Tunnen itseni tosi masentuneeksi ja yksinäiseksi, en vaan voi hakea apua, kun olen työskennellyt psykkan puolella ja tunnen paikkakuntani työntekijät.
Tuntuu, ettei kukaan välitä, mieheni polkee itsetuntoani alas ja olen siitä sanonutkin hänelle useasti, mutta ei hän välitä. Kärsin kroonisesta kivusta, joka masentaa myös, koska en pysty / jaksa kaikkea, mitä pitäisi. En enää vaan tiedä, mitä tehdä, mistä hakea apua?
Mieheni kanssa en voi jutella mistään, en edes perusasioista. Hän saa kilareita tosi pienistä asioista ja joudun aina miettimäänkin, että mitä uskallan sanoa, kun en jaksa kuunnella sitä huutoa ja raivoa. Vaikka siitäkin huomautan hänellä, niin hän kieltää huutaneensa ja rupee kahta kovemmin raivoamaan. Lapsellekin hän huutaa syyttä ja kun puutun siihen, niin saan sitten myös osuuteni.
En halua rasittaa ystäviäni murheillani, joten esitän, että kaikki on hyvin ja minulla menee loistavasti. Minulla ei ole ketään, kenen kanssa jutella. Tiedän, että kun pääsisin avautumaan tunteistani / ajatuksistani, niin se helpottaisi suuresti, niin ainakin uskon... Itkeskelen usein itsekseni, joskus valitettavasti lapset ovat yllättäneet minut. Ne ovat olleet hetkiä, kun en vaan ole pystynyt pidättämään itkua.
Olen jopa ajatellut täältä pois menoa, kun en jaksa enää. Olen pyytänyt eroa miehestäni, mutta hän ei suostu lähtemään. Mä oon niin solmussa, etten tiedä enää, mitä tehdä. En halua kuolla, koska minulla on lapset ja rakastan niitä yli kaiken, olen vaan niin väsynyt tähän kaikkeen. En voisi tehdä sitä lapsilleni, että tappaisin itseni, vaikka välillä se tuntuukin ainoalta vaihtoehdolta. Itselläni ei ole vanhempia, ovat kuolleet, joten en saa apua heiltäkään.
Tuntuu, ettei kukaan välitä, mieheni polkee itsetuntoani alas ja olen siitä sanonutkin hänelle useasti, mutta ei hän välitä. Kärsin kroonisesta kivusta, joka masentaa myös, koska en pysty / jaksa kaikkea, mitä pitäisi. En enää vaan tiedä, mitä tehdä, mistä hakea apua?
Mieheni kanssa en voi jutella mistään, en edes perusasioista. Hän saa kilareita tosi pienistä asioista ja joudun aina miettimäänkin, että mitä uskallan sanoa, kun en jaksa kuunnella sitä huutoa ja raivoa. Vaikka siitäkin huomautan hänellä, niin hän kieltää huutaneensa ja rupee kahta kovemmin raivoamaan. Lapsellekin hän huutaa syyttä ja kun puutun siihen, niin saan sitten myös osuuteni.
En halua rasittaa ystäviäni murheillani, joten esitän, että kaikki on hyvin ja minulla menee loistavasti. Minulla ei ole ketään, kenen kanssa jutella. Tiedän, että kun pääsisin avautumaan tunteistani / ajatuksistani, niin se helpottaisi suuresti, niin ainakin uskon... Itkeskelen usein itsekseni, joskus valitettavasti lapset ovat yllättäneet minut. Ne ovat olleet hetkiä, kun en vaan ole pystynyt pidättämään itkua.
Olen jopa ajatellut täältä pois menoa, kun en jaksa enää. Olen pyytänyt eroa miehestäni, mutta hän ei suostu lähtemään. Mä oon niin solmussa, etten tiedä enää, mitä tehdä. En halua kuolla, koska minulla on lapset ja rakastan niitä yli kaiken, olen vaan niin väsynyt tähän kaikkeen. En voisi tehdä sitä lapsilleni, että tappaisin itseni, vaikka välillä se tuntuukin ainoalta vaihtoehdolta. Itselläni ei ole vanhempia, ovat kuolleet, joten en saa apua heiltäkään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos olet ollut julkisella sektorilla töissä niin hakeudu sitten yksityissektorille apua saamaan.
