SAIRAS- SOS 2012
"Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämä TERVE-SOS 2012 -koulutustapahtuma, jonka teema on aktiivinen kansalainen, pohtii mm." Onko asiakas sittenkään aina oikeassa."
Nimi on naurettava, asiakashan on lastensuojelussa jo lähtökohtaisesti aina väärässä ja hänellä on sossujen omassa lumeoikeudessa l. hallinto- oikeudessa aina oikeusvaltioperiaatteita rikkova käänteinen todistustaakka.
" Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaat ovat nykypäivänä hyvin tietoisia sekä omista että läheistensä oikeuksista ja ovat valmiita käyttämään mm. mediaa oikeuksiensa ajamisessa".
Tässä unohdetaan kertoa, että muuta kanavaa oikeuksien ajamiseen ei olekaan.
"Joskus aktiivisuus johtaa kohtuuttomuuksiin työntekijän näkökulmasta katsottuna."
Ilmeisesti turha ja väärä vuosia kestävä huostaanotto, jota ei myönnetä vääräksi eikä pureta ei ole kohtuutonta ainakaan THL:n näkökulmasta.
"Miten työntekijä kohtaa ja kestää tällaiset tilanteet ja MILLAISTA TUKEA HÄN ( siis vääriä purkamattomia päätöksiä ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita tehtaileva lainrikkoja) TARVITSEE SELVIYTYÄKSEEN? "
THL:ssä ei ilmeisesti olla kiinnostuneita miten mielivaltaisten päätösten ja prosessien ja suorien syrjäyttämistoimien kohteeksi joutuneet lapset ja perheet selviävät tai miten heitä voisi tukea.
Eikö TERVE- SOS tapahtuman nimeksi sopisi paremmin Rikollisten sijaishuoltajien ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan päivät 2012? Aktiivista tapahtumassa on vain sijaishuollon ja sossujen edunvalvonta ja mätä asenteellisuus.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9786640
Lainaukset TESSO-lehden TERVE- SOS- mainoksesta
Jokainen, joka on toiminut pitempään lastensuojelun sosiaalityöntekijänä 2000- luvulla on taatusti tehnyt laittomia ja turhia huostaanottoja ja osallistunut monin eri tavoin lasten ja perheiden piinaamiseen ja syrjäyttämiseen ulos yhteiskunnasta. Jos rikoksia ei ole tullut tehdyksi ihan itsenäisesti niin niitä on varmasti tehty ainakin osana lastensuojelun moniammatillisia työryhmiä. Tämä kannattaa muistaa kun lukee juttuja palkituista "lastensuojelun osaajista" tai "pitkäaikaisesta lasensuojelutyöstä" palkituista. Moninkertainen ja pitkäaikainen häiriöttä jatkunut uusintarikollisuus on lastensuojelun orwellilaiselle uusiokielelle käännettynä "pitkäaikaista työkokemusta lastensuojelusta" ,"lastensuojeluosaamista" , "erityisasiantuntijuutta" tai "lastensuojelun ammattilaisuutta".
Kannattaa myös muistaa,että nämä rouvat ovat saaneet sählätä vailla minkäänlaisia julkisuutta, tieteellistä tutkimusta tai vastuu- ja korvausvelvoitteita edes tahallisista tai toistuvista virheistään ja väärinkäytöksistään, joista heitä on päinvastoin palkittu erilaisilla titteleillä( tyypillisimmin lastensuojelun erityisasiantuntija tai kehittämispäällikkö) ja hallitusjäsenyyksillä lastensuojelun hämärissä järjestöissä. Ja samat rikolliset käyvät edelleenkin kouluttamassa ja indoktrinoimassa nuorempiaan omiin yksityisiin hämäräbisneksiinsä tai omaan vakavasti asennevammaiseen ja sairaaseen kunnalliseen toimintakulttuuriinsa.
Lastensuojeluun on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana syydetty miljardikaupalla veroeuroja- ilman että kukaan olisi vaivautunut tutkimaan lastensuojelun tuloksia ja vaikutuksia lapsiin ja perheisiin- alati kaupallistuvan ja kansainvälistyvän sijaishuollon valvonnasta puhumattakaan. Veronmaksajien ja RAY:n rahoituksella Suomeen on pystytetty yksi kammottavimmista julkisrahoitteisista ihmiskaupan järjestelmistä- koko maan kattava ja valtion tukema julkisrahoitteisten vankileirien ketjusto.
Kun jotkut harvat perheet ovat viimein uskaltautuneet puhumaan kokemuksistaan julkisesti- lastensuojelun edunvalvojan määrämisen , ikuisen huostan ja laittomien tapaamisrajoitusten uhalla-
lastensuojelujärjestöjen ja -yrittäjien ainoa vastaus on massiivinen vaiennus- ja lapsibisneksen omanedunvalvontakampanja, jota LSKL( Lastensuojelun Keskusliitto), THL( Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos) ja STM ( Tesso on THL:n ja STM:n tiedotuslehti) komppaavat moittimalla kidutuksensa julkistaneita siitä, että mielivaltasyytökset tekevät sosiaalityöntekijöille pahan mielen ja aiheuttavat tahroja lastensuojelun maineeseen!
Mahtavaa oikeudentajua Sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos! Kenellekään ei jääne epäselväksi kenen edunvalvojia olette!
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset
http://kaisaruokamo.blogspot.com/search/label/Huostaanotto
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9098848
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649
"Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen järjestämä TERVE-SOS 2012 -koulutustapahtuma, jonka teema on aktiivinen kansalainen, pohtii mm." Onko asiakas sittenkään aina oikeassa."
Nimi on naurettava, asiakashan on lastensuojelussa jo lähtökohtaisesti aina väärässä ja hänellä on sossujen omassa lumeoikeudessa l. hallinto- oikeudessa aina oikeusvaltioperiaatteita rikkova käänteinen todistustaakka.
" Sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaat ovat nykypäivänä hyvin tietoisia sekä omista että läheistensä oikeuksista ja ovat valmiita käyttämään mm. mediaa oikeuksiensa ajamisessa".
Tässä unohdetaan kertoa, että muuta kanavaa oikeuksien ajamiseen ei olekaan.
"Joskus aktiivisuus johtaa kohtuuttomuuksiin työntekijän näkökulmasta katsottuna."
Ilmeisesti turha ja väärä vuosia kestävä huostaanotto, jota ei myönnetä vääräksi eikä pureta ei ole kohtuutonta ainakaan THL:n näkökulmasta.
"Miten työntekijä kohtaa ja kestää tällaiset tilanteet ja MILLAISTA TUKEA HÄN ( siis vääriä purkamattomia päätöksiä ilman vastuu- ja korvausvelvoitteita tehtaileva lainrikkoja) TARVITSEE SELVIYTYÄKSEEN? "
THL:ssä ei ilmeisesti olla kiinnostuneita miten mielivaltaisten päätösten ja prosessien ja suorien syrjäyttämistoimien kohteeksi joutuneet lapset ja perheet selviävät tai miten heitä voisi tukea.
