HEI!!
Mitä teen en uskalla kertoa vanhemmilleni että olen 4 rv raskaana koska pelkään heidän reaktiota..Koska minulla on vielä opiskelut kesken ja olen heidän mukaan vielä pikku tyttö joka ei osaa itse tehdä mitään vastuullista vaikka olen 17 vuotias...Poikaystävän kanssa on hyvä taloudellinen tilanne ja molemmat käy töissä...Juhlimiskaudetkin on ollut jo parivuotta sitten ja nyt olemme jo rauhoittuneet eikä niinkään kiinnosta juhlia ollenkaan enään.. Ja olemme hyvin innoissamme että saamme lapsen...Adoptiota ja aborttia en suostuisi edes harkitsemaan koska se satuttaisi minua ja hylkäisin lapsen.. JOTEN olkaa kivoja ja vastatkaa näihin pariin kysymykseen ::
1) miten kertoisit tässä tilanteessa vanhemmille asiasta ?
2) ja miten itse olet kertonut asiasta omille vanhemmillesi niin ettei he saa kauheaa raivokohtausta...
Mitä teen en uskalla kertoa vanhemmilleni että olen 4 rv raskaana koska pelkään heidän reaktiota..Koska minulla on vielä opiskelut kesken ja olen heidän mukaan vielä pikku tyttö joka ei osaa itse tehdä mitään vastuullista vaikka olen 17 vuotias...Poikaystävän kanssa on hyvä taloudellinen tilanne ja molemmat käy töissä...Juhlimiskaudetkin on ollut jo parivuotta sitten ja nyt olemme jo rauhoittuneet eikä niinkään kiinnosta juhlia ollenkaan enään.. Ja olemme hyvin innoissamme että saamme lapsen...Adoptiota ja aborttia en suostuisi edes harkitsemaan koska se satuttaisi minua ja hylkäisin lapsen.. JOTEN olkaa kivoja ja vastatkaa näihin pariin kysymykseen ::
1) miten kertoisit tässä tilanteessa vanhemmille asiasta ?
2) ja miten itse olet kertonut asiasta omille vanhemmillesi niin ettei he saa kauheaa raivokohtausta...
Vastaukset 29
Vanhimmat
minusta sun kannattaa sanoa suoraan että niistä on tulosa mummu ja pappa..
mun vanhemmat oli kans että ei lapsia ennenku on vakituinen työpaikka ja diipa daapa.. kuiteski tulin raskaaksi olin silloin 21.. äiti oli kuiteski asiasta innossaa ja iskä sano vaan että jaa..! arvaappa kui itku siinä tuli ku ajoin sitte kotia.. nyt meidän neiti on 6kk ja iskä soittaa monesti viikossa että millo tullaan käymään,jos ei olla vähään aikaan käyty.. ja aina hoitaa tosi mielellää, vaikka alussa olikin todella vastaan.
luulen että sinunki vanhemmat ajan myötä leppyy ja ymmärtää valintasi :) kyllä ne siitä sitte ajan kans paremmin osaa suhtautua raskauteesi, kunhan näkevät että teillä menee hyvin ja ei ole mitään hätää :) mut kannattaa kertoo suoraan :) tsemppiä..
Aborti ja sitten kasvat toiset 17-vuotta.
itse olen adoptiota ja aborttia vastaan joten ne eivät ole edes vaihtoehtoina minulla
Miksi olet adoptiota vastaan? Olisiko parempi, että äiti, joka ei kykene huolehtimaan lapsestaan pitäisi lapsensa vaikka lapsi voisi saada paremman kodin? Lapsi saa myös traumoja, jos vanhemmat ei pysty huolehtimaan tarpeista yms.
Vai etkö sinä halua omaasi antaa adoptioon? Sitäkö tarkoitit?
En halua antaa lasta adoptioon sen takia kun se olisi selän kääntäminen omalle lapselle ja se jää vaivaamaan koko loppu elämäksi. menen vaikka sitten nykyisen kihlattuni perheen luokse asumaan koska se sopii heillekkin ... huono äiti on se joka vaikeuksien takia kääntää selän lapselleen ja antaa sen toisille hoidettavaksi vaikeuksistakin aina selviää ja voi antaa lapselle hyvän elämän !
Asutko poikaystävän kaa yhdessä vai vanhempienluonna. Se vaikuttaa vanhempien reaktioon.
Opiskeletko ja käytkö töissä molemmissa? Ehkä työt pitää jättää ettet sitten rasitu liikaa.
Onko poikaystäväsi jo täysi-ikäinen?
Mitenjuhlimiskausi on ohi vaikka baarinovet ja laillinen alkohoki ei vielä edes kuulu elämääs??i. 17-vuootiaana juhlimiskausi on vasta edessä. Onko ne teinibile aika ohi sitäkö tarkoitit.
Jos vanhempasi pitävät poikaystävästäsi ja heidänmielestään suhde on vakaalla pohjalla uskon että aika nopeesti ne rauhoittuu...