Miksi muuten jatkaa liittoa tuollaisen miehen kanssa??
Voimia avun hakemiseen ja saamiseen, sitä apua kyllä löytyy. Onko sinulla lääkitystä krooniseen kipuusi?
Yksityiselle ei ole varaa mennä, olisin muuten mennyt jo. En tiedä olisiko tuossa syytä tarpeeksi päästä toiseen paikkakuntaan hoitoon, kun omassa ovat entisiä työkavereita?
Olen yrittänyt erota miehestä, mutta aina lupailee parantaa tapansa ja panostavansa meidän suhteeseen / perheeseen, en saa sitä pihalle, kun ei halua lähteä. En haluaisi lasten takia itse muuttaa muualle. Eilen viimeksi sanoin, että voisi tehdä jotain asunnon etsimisen eteen, vastasi mulle, et "niin kait sitten" ja se oli siinä. Tuntuu pahalta, kun sillä ei ole mitään sanottavaa. Tiedän, ettei se sitä asunto etsi. Antaa asioiden vaan olla.
Ei tietty kaikki ole miehen syytä, osaan olla tosi ärsyttävä itsekin. Asioissa on aina kaksi puolta, mutta se on meidän suurin ongelma, ettei meillä puhuta. Tai noh, puhutaan ja puhutaan, siis mä puhun ja toinen "kuuntelee" sanomatta mitään. Sit taas sama paska jatkuu, ihan kuin olisin seinille yrittänyt jutella. Koskaan ei itse tule luokseni, että haluaisi puhua / selvittää tilanteita. Sille on helpointa, kun annan sen olla, niin silloin meillä on kaikki ok, kun ei puhuta toisilimme ja olemme eri huoneissa. Mielestäni se ei ole parisuhdetta... Vieraille juttelee kovasti ja vääntää vitsiä, on ihan eri ihminen, kun vieraat lähtevät, niin on taas oma ihana paskiainen.
Lauantaina viimeksi haukkui mua lehmäksi, ettei mun kannata naamaani ulkona näyttää... Sanoin sitä ennen sitä idiootiksi, kun ei tajua asioita. Mutta hän haukkuu aina ulkonäköäni ja saa sillä poljettua mut tosi alas. En mene edes saunaan enää sen kaa, kun häpeän itseäni.
On mulla lääkitys krooniseen kipuun, mutta ei se silti niitä kipuja kaikkia vie. En valita ääneen, vaan vetäydyn, kun on pahempi päivä kipujen suhteen. Vaikka valittaisinkin, niin eipä mua kukaan kuuntele, seinille ne valitukset menee, eikä se valittaminen kylläkään oloani paranna. Paskempi olo vaan tulee, kun huomaa, ettei kukaan välitä ja olen kipujeni kanssa yksin.
Kun luin kirjoitustasi niin tuli mieleen, että olet tosi väsynyt ja yksin itsesi kanssa. Varmaan tuo pattitilanne kotona on suurena syynä ahdinkoosi. Jos mies ei halua muuttaa suhtautumistaan niin ei ole järkeä jatkaa yteiselämää. Jospa menet terveyskeskukseen hakemaan apua fyysiseen kipuusi ja pyydät lähetettä muualle jos et halua ongelmiasi kaikkien tietoon.
Lepo, kivunlievitys ja muutos perhetilanteessa saa muutoksen aikaan jaksamisessasi.
Lastesi tulevaisuus on tärkeä ja löydät vielä itsekkin voimia ja iloa elää ja täyttää unelmiasi.
Varmaan piristäisi myös jokin kodin ulkopuolinen harrastus tai aktiviteetti.
olisko sulla spostiosoitetta johon kirjoittaa? Olen nimittäin samanlaisessa tilanteessa ja voisin yrittää keskustella kanssasi.