Eikö TERVE- SOS tapahtuman nimeksi sopisi paremmin Rikollisten sijaishuoltajien ja sosiaalityöntekijöiden edunvalvonnan päivät 2012? Aktiivista tapahtumassa on vain sijaishuollon ja sossujen edunvalvonta ja mätä asenteellisuus.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9786640
Lainaukset TESSO-lehden TERVE- SOS- mainoksesta
Jokainen, joka on toiminut pitempään lastensuojelun sosiaalityöntekijänä 2000- luvulla on taatusti tehnyt laittomia ja turhia huostaanottoja ja osallistunut monin eri tavoin lasten ja perheiden piinaamiseen ja syrjäyttämiseen ulos yhteiskunnasta. Jos rikoksia ei ole tullut tehdyksi ihan itsenäisesti niin niitä on varmasti tehty ainakin osana lastensuojelun moniammatillisia työryhmiä. Tämä kannattaa muistaa kun lukee juttuja palkituista "lastensuojelun osaajista" tai "pitkäaikaisesta lasensuojelutyöstä" palkituista. Moninkertainen ja pitkäaikainen häiriöttä jatkunut uusintarikollisuus on lastensuojelun orwellilaiselle uusiokielelle käännettynä "pitkäaikaista työkokemusta lastensuojelusta" ,"lastensuojeluosaamista" , "erityisasiantuntijuutta" tai "lastensuojelun ammattilaisuutta".
Kannattaa myös muistaa,että nämä rouvat ovat saaneet sählätä vailla minkäänlaisia julkisuutta, tieteellistä tutkimusta tai vastuu- ja korvausvelvoitteita edes tahallisista tai toistuvista virheistään ja väärinkäytöksistään, joista heitä on päinvastoin palkittu erilaisilla titteleillä( tyypillisimmin lastensuojelun erityisasiantuntija tai kehittämispäällikkö) ja hallitusjäsenyyksillä lastensuojelun hämärissä järjestöissä. Ja samat rikolliset käyvät edelleenkin kouluttamassa ja indoktrinoimassa nuorempiaan omiin yksityisiin hämäräbisneksiinsä tai omaan vakavasti asennevammaiseen ja sairaaseen kunnalliseen toimintakulttuuriinsa.
Lastensuojeluun on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana syydetty miljardikaupalla veroeuroja- ilman että kukaan olisi vaivautunut tutkimaan lastensuojelun tuloksia ja vaikutuksia lapsiin ja perheisiin- alati kaupallistuvan ja kansainvälistyvän sijaishuollon valvonnasta puhumattakaan. Veronmaksajien ja RAY:n rahoituksella Suomeen on pystytetty yksi kammottavimmista julkisrahoitteisista ihmiskaupan järjestelmistä- koko maan kattava ja valtion tukema julkisrahoitteisten vankileirien ketjusto.
Kun jotkut harvat perheet ovat viimein uskaltautuneet puhumaan kokemuksistaan julkisesti- lastensuojelun edunvalvojan määrämisen , ikuisen huostan ja laittomien tapaamisrajoitusten uhalla-
lastensuojelujärjestöjen ja -yrittäjien ainoa vastaus on massiivinen vaiennus- ja lapsibisneksen omanedunvalvontakampanja, jota LSKL( Lastensuojelun Keskusliitto), THL( Terveyden ja Hyvinvoinnin Laitos) ja STM ( Tesso on THL:n ja STM:n tiedotuslehti) komppaavat moittimalla kidutuksensa julkistaneita siitä, että mielivaltasyytökset tekevät sosiaalityöntekijöille pahan mielen ja aiheuttavat tahroja lastensuojelun maineeseen!
Mahtavaa oikeudentajua Sosiaali- ja terveysministeriö ja Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos! Kenellekään ei jääne epäselväksi kenen edunvalvojia olette!
http://www.knuutilaki.net/kirjoitukset
http://kaisaruokamo.blogspot.com/search/label/Huostaanotto
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/hukassa-huostassa
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9098848
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9652900
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9294813
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649
Vastaukset 11
Vanhimmat
Taustalla löytyy yksityiset yrittäjät.
En laita nimeä tähän, ettei se tallennu nettiin, viesti on tämä.
Tämän Oy yrityksen muodostivat ryhmä sosiaali- ja opetusalan ammattilaisia.
Jotta yritykset menestyisivät tarvitaan lastenkoteja, sijaisperheitä, kouluttajia ja tietenin huostaanotettuja lapsia sekä nuoria.
http://www.carecomponent.fi/web/page.aspx?refid=91
------------
Lastensuojelun prosesseja ja vaikutuksia ei ole tutkittu lainkaan. Järjestelmällisen tilastoinnin, tutkimuksen ja asiakaspalautteen keruun sijaan on perustettu muutama asiakasraati ja tehty kosmeettisia kolmikysymyksisiä kyselyjä, joiden tarkoitus on pikemminkin estää epäkohtien esilletulo kuin saada tietoa lastensuojelusta.
Kuinka vaikeaa on lähettää seuraavat kysymykset jokaiselle lastensuojelun asiakkaalle:
Mitä tukitoimia teidän väitettiin saaneen? Mitä tosiasiassa saitte?
Kuinka monta eri perustetta huostaanotolle keksittiin?
Mitä todisteita perusteille esitettiin?
Kuinka paljon yli laissa säädetyn rajan jouduitte odottelemaan lastensuojelun asiakaspapereitanne? Kuinka monta virhettä ne sisälsivät? Suostuiko lastensuojelu oikaisemaan virheet ja mita syitä esitettiin oikaisun eväämiselle?
Kuinka monta kertaa huostaanottoprosessissa salattiin/ hävitettiin vanhempia puoltavia todisteita?
Mitä tekosyitä saitte kuulla kysymykseenne miksi läheisneuvonpitoa ei pidetä/ lapsen läheiset eivät kelpaa huoltajiksi?
Mitä eri lainrikkomuksia hallinto- oikeusmenettely piti sisällään?
Mitä eri lainrikkomuksia huostaanotto- prosessi sisälsi?
Kuinka monta kertaa saitte laittomia tapaamisrajoituksia?
Millä eri tavoin huostaanotetun lapsen terveydenhuoltoa , koulunkäyntiä ja mahdollisuutta läheisten tapaamisiin laiminlyötiin sijaishuoltopaikassa?
Kuinka monta kertaa valititte epäkohdista saamatta vastausta?
Mitä eri syitä keksittiin jo laittomaksi todetun huostaanoton jatkamiselle?
Mitä vaikutuksia lastensuojelun toimenpiteillä oli a) terveyteenne b) työllisyyteenne c) perhe-elämäänne d) luottamukseenne yhteiskuntaa ja oikeusjärjestelmää kohtaan
Ilman tietoa
Päivähoidon työntekijät ovat usein ilmaisseet , etteivät tiedä tarpeeksi lastensuojelun toimintatavoista. Lastensuojelun toimintatapoihin ja tietoon voi nyt tutustua lukemalla Elina Pekkarisen tutkimuksen, josta alla mainittu kooste otsikoineen oma lyhennelmä. Koko tutkimus ao. linkistä.
Lastensuojelutyötä ja järjestelmämuutoksia tehdään ilman tutkimustietoa ja ymmärrystä rakenteista tai historiasta.