Kaikille ei edes tule noita juhlimiskausia.. Mulle ei ole vielä tähän päivään mennessä tullut. Olen "jo" 24v ja baarissa olen käynyt yht. 3 kertaa. Humalassa en ole myöskään koskaan ollut. Joten en ihmettele vaikka aloittajaakaan ei kiinnostaisi moinen touhu :)
Tosin monilla tuo rellestäminen alkaa kun täyttää 18v, mutta nykyään moni alaikäinen rellestää kännissä tuolla kaupungilla viikonloppuisin, joten ehkäpä ap on tehnyt tuota jo tarpeeksi?
Moi!! mä oon nyt synnytyksen käynnistämistä oottelemassa täällä ja ite olin 18v, nyt 19. kun kerrroin tekstiviestillä vanhemmille lomareissulle raskaudesta ja äiti otti sen niin mahtavan ihanasti. isukki oli vähän kouluista huolissaan ja yritti muka jotain saarnaa pitää mutta hyvin asian sulatti melkein heti. Miten voitkaan kuvitella kun ylikonstaapeli isä tyttärelleen kertoo mikä on viisasta ja mikä ei. :D mua pelotti alkuun ihan kamalasti. mutta yhellä rähinällä se on ohi ja ne aikusina ihmisinä tietää vaan totutella ajatukseen. :)) kyl se siitö iloks muuttuu niilläkin. Meijä mutsi on tärissy alusta loppuun enemmän ku minä ite. tsemppiä siis! ja hyvin voidaan taloudellisesti vaikka kihlattu armeijassa.
Mahtaa vanhempias vituttaa?
"Ehkä työt pitää jättää ettet rasitu liikaa" Käydäänhän me muutkin "normaalissa" lapsentekoiässä olevat odottajat töissä! Itse olen 25 ja ihan äitiysloman alkuun asti ajattelin töitä painaa niinkuin kuuluukin..Ymmärtäisin kyllä jos työ olisi fyysisesti tosi raskasta että pitää lopettaa ajoissa mutta mikä tässä on syynä?? jessus sentään.. :D
asun vielä vanhempien luona mutta omaa asuntoa etsin poikaystäväni kanssa tälllä hetkellä... poikaystäväni on täysi-ikäinen kyllä jo... ja opiskelen jo 2 vuotta ja käyn töissä iltaisin kun aikaa on.. kyllä ne baarit on elämään kuulunut jo 2 vuotta joten ne on ohi jo :)
vanhempani on pitänyt poikaystäväni paljon ja heidän välinsä meihin ovat hyvin läheiset..
Miten olet voinut baareissa käydä jo 2 vuotta kun ikäsi ei riitä vieläkään baariin?
Varmaan kirjoittaja tarkoitti töissäkäyntiä samaan aikaan opiskelujen kanssa, jolloin tilanne on hieman haastavempi kuin kokopäiväisesti työskentelevillä.
"Opiskeletko ja käytkö töissä molemmissa?" tuskimpa suurin osa meistä raskaana hei molempia tekee.^^
Miksei tekisi? Raskaana ollessaan voi olla sekä töissä että koulussa etenkin, jos on ollut jo ennen raskautta.. raskaus kun ei ole sairaus.....
Ei ole sairaus... Mutta monia, kuten itseäni, väsyttää niin pirusti, että voimat loppuu nopeasti. Minä olen menossa vain kesätöihin, mutta silti nämä perehdytyspäivät ovat jo olleet rankkoja. Saati sitten kun maha tästä kasvaa ja hankaloittaa työtä entisestään. Tietysti olisihan se eri tehdä istumatyötä, mutta lähihoitajan työ harvoin on sitä.
Eipä istumatyö isonmahan kanssa helppoa ole :P
kyllä käyn koulua ja iltaisin olen töissä :) energiaa tuntuu vielä riittävän hyvin ...
Itse annoin ultrakuvat jouluna äitini käteen. Suuri saarna sieltä tullu olis jos ei puolta sukua olisi paikalla ollut. ;)
Nyt on enää kolmisen viikkoa laskettuun ja äitini soittelee jatkuvasti vointiani ja jännittää jopa melkeen enemmän kuin itse. :)
Tsemppiä kertomiseen hyvin se menee kunhan kertoo sitten kun on itse siihen valmis. :))
voisin kyllä itsekkin viedä sitten ensimmäisen utrakuvan vanhempien luo ja kertoa asiasta jospa he ei sitten olisi niin jyrkkä mielisiä :)))
Mä olin vuonna -95 18-vuotias kun aloin odottaa esikoista.. Koulu kesken.. No. ite olin toisella paikkakunnalla opiskelemassa joten tilanne oli otollinen kertoa vanhemmille perinteisellä kirjeellä.. Ajattelin että saavat lukea ja ajatella asiaa rauhassa.. Sulatella ikään kuin. Muutaman päivän päästä tuli vastauskin... Äiti oli hämmentynyt.. poika kun syntyi, olivat vanhampani ensimmäiset vieraat laitoksella.. ja vanhempani eivät olleet siihen aikaan yhtään edes sen ajan nykypäivässä kiinni... Hyvin sä pärjäät :) kyllä vanhemmat lopulta ainakin omