.

Tie on varsin kehno hiekkatie. Se on rakennettu ensimmäistä kertaa sota-aikana. Silloin se oli vaarallinen korpitie, jossa kolonnat ajoivat tiiviinä nippuina ja tulivoimainen suojue mukanaan.

Puolivälissä tietä Uhtualle on Röhö.

Se on järvi ja siitä nimensä saanut entinen kylä.
Nykyään Röhössä näkyvät kylän autiot niityt, järvi ja järventakainen vaaramaisema.

Röhöstä tehty oma laulu sota-aikana:

”Tule Röhön rantaan,
siellä piirrän kuvas santaan...

… Siellä tähdet loistaa
ja Vienan kuu, puolikuu, täysikuu…

… Minä lainehilla sousin,
minä vaaramaille nousin…”

Reipas melodia Youtubesta muistinvirkistyksenä:

http://www.youtube.com/watch?v=IXurYcELofI

Röhö on myös kasvi, ruohokanukka (Cornus suecica).
Sitä kasvaa Röhön rannassa. Kukan terälehdet ovat valkoiset, ja kukinnon keskus on punamusta. Marjat ovat punaiset ja puolukkamaiset.

Röhöstä on 35 kilometriä Uhtualle.

Jatkosodassa Uhtuan porteilla suomalaisten (ja myöhemmin saksalaisten) asemat olivat koveran puolikaaren muodossa Uhtuan ympärillä noin 15 kilometrin päässä kylän keskustasta.

Koska maaperä täällä on kumpuilevaa hiekkakangasta, taisteluasemat ja kaivannot ovat säilyneet erityisen hyvin. Näin on esimerkiksi taistelutoiminnastaan kuulun Hevosenkenkä-tukikohdan kohdalla Kananaisten tien ja Vuonnisen tien välisellä alueella. Hevosenkengän eri rakenteet erottuvat maastossa hyvin.

Huom!

Houkutteleva pieni oikotie Uhtuan luoteispuolella, Vuonnisen tien ja Kananaisten tien välillä, ei ole ajokelpoinen, koska Uhut-joen ylittävä silta on hajonnut.
Tämä tilanne on vallinnut jo muutaman vuoden.

Uhtualla on asukkaita noin 4550 henkeä.

Pienimuotoista korjausrakentamista ja muuta remonttia näkyy siellä täällä. Uusi kauppa on tehty keskustaan pari-kolme vuotta sitten.

Majoitusliikkeistä suurin on Welt-hotelli, ja tasokasta kotimajoitusta tarjoaa esimerkiksi Tamara-rouvan emännöimä Majatalo Rudolf.

Matkataipaleet Vienassa ovat varsin pitkiä.
Esimerkiksi Uhtualta itään, Murmanskin valtatielle M18 on matkaa
150 kilometriä. Länsisuunnan Vuonniseen on noin 55 kilometriä.

Yleisesti Viena ja Kiestingin suunta ovat hyvin mielenkiintoista matkailuseutua.
Yhteenvetona loppuun vielä nämä:

* Suomessa julkaistaan Autoilijan Karjala-tiekarttaa mittakaavassa 1:800 000. Se kattaa myös Vienan Karjalan ja Murmanskin oblastin. Painos on vuodelta 2011:

http://www.karttakauppa.fi/workspace.client_organization/PublishedService?file=page&pageID=9&itemcode=F201979

* Tiekarttoja saa ostettua myös lähes jokaiselta venäläiseltä huoltoasemalta

* Vienan tiet ovat pääosin hiekkateitä

* Kuivalla kelillä ne voivat pölytä paljon

* Pääurilla voi eräin paikoin voi ilmestyä alle kulunutta asvalttiakin

* Tiestö on pääosin viitoittamatonta. Kyläkyltit ovat enimmäkseen venäjänkielisiä.

* Kirjoituspöydän ääressä tiestön kunnon arvioi helposti väärin ja suunnittelee liian pitkiä päivätaipaleita sekä samalla yksitoikkoista ajoa vaan korpien läpi

* Päivämatkaksi Vienassa riittää varsin hyvin parisataa kilometriä.

Tämä mahdollistaa kunnollisen tutustuminen kyliin, luontoon ja matkailukohteisiin, ym. Ja illaksi jää riittävästi aikaa kylpeä kylyssä päivän pölyt rauhassa pois sekä ottaa neuvoa-antava, jos sellaista tarvitsisi.

* Auto kannattaa tankata aina, kun huoltoaseman näkee

Tällainen oli matkaraportti Kiestingin kierrokselta.

Kiitos matkaraportista.

Asuin Pääjarvella lapsena (olen ns "inkeriläinen", asun nyt Espoossa, olen entinen neuvostoliitolainen).

Mun isäni oli yksi niistä neuvostoliitolaisista insinööreistä, jotka otavat vastaan työtö suomalaisista firmoista (isäni äidinkieli on suomi - varmaan se on yksi syy miksi se oli hänen tehtävä)

Suomalaiset rakensivat Pääjärvi. Ja siitä tuli kaunein kylä
Venäjän Karjalaista. Työ, joka tehty huolisesti, rakaudella!








p

Upea matkakertomus. Vielä henkilökohtaisesti hyvin koskettava, koska isäni oli jatkosodan aikana -41 - 43 paikallispäällikkönä Kananaisissa.( 9 Kph ) . Tältä ajalta minulla on hyvin mielenkiintoinen , sieltä lähetetty kirjeaineisto. Luontokuvauksia ja muuta ajankohtaan liittyvää. hyvä aloittaa matkasuunnitelmat ensi kesälle.

https://www.youtube.com/watch?v=cVDIj9xRoUE

Täššä Sojuzmul’tfil’min vuotena 1969 luatimašša kuklamultikašša šeikkaillah Krokotiili Gena ta hänen tovarissat. Gena ruatau eläintarhašša krokotiilina ta Čepukki kuklana näyttelyikkunašša, ka hyö molommat ollah yksinäiset. Kačo, kuin tulou heistä yštävät!

Matkakertomuset ovat syyspimeiden iltojen helmiä tällä saitilla. Raivoajat pysykööt pois,hille on omat sivunsa.