Puuttuva tutkimustieto ja seuranta lastensuojelun toimista
"Tutkimustiedon puute tuotti ongelmia käytännön asiakastyössä, järjestöjen kehittämis- ja vaikuttamistyössä ja lastensuojelukoulutusten järjestämisessä. Käytännön asiakastyössä tiedon puutteen katsottiin johtavan hätiköityihin toimenpiteisiin niin yksilö- kuin rakennetasolla. Esimerkiksi suuria palvelujärjestelmän muutoksia tehdään ilman riittävää tutkimustietoa.
Yksittäisistä asioista on käsittämätöntä, että yksinhuoltajien tilannetta ei ole-
massa olevan tiedon varassa korjata, mutta ei myöskään tutkita, mistä kaikesta ilmiössä on kyse. Kysymyksessä on tunnistettu ja tunnustettu ongelma, jolle ei kuitenkaan tehdä mitään. (H22. POSKE Pohjois-Pohjanmaa 1.2.2011)
Lapsi psykiatrian ja lastensuojelun kiistakapulana
Lastenpsykiatrian ja lastensuojelun yhteistä työkenttää ei pidetty vain yhteispelinä, vaan jopa kiistakenttänä. Lastenpsykiatriset oireet ovat usein lähtöisin sosiaalisista ongelmista ja hyvinvoinnin puutteista. Lastensuojelusta kuitenkin herkästi lähetetään lapsia lastenpsykiatriaan, vaikka lapsia voisi auttaa myös sosiaalihuollon palveluin. Myös lastenpsykiatrian ja lastensuojelun rajapinnat edellyttävät tutkimusta:
käytännössä lastensuojeluun tullaan usein psyykkisten ongelmien vuoksi,
mutta onko lastensuojelu – etenkin huostaanotto – tarkoituksenmukainen
tapa auttaa näitä lapsia? (H6. KASTE Kehrä24.8.2010)
Estetäänkö asiakkaita osallilstumasta tutkimuksiin?
Laadullisesti on taas hyvin vaikeaa päästä asiakkaiden oman
tiedon äärelle. Osalle sosiaalityöntekijöistä kynnys asiakkaiden kutsumiseksi tutkimukseen oli huomattavan korkea. (H5 Tampereen yliopisto 17.6.2010)
Omakohtainen kokemukseni sosiaalityön väitöskirjantekoajalta oli, ettei yhdestäkään Helsingin sosiaalitoimistosta löytynyt halukasta avainhenkilöä väitöskirjani tueksi, kun tavoitteenani oli haastatella rikoskäyttäytymisen vuoksi lastensuojelun asiakkaana olevia alle 15-vuotiaita nuoria. Fokusryhmähaastatteluissa sosiaalityöntekijöiden haluttomuus kutsua asiakkaita tutkimukseen herätti kysymyksen jopa siitä, estetäänkö heidän osallistumisensa tutkimukseen hallinnon puolelta.
Puuttuvat innovaatiot ja pakkopalvelut
"Toisinaan olisi hyvä miettiä, voidaanko lastensuojelun asiakasprosessiin kuluvalla rahalla tehdä muutakin kuin totuttuja toimenpiteitä – perhetyötä, sosiaalityöntekijän tapaamisia, psykiatrisia palveluita, sijaishuoltoa ja niin edelleen. Tämä prosessi maksaa miljoona euroa. Ei tulla ajatelleeksi, tahtovatko perheet edes välttämättä palveluita, joita välittömästi lastensuojeluilmoituksen jälkeen ryhdytään pohtimaan. (...)"
Kadonnut yhteiskuntatieteellinen, sosiaalinen ja historiallinen ulottuvuus- rakenneongelmien individualisaatio
"Lastensuojelun sosiaalityössä herää kysymys siitä, onko ymmärrys yleisestä ja yhteiskunnallisesta katoamassa. (...) Tämä ymmärrys on kadonnut niin päättäjiltä kuin työntekijöiltä ja ongelmat siirtyvät yksilöiden ongelmiksi. Sosiaalinen häviää yhteiskunnallisena ulottuvuutena. Yltiörelativistisuus, konstruktionistisuus ja reflektiivisyys ovat käsitteitä, jotka hallitsevat opiskelijoiden kirjallisuutta tällä hetkellä. Samalla katoaa kyky kontekstoida tapahtumia menneisyyteen: ihmisiltä katoaa historia, eikä nykypäivän ilmiöiden kehitysjuonteita enää ymmärretä. "
(H22. POSKE Pohjois-Pohjanmaa 1.2.2011)
Lastensuojelun tuntematon kustannusvaikuttavuus
Lastensuojelun kustannusvaikuttavuutta tulee uskaltaa tutkia. (...) Puheet
lastensuojelun kansallisesta hätätilasta jäävät kuulematta. Samalla taloudelli-
nen panostus lastensuojeluun on huomattavaa ja tulisi tarkastella, onko siellä
mahdollisesti kohteita, joissa rahaa menee hukkaan. Menevätkö resurssit
oikeisiin kohteisiin? (H20. SONet Botnia & Pohjanmaa 25.1.2011)
Lasten ja perheiden ääntä ei kuulu tai ei kuunnella
Kokemustiedon puute koettiin keskeiseksi lastensuojelututkimuksen katvealueeksi. Lapsen kannalta olisi tähdellistä tarkastella, kuinka katkelmallista lapsen asiakkuuden polku on. (H22. POSKE Pohjois-Pohjanmaa 1.2.2011) Kokemuspohjaista tietoa tarvitaan. Meillä ei ole kovinkaan paljoa tutkimuksia, joissa lasten oma ääni kuuluisi, eli joissa olisi suoraan haastateltu lapsia tai mietitty vaikkapa lastensuojelun laatukriteerejä lasten näkökulmasta. (H15. Lapsiasiavaltuutetun toimisto 7.12.2010)
http://www.nuorisotutkimusseura.fi/julkaisuja/lastensuojeluntieto.pdf
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti ei toteudu hallinto- oikeuksissa
Osa suomalaisista ei tajua hallinto- ja käräjäoikeuden toimintaperiaatteiden eroa. vaan elää siinä harhauskossa, että huostaanotot käsiteltäisiin puolueettomissa tuomioistuimissa.
Huostaanottotapauksissa perheitä eivät koske edes normaalit oikeusvaltioperiaatteet esim. puolueeton tutkinta tai fair trial-oikeudenkäynti. Huostaanotot käsitellään sosiaalityöntekijöiden omassa hallinto- oikeudessa, jonka lähtökohtana eivät ole tosiasiat vaan olettama viranomaislausunnon oikeellisuudesta, jota ei tarvitse todistaa. Hallinto- oikeus hyväksyy kaikki sosiaalityöntekijöiden huostahakemukset kumileimasimen varmuudella. Hallinto- oikeuden , toisin kuin käräjäoikeuden toimenkuvaan ei kuulu selvittää onko hakemus perusteltu , onko huolenaiheista mitään näyttöä tai edes onko epäiltyä rikosta tapahtunut. Hallinto- oikeutta kiinnostavat vain muotoseikat eli että huostahakemus on laadittu kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.
Oikeudenmukainen oikeudenkäynti
"Oikeudenmukainen oikeudenkäynti tarkoittaa, että kansalaisella on oikeus saattaa asiansa riippumattoman ja puolueettoman tuomioistuimen käsiteltäväksi sekä, että oikeudenkäyntimenettely täyttää tietyt kriteerit (joutuisuus, osapuolten tasavertaisuus, suullinen käsittely, käsittelyn julkisuus, oikeus saada perusteltu päätös, oikeus tarvittaessa maksuttomaan oikeudenkäyntiin, oikeus hakea muutosta ylemmästä tuomioistuimesta).Suomen perustuslain 21 § mukaan kansalaisella tulee olla tämä oikeus.
Oikeusturva-asiain neuvottelukunta totesi lausunnossaan, että hallinto-oikeuksien sijaan käräjäoikeudet kykenisivät paremmin turvaamaan kansalaisten oikeusturvan. Käytännön työssä onkin havaittavissa, että hallintotuomioistuinten mahdollisuudet hoitaa lastensuojeluasioita ovat kovin rajalliset. Niiden tuomariaines pitää lähtökohtaisesti sosiaaliviranomaisten lausuntoja luotettavina selvittämättä, miten ne ovat syntyneet.
Tuomariaines koostuu entisistä hallintovirkamiehistä, joilla ei välttämättä ole kokemusta tuomaritoiminnasta. Oikeusturva-asiain neuvottelukunnan aloitteesta hallinto-oikeuksissa tehtiin syksyllä 2003 selvitys, jossa tutkittiin asiakkaiden luottamusta hallinto-oikeuksiin. Tutkimuksen mukaan tuomioistuimet eivät nauti kansalaisten erityistä luottamusta. Niitä pidetään hitaina, vaikeaselkoisina ja tehottomina.
Perheiden oikeusturva ei toteudu huostaanotoissa millään tasolla, ei edes tuomari- toiminnan tärkeimmässä perusasiassa, tosiseikkojen selvittämisessä. Hallinto- tuomioistuimissa ei ole käytössä näytön arvioinnin ja oikeudenkäyntimenettelyn säännöksiä, jotka takaavat kansalaisen oikeusturvan (vrt. oikeudenkäymiskaaren säännökset todistelusta ja todistelukeinoista yleisessä tuomioistuimissa, asiantuntijan määrittely, prosessin kulku, valmistelu- ja pääkäsittely).
Uusi lastensuojelulaki ei tuonut mitään uudistusta tähän tärkeimpään asiaan.On havaittavissa, että maassamme on ns. virallinen totuus eli sosiaalitoimen tekemät kirjaukset perheiden elämästä ja ns. reaalimaailman totuus, joka olisi selvitettävissä todistelukeinoin. Tätä ei kuitenkaan tehdä, koska koko prosessin kohteena on viranomaisen tekemä päätös ja lapsen tosiasiallisen tilanteen tutkiminen on sivuseikka.
Hämeenlinnan hallinto-oikeus toteaa eräässä päätöksessään ”ei ole aihetta epäillä sosiaalityöntekijän kertomuksen todenperäisyyttä siitä huolimatta, että äiti on kertonut tapahtumista toisella tavalla”. Tällaiset lausumat osoittavat, että virkamiehen näkemys asioihin on totuus eikä vaadi selittelyä. Tuomioistuin ei perustele ratkaisuaan eikä vaadi näyttöä virkamieheltä.
Korkein hallinto-oikeus taasen antaa päätöksen toteamalla lyhyesti ”ettei ole syytä muuttaa päätöstä” perustelematta ratkaisuaan.
Hämeenlinnan hallinto-oikeus antoi täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevaan pyyntöön päätöksen, jossa se toteaa ”käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella täytäntöönpanon keskeyttämiseen ei ole esitetty riittäviä perusteita”. Näin siitä huolimatta siitä, että perhe oli esittänyt lukuisia maamme johtavien lääkäreiden lausuntoja, joissa todettiin lapsen eristämisen ja pakottamisen vaarantavan hänen terveytensä. Tämä erityisongelmista kärsivä lapsi sijoitettiin satojen kilometrien päähän kotoaan.
Tuomioistuimen tehtävänä on selvittää, mikä on lapsen etu sen näytön perusteella, joka sille esitetään. Oikeudenmukaisessa oikeuskäsittelyssä osapuolten tulee olla tasavertaisessa asemassa, eikä kummallakaan saa olla etulyöntiasemaa, kuten hallinnollisissa tuomioistuimissa viranomaisilla on. Tällainen oikeudenkäyntimenettely ei sovellu kansalaisten perustuslaillisten ja ihmisoikeussopimusten turvaamien oikeuksien käsittelyyn."
http://www.knuutilaki.net/node/23
"Kuntoutusta" , "lastensuojelua" tai "erityistä huolenpitoa" lapsille harkitsevien kannattaa muistaa, että noin. 100. 800 e -150. 480 e/ lapsi / vuosi maksavia "hoitopaikkoja" ei koske minkäänlainen valvonta. Ei mikään valvonta.
http://karviainen.tjhosting.com/kokous/201181-5.PDF
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10527627
Sijaishuollon päällikko: sijaishuollon valvonta retuperällä
"Kouvolan sijaishuollon päällikön Sanna-Riitta Junnosen kokemuksen mukaan kunnat hoitavat sijaishuollon valvontaa varsin vaihtelevasti, kukin omalla tavallaan tai jättävät sen jopa kokonaan hoitamatta."Olen joskus miettinyt, kuinka kauan joku yksikkö on voinut olla valvonnan ulottumattomissa." Sosiaalitiedon 8/2010 sivulta 13.
Lapsiasiavaltuutettu Aula: lapsia tavataan sattumanvaraisesti
Lapsiasiavaltuutettu on selvittänyt aluehallintovirastojen toimintatapoja sijaishuollon laitosten tarkastuksissa. Tässä on käynyt ilmi, että lapsia ja nuoria tavataan vain satunnaisesti. Kuntien valvonnan menettelytavoista tai toimintayksiköiden tavoista selvittää lasten ja nuorten omia mielipiteitä toiminnan laadusta ei ole tietoa. Valvonnan periaatteeksi tulee ottaa se, että lasten ja nuorten mielipiteitä pääsääntöisesti ja aktiivisesti selvitetään.Useimmiten lapset ja nuoret tuovat esille yhteydenpidon vaikeuden asioistaan vastaavaan sosiaalityöntekijään. Joidenkin kohdalla sosiaalityöntekijä on saattanut vaihtua useita kertoja saman vuoden aikana eikä heillä ole aina tietoa, kuka heidän asioitaan kulloinkin hoitaa ja miten työntekijän tavoittaa.http://www.lapsiasia.fi/nyt/lausunnot/lausunto/view/1553196
Kuntaliiton Rousu: sijaishuollossa ei riippumatonta valvontaa
Meiltä puuttuu kokonaan riippumaton ulkoinen valvonta.Ulkoinen, täysin ed.kuvatusta lasu-järjestelmästä riippumaton valvontahan meiltä kokonaan siis puuttuu. Kun valvonta on vain järjestelmän sisällä toimivien valvontaa, on eri maista aika kammottaviakin esimerkkejä jo 1980-luvun lopulta alkaen siitä, että järjestelmän sisälle voi päästä pesiytymään vaikkapa pedofiili-renkaat. "
http://lastensuojelija.blogspot.com/2011/11/lastensuojelun-valvontajarjestelma-ja.html
Talentia: sijaishuollon valvonta sattumanvaraista
"Toinen selvityksen esiin nostama ongelma on valvonta. Lastensuojelulaitosten ja ammatillisten perhekotien valvonta on sattumanvaraista. Vastaajista vain noin puolet kertoi sijoituskunnan työntekijän käyneen tarkastuskäynnillä. Lääninhallituksen valvontakäynnit olivat vielä harvinaisempia, sillä vain kolme kymmenestä kertoi valvontakäynnistä.
Raportti ”Sijaishuolto sisältä päin – tekijät tietäjinä” löytyy Talentian kotisivuilta klo 12: www.talentia.fi > uutiset.
http://www.akava.fi/ajankohtaista/uutisia_liitoista/uutisia_liitoista_-arkisto/sosiaalialan_korkeakoulutettujen_ammattijarjesto_talentia_br_kuka_valvoo_sijoitettujen_lasten_etua.html
Pohjoismaiset lapsiasiavaltuutetut huolissaan sijaishuollon laadunvalvonnasta
Yhteisessä kannanotossaan pohjoismaiden lapsiasiavaltuutetut ilmaisevat huolensa sijaishuollon laadunvalvonnasta.Sijaishuollossa asiakkaana olevat lapset tarvitsevat enemmän tietoa omista oikeuksistaan. Lapsiasiavaltuutetut
haluavat esimerkiksi kohentaa huostaanotettujen lasten mahdollisuuksia tehdä kanteluita ja valituksia tilanteissa,joissa he kokevat omien oikeuksiensa tulleen loukatuiksi. Myöskään näiden lasten yhtäläiset mahdollisuudet koulutukseen eivät eri pohjoismaissa aina toteudu riittävästi.
Lasta itseään ei johdonmukaisesti kuulla tarkastusten ja valvontatilanteiden yhteydessä. Lapset eivät myöskään tiedä, miten kantelu tai valitus
käytännössä tehdään ja kenen puoleen heidän tulisi asiassaan kääntyä. Valvontaviranomaiset eivät tiedota omasta toiminnastaan lapsille ja nuorille.
Lehdistötiedote 22.6.2010
ls- laitoksen työntekijä:
Näin lasten nöyryytystä, heitteillejättöä. Keskustassa oli yksikkö, jossa nuoret jätetiin keskenään ilman valvontaa ja ilman ruokaa, hevoskilpailujen vuoksi.
Kun lapset täyttivät 18 heidät palautettiin yhteiskuntaan. Heidät jätettiin selviytymään.
Yleensä tarkastukset tehdään mustan flyygelin salongissa, tiukasti sovittuna aikan, kera pullan ja kahvin, nuoria kuulematta!
En enää usko yhteiskunnan valvontaan, enkä suljettuihin oviin, jonka takana nuorille annetaan "rajoja ja rakkautta". Kun Loikalan kaltaisiinlaitoksiin voi "piipahtaa", niin ehkä sitten terapiat ja metodit kestävät päivän valon. "
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9797805
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9339040
Kuopiolainen kaupunginvaltuutettu Neeta Röppönen ihmettelee sitä, että uuden lastensuojelulain pyrkimyksistä huolimatta käytännön toimilla edelleenkin lapsia pyritään eristämään suvuistaan ja huostaanottoon liittyvien henkilöiden oikeuksia poljetaan surutta.
"Kirjoittelin aikanaan, että ihmiset eivät usko, mitä sivistysvaltion takapihoilla tapahtuu. Siellä tapahtuu kauheita, joita vielä väitetään lapsen eduksi.
Tuo on nykyisin jo niin iso vuori, että alhaalta ylös tähyillessä välillä tuntuu toivottomalle. Tiedän kyseessä olevan ääriesimerkkejä, mutta yhteiskunnan ”pelastamat” lapset joutuvat pahoinpidellyiksi paikoissa, jonne olemme heidät turvaan sijoittaneet. Näitä esimerkkejä kuuluu liikaa, että kyseessä olisi pelkkä satunnainen poikkeus muuten loistavaksi kuviteltuun toimintaan.
Katselin eilen kauhulla netistä, kun perhekoti, jonka pyörittäjät sentään on saatu oikeuteen asti mahdollisista pahoinpitelyistä, mainostaa nettisivuillaan vapaita paikkoja lapsille. Siihen uskon, ettei se kunta, jonka lapsia tuolla arvellaan pahoinpidellyn, enää sinne uusia sijoituksia tee, mutta entäs kaikki maamme muut kunnat? Muuta en keksi kuin varmistaa, että ko. toimijan alueen AVI-virasto on asiasta tietoinen.
Joku päättäjäkollega käytti menneen viikon kokouksissa pienen puheenvuoron sanoen, että lastensuojelussa on taustalla aina päihdeongelmia. Ei ole. Tiedän monta tapausta, joissa esimerkiksi yksinhuoltajaäidin voimien loppuminen on johtanut huostaanottoon. Jopa äidin omasta toiveesta.
Ongelmat ovat alkaneet, kun äidit ovat päässeet jaloilleen esimerkiksi masennuksen jälkeen, ja ovat aloittaneet taistelun saadakseen lapsensa takaisin. Onneksi tiedän heistä yhdenkin, joka vuosien taistelun jälkeen saikin lapsensa takaisin, ja nykyisin kertoo kokemuksistaan opiskelijoille, jotka tulevat töissään lastensuojeluun törmäämään.
Onneksi on niitä, jotka jaksavat lähteä vuorelle kiipeämään, vaikka ylittämättömälle se näyttääkin. Näissä asioissa sinisilmäisyydestä maksavat lapset, jotka elämästä selvitäkseen tarvitsisivat muutakin kuin meidän ”standardilapsenedun”, jonka nimissä heitä saatetaan kohdella jopa lähtökohtiaan pahemmin." Neetan blogista
Lapsikauppaa verovaroin- lastensuojelukerroin kannustaa kalliisiin huostaanottoihin
"Sijoitustoimintaan liittyy erityinen piirre; kunnat ovat valmiit maksamaan huomattavia summia (jopa yli 20 000 euroa kuukaudessa) siitä, että lapsi syrjäytetään. Valtio suostuu jopa maksamaan valtionosuuksina tukea kunnille tästä toiminnasta." lainaus Leeni Ikonen
"Kansanedustaja Aila Paloniemi (kesk) on toiminut nykyisen lastensuojelukertoimen äänitorvena. Kertoimen laskentamallin mukaan kunta saa lastensuojeluun rahaa vain siten, että kunta tekee lasten huostaanottoja.
Lapsiperheystävällinen kunta, joka haluaa hoitaa lastensuojelun avohuollon tukitoimien avulla, ei saa rahaa lainkaan.
Tämä on kova malli. Vastakkainasettelu laitosmaisen sijaishuollon ja humaanin avohuollon välillä on jyrkkä. Iso raha on selvästi kaiken takana.
Lastensuojelukerroin pitää uudistaa täysin. Nykyinen laskentamalli tukee härskiä lastensuojelua, jonka päämäärä on kyydittää mahdollisimman paljon lapsia lastenkoteihin. Sosiaalityöntekijät huostaanottavat siksi lapsia vimmaisesti. He ovat turvottaneet lastenkotibisneksen järjettömän suureksi.
Lastensuojelukerroin pitää muuttaa perheiden varhaisen tuen kertoimeksi. Nykyään kunnat saavat valtiolta rahaa lastensuojeluun ainoastaan sen mukaan, kuinka paljon ne kyydittävät lapsia asumaan oman kodin ulkopuolelle, laitoksiin. Se on räikeää.
Kertoimen laskemisessa pitää suurin paino olla avohuollon tukitoimilla. Nyt niitä ei huomioida lainkaan, vaikka avohuolto on inhimillisesti ja taloudellisesti huomattavasti edullisempaa kuin sijaishuolto.
Kodinhoitajien tekemä työ eli kotipalvelu kannattaisi määritellä kunnan tarjoaman avohuollon keskeisimmäksi toiminnaksi. Kunnat eivät ole enää vuosiin tarjonneet lapsiperheille kodinhoitoa. Se on korvattu perhetyöntekijöillä eli ”sosiaalipoliiseilla”.
Mieluiten kertoimessa saisi näkyä avohuollon tukitoimien lisäksi myös kaikki muu työ mitä kunta tekee kaikkien perheiden parhaaksi. Mitä perhe- ja lapsiystävällisempi kunta, sitä enemmän se saisi rahaa valtiolta lastensuojeluun. Kunnan vireydestä perheiden parissa voisi kertoa esimerkiksi se, kuinka paljon peruskouluissa on tarjolla kerhotoimintaa koululaisille.
Kuntien sosiaalityöntekijät saalistavat lapsia perheistä vimmaisesti laitoksiin ja kaikenkarvaisten yritysten laskutettavaksi. Lastenkotibisnes on turvonnut Suomessa hallitsemattomaksi. Viime vuonna sen on arveltu maksavan jo 700 miljoonaa euroa. Se maksaa yhtä paljon kuin lukiokoulutus. Sijaishuolto kallistuu joka vuosi 50 miljoonalla eurolla. Sijaishuolto maksaa jo nyt yhtä paljon kuin koko poliisitoimi.
Ulkomaiset sijoittajat ovat jo tulleet kuppaamaan sijaishuoltomarkkinoita eli suomalaista lapsikauppaa. Lastenkotibisnes on todettu tuottoisaksi kasvualaksi. Siinä liikkuu iso ja helppo raha, joka tulee kokonaan verovaroista.
Lastensuojelukerroin on siis epäonnistunut. Lopputulos on sietämätön.
Vastentahtoiset eli kiireelliset huostaanotot ovat hämmästyttävän usein raakoja, typeriä ja perusteettomia. Tämä ei ole hyvä yhteiskunta lapsille ja heidän perheilleen.
Kunnat eivät tarjoa ja ideoi lastensuojelun avohuollon tukitoimia, koska valtio palkitsee vain huostaanotoista. Tarjolla on vain perhetyöntekijöitä, jotka ovat ”sosiaalipoliiseja”. Heidän työnsä tarkoitus on tuottaa hienostelevaa psykopuhetta (keittiöpsykologiaa). Perhetyöntekijöillä korvattiin kodinhoitajat, jotka oikeasti tekivät töitä kodeissa.
Lastensuojelukertoimen nykymallilla halutaan julkeasti tukea lasten laitostamista ja lapsikauppaa. Sosiaaliviranomaisille keskitetään mahdollisimman suurta kontrolli- ja päätösvaltaa. Se on täysin vastoin kansalaisyhteiskunnan eli perheiden etua.
Nykyinen laki lastensuojelukertoimesta menee näin:
”Lastensuojelukerroin lasketaan jakamalla kunnassa tehtyjen lastensuojelulain mukaisten lasten huostaanottojen määrä kunnan asukasmäärällä ja jakamalla saatu osamäärä koko maan vastaavalla osamäärällä. Kerrointa laskettaessa kunnan huostaanottojen määränä on kaksi, jos huostaanottoja on ollut enintään neljä.
Kerrointa määriteltäessä käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen varainhoitovuotta edeltävää vuotta edeltäneen vuoden huostaanottotietoja.”
(Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta 29.12.2009/1704. Lastensuojelukerroin, 18 §.)
http://kaisaruokamo.puheenvuoro.uusisuomi.fi/100034-kuntien-lastensuojelukerroin-rahoittaa-raakaa-lapsikauppaa
lisää lapsikauppaa tukevasta lastensuojelukertoimesta:
http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/suomessa-varastetaan-lapsia?id=2119722:BlogPost:323117&page=2
http://www.marjoloponen.fi/blogi/2009/11/23/165
http://hannamantyla.puheenvuoro.uusisuomi.fi/60480-lapsikauppaa-verovaroin
http://karviainen.tjhosting.com/kokous/201181-5.PDF
Tukitoimia ei ole
Talentian ja Lastensuojelun keskusliiton selvityksessä sosiaalitoimen edustajilta tiedusteltiin, kuinka paljon he voivat käyttää työajastaan ehkäisevään lastensuojeluun. Peräti 41 % vastaajista ilmoitti, että ehkäisevään lastensuojeluun ei ole lainkaan aikaa.
Tällä hetkellä resurssitilanne on kuitenkin monissa kunnissa niin vaikea, etteivät lastensuojelun sosiaalityöntekijät ehdi hoitaa edes korjaavan lastensuojelun osuutta.
"Ehkäisevä lastensuojelu on huonosti organisoitua eikä sinne ole palkattu esim. sosiaalityöntekijää koordinoimaan työtä. Ehkäisevän lastensuojelun ja korjaavaa työtä tekevän lastensuojelun yhteistyö on huonoa. Ehkäisevän lastensuojelun resurssit ovat huonot ja työnkuva epäselvä”
Suurin puute puolestaan näyttäisi olevan lapsiperheiden kotipalveluista,
tukihenkilöistä ja -perheistä sekä lasten kuntoutuspalveluista (yli 70 %:ssa
vastauksista arvioitu liian vähäisiksi tai ei ollenkaan olevan tarjolla). On nähtävissä, että on olemassa kuntia, joissa ei ole lainkaan kotipalvelua lapsiperheille, ei vertaistoimintaa vanhemmille tai lapsille ja nuorille, eikä matalankynnyksen kohtaamispaikkoja tai lastenneuvolan tai varhaiskasvatuksen perhetyötä."
Ainoastaan alle 10 % vastaajista oli jokseenkin samaa tai samaa mieltä siitä, että kunnissa työntekijöillä on aikaa tehdä etsivää työtä ja ennaltaehkäisevää työtä lastensuojelussa. Vain joka viides oli jokseenkin samaa tai samaa mieltä siitä, että työntekijöillä on aikaa paneutua lasten ja perheen tilanteeseen. Vain vajaa kolmannes vastaajista oli jokseenkin samaa tai samaa mieltä siitä, että kuntien lastensuojelun palvelut tukevat hyvin lapsia ja perheitä. http://www.talentia.fi/files/91/Ehkaisevan_lastensuojelun_kirjava_todellisuus.pdf"
Avohuollon tukitoimien tarjoaminen ja käyttäminen on käytännössä sosiaalityön kompastuskivi. Hallintotuomioistuimilta avohuollon tukitoimien arvioiminen jää yleensä tekemättä, vaikka huostaanoton yksi ja tärkein edellytys on niiden käyttäminen ennen huostaanottoon ryhtymistä. Tuomioistuimille riittää, että viranomainen on tehnyt jonkinlaisen luettelon avohuollon toimista. Käytännössä tilanne on kestämätön suojelua tarvitsevan lapsen ja perheen kannalta. Tietoisina tästä tuomioistuinten heikkoudesta sosiaalityöntekijät ”tarjoavat erilaisia avohuollon tukitoimia yksi toisensa perään hakien näyttöä oikeutta varten ” (Sointu Möller; Sattumista suunnitelmallisuuteen, lapsen elämäntilanteen kartoitus lastensuojelussa, Pesäpuu ry, 1/2004 s. 15). Ongelmanahan on, ettei avohuollon tukitoimia edes tosiasiassa ole olemassa tai niitä ei haluta käyttää. Perheelle saatetaan tarjota perhettä auttamattomia keinoja tai luetteloon liitetään vaikkapa työvoimaviranomaisen palvelut, joita vanhempi on omaehtoisesti käyttänyt.
Sosiaalitoimen standardinomaisesti tarjoama perhetyö on menettänyt uskottavuuttaan, kun perhetyöntekijöiden lausuntoja perheen elämästä käytetään huostaanottoasioissa perhettä vastaan. Perhetyön omat ”ruutuvihkomuistiinpanot” perheen arkaluontoisista asioista vaarantavat perheiden oikeusturvan ja nämä rekisterit kulkevat sosiaalitoimen asiakaskirjausten ulkopuolella eikä niitä luovuteta perheille.
Avohuollon tuen tarjoaminen ja koko lastensuojeulutyö tulisi saattaa kokonaan uudelleen arvioitavaksi. Viranomainen määrittelee tällä hetkellä avun tarpeen eikä missään vaiheessa vaivaudu selvittämään avun tarvitsijan tilannetta. Tämä johtaa kummalliseen vallankäytön tilanteeseen, jossa asiakasta uhkaillaan ja valvotaan sen sijaan, että häntä autettaisiin. Lastensuojelun työntekijän arki menee kymmenien, ellei satojen sivujen mittaisten huostaanottoselvitysten tekemiseen ja näytön hankkimiseen vanhempia vastaan."
http://www.knuutilaki.net/node/23
Lastensuojelun aiemmat väitteet vanhempien loputtomasta tukemisesta ( esim. LSKL:n tiedotteet) asettuvat kerrassaan outoon valoon Pelastakaa Lapset ry:n lehdistötiedotetta vasten. Pelastakaa Lapset ry väittää , että vanhempia ei tueta huostaanotoissa lainkaan, edes vanhempien tuentarpeita ei saada kirjattua ylös.
Kotimaa 22.4.2012
"Lasten huostaanotoissa vanhemmat jäävät yksin"
Lastensuojelujärjestö Pelastakaa Lapset katsoo, että huostaanotoissa ei noudateta lakia. Järjestö vaatii kunnille lisää voimavaroja lastensuojeluun.
Pelastakaa Lapset on huolissaan vanhempien asemasta lasten huostaanottotilanteessa. Järjestö toteaa julkilausumassaan, että jos vanhemmat jäävät vaille tukea, lasten sijoitusajat pidentyvät ja perheen yhdistäminen uudelleen ei toteudu.
Kun huostaanotetulle lapselle tehdään hoitosuunnitelma,
lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan. Pelastakaa Lapset katsoo, että lakia ei tällä hetkellä noudateta.
Jotta lakia pystyttäisiin noudattamaan, tarvitsisivat kunnat lisää voimavaroja lastensuojelutyöhön.
- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä,
sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta.
Ilona Turtola YLE Uutiset
http://yle.fi/uutiset/lasten_huostaanotoissa_vanhemmat_jaavat_yksin/6005913
"lastensuojelulain mukaan myös vanhempien tuen ja avun tarve on kirjattava suunnitelmaan.- Suunnitelma jää käytännöllisesti katsoen aina tekemättä.
Kun suunnitelmaa ei ole, huostaanoton purkamiselle ei ole edellytyksiä,
sanoo järjestön pääsihteeri Hanna Markkula-Kivisilta."
Hanna Markkula - Kivisillan huomio lastensuojelussa tapahtuvasta vanhempien hylkäämisestä on oikea mutta lääke siihen eli lastensuojelun virkojen lisääminen on väärä. Perheiden paras tuki ovat toimivat peruspalvelut ja mahdollisuus työllistyä. Jokainen lastensuojeluun sijoitettu lisäeuro tuottaa vain lisää huostaanottoja niin kauan kun lastensuojelun tutkimukseen, koulutukseen , asennemaailmaan ja tuomioistuinkäytäntöihin, perheiden oikeusturvaan, lastensuojelukertoimen maksuperusteisiin ja sijaishuollon valvontaan ei saada tehtyä tarvittavia uudistuksia.
Miksi Pelastakaa Lapset ry, joka on itse ollut tukemassa uutta lastensuojelulakia, laittomia tapaamisrajoituksia lapsille ja vanhemmille ja pysyviä huostaanottoja myöntää vanhempien tuetta jäämisen ja huostien lainrikkomukset itse ja vasta nyt? Asiasta on varmasti tiedetty aiemmin . Vanhemmat ovat valittaneet tuen korvautumisesta kontrollilla( aiheesta myös tutkija Elina Pekkarinen) ja huostaanottojen laittomista käytännöistä pian 20 vuotta.
Vanhempien tuen puutteen tunnustamisen motiivi taitaakin olla Pelastakaa Lapset ry:n oman 2013 avattavan perhekuntoutuskeskus Suvilinnan markkinointi ja asiakashankinta. Yritysmainos löytyy vanhempien tuen puutteesta kertovan tiedotteen lopusta PeLa:n verkkosivuilta. PeLa:n Suvilinnan perhekuntoutuskeskus sopiikin hyvin PeLa:n omistaman Suvilinnan lastenkodin asiakashankkijaksi. Ja lapset pysyvät koko ajan linnassa.
http://www.pelastakaalapset.fi/ajankohtaista/uutiset/?x22896=755888
Näin Leeni Ikonen kommentoi muodissa olevaa perhekuntoutusta:
"2000 -luvun ilmiö on erilaiset perhekuntoutusta tarjoavat yksiköt, joihin lastensuojelun työntekijä saattaa velvoittaa perheen muuttamaan saamaan ”kuntoutusta”. Kyseessä ei siis ole esimerkiksi päihdehoitoa tarjoava yksikkö, vaan tavallisesti vain erilaisin menetelmin perhe-elämään kajoava yksikkö. Perhe siirtyy tällaista palvelua tarjoavaan paikkaan, saa sieltä usein vain oman huoneen käyttöönsä tai oman huoneiston. Työtapoina käytetään erilaisia keskusteluja, osallistumista ryhmiin, retkiä ym. Asiakkaille ja usein myös kuntoutuksesta maksavalle lastensuojelulle on usein epäselvää, mitä pitäisi kuntouttaa ja mitkä ovat tavoitteet.
Työssä käyville vanhemmille saattaa olla vaikeata järjestää tällaista ”perhekuntoutusjaksoa”, kun sellaiseen osallistuminen merkitsisi pois jäämistä työelämästä tai työn laiminlyöntiä. Päivähoito- ja kouluikäisille lapsille ”kuntoutuksesta” saattaa aiheutua paljon hankaluutta, kun he joutuvat joko kokonaan lopettamaan tutussa päivähoitoryhmässä käynnit ja koululaiset jopa vaihtamaan kouluaan.
Tämä taasen voi johtaa perheen todelliseen syrjäytymiseen ja ”kuntoutuksen” jälkeen tuen tarve voi olla jopa suurempi perheen palautuessa normaaliin arkeen.
Päihdehoidon kärsiessä niukoista resursseista tällainen tavallisten päihteettömien perheiden ”kuntouttaminen” on vähintäänkin kyseenalaista. Kun tällaista toimintaa harjoitetaan verovaroilla, pitäisi maksavan tahon olla kiinnostunut työn tuloksellisuudesta. Näyttää siltä, että usein näiden ”kuntouttajien” ja ”arvioijien” päätarkoitus ei olekaan auttaa ja vahvistaa perhettä selviytymään omillaan, vaan tehdä lastensuojelulle sellainen lausunto, että lapsi voidaan sen perusteella saada huostaan otetuksi."
http://www.knuutilaki.net/node/42
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9418649
Nyt Suomessa on alkamassa lapsikaupasta elävien yritysten etupiirijako.
Mistään todellisesta kilpailusta ei ole kyse, vaan yritykset jakavat suomalaiset lapsimarkkinat sulassa sovussa. http://keskustelu.suomi24.fi/node/9437304 Löysä lastensuojelulaki, puolueelliset oikeudenkäynnit hallinto- oikeuksissa , pelkistä huostista palkitseva lastensuojelukerroin ja sosiaalialan puuttuvat vastuu- ja korvausvelvoitteet takaavat, että jaettavaa eli hatarin tai laittomin perustein huostattuja lapsia riittää kaikille. Merikratos Oy, Mehiläinen Oy, Care Component Oy, Attedo Medone Oy, Nuorten Ystävät Oy, Diakonissalaitos OY, Pelastakaa Lapset OY, Perhehoitokumppanit Suomessa Oy ja lukuisat muut tutkimattomat ja valvomattomat yritykset pääsevät rahastamaan suomalaisia häiriöttä.
Jos vanhemmat nostavat äläkän, Euroopan ihmisoikeussopimusta rikkova hallinto- oikeus kyllä siunaa huostapäätöksen 100% varmuudella ja vanhempien ja lasten suut tukitaan määräämällä lapselle lastensuojelun edunvalvoja, joita mm. Diakonissalaitos, Pelastakaa Lapset Oy ja Merikratos OY kouluttavat. Kätevää! Kuntaliiton ja Merikratos Newsin Sirkka Rousu antaa vielä päälle haastattelun, jonka mukaan Suomalaisessa lastensuojelussa ei ole oikeusturvaongelmia! Näin tämä sosiaalibisneksen valvonta siirtyy päinvastaiseksi kuin julkisesti tuotettujen peruspalveluiden aikana: yksityinen raha alkaa valvoa tavallista kansalaista.Sellaiseksi Suomi on muuttumassa. Kuntaliitokset tehdään sopivasti sosiaali- ja terveyspalveluiden yksityistämistä varten. Yritys saa häslätä suuremmalla markkina-alueella eli isommassa kunnassa."
"Mehiläinen Oy:n etu on ehdottomasti se, että kuntien lastensuojelun (rakenteellisia) päättömyyksiä ei edes yritetä korjata. Se lypsää huostaanotoilla hilloa. Ja eihän Mehiläinen Oy itse ole kunnolla edes veronmaksajana Suomessa. Se maksoi viime huhtikuun lopussa päättyneellä tilikaudella veroa prosentin verran liikevoitostaan.
Mehiläinen Oy keräsi Suomessa 211 miljoonan euron liikevaihdon. Liikevoittoa siitä kertyi 35 miljoonaa euroa. Yritys maksoi veroja vain 360 000 euroa eli noin prosentin liikevoitosta. Yksi prosentti on aika alhainen veroprosentiksi! Tiedot liikevoitosta ja maksetuista veroista vaihtelevat hiukan, mutta verotuksen tiukkuus säilyy kutakuinkin tuona ankarana yhtenä prosenttina.
Mehiläinen Oy:n liikevaihdossa on nähtävästi mukana ne rahat, joilla kunnat ovat ostaneet Mehiläiseltä lastensuojelun laitospaikkoja. Erilaisia lastensuojelun yksiköitä sillä on 11. Eli kunta tekee ensin lapsen huostaanoton kevyesti lähes millä tahansa perusteella, jonka jälkeen kuntalaiset alkavat kantaa ämpärikaupalla veroin kerättyjä rahoja Ruotsiin. Lopulta rahat kulkevat Mehiläisen omistavan Ambean AB:n kautta sen omistajalle (Triton Advisors (Nordic) AB) ja nähtävästi myös sen yhteistyökumppanille, Jerseyn veroparatiisisaarella sijaitsevalle sijoitusyhtiölle (Triton Advisers Limited).
Laitospaikka maksanee Mehiläisen laitoksissa helposti 300 euroa vuorokausi. On tavallista, että lapsi asuu samassa laitoksessa täysi-ikäistymiseen saakka. Iso osa tuosta rahasta ei siis jää kiertämään Suomeen, vaan tavalliset kuntalaiset eli veronmaksajat sponsoroivat ulkomaita.Kuntien sosiaalityöntekijät auttavat auliisti yritystä liiketoiminnassa ja suomalaisen työn taloudellisten tulosten siirtämisessä (ulkomaille) Suomen verottajan ulottumattomiin. Mehiläinen Oy:ssä kierretään veroja myös siten, että johtajat ovat muuttaneet palkkaansa pääomatuloiksi. Mehiläinen on miljonääritehdas.
Sosiaalityöntekijät lastaavat lapsia kunnista lastensuojelulaitoksiin, jotka ovat jo vuosia saaneet laskuttaa mitä haluavat. Mehiläisen johtaja Markus Jussila antoi ymmärtää Silminnäkijä-ohjelmassa, että kunnat voisivat vaatia "meiltä yksityisiltä" – jotain. yhteiskuntakriittinen feministi- blogi
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10518721
Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ilmoitusvelvollisuus muuttuu 1.1.2012.
Toteutuuko ilmoitusvalvollisuus myös lastenkodeissa, uskonyhteisöissä, rippileireillä, joissa satoja lapsia käytetään seksuaalisesti hyväksi. Poistuuko myös rippisalaisuus ?
http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/uutisia/2011/Sivut/lastensuojelulaki-ilmoitusvelvollisuus.aspx
---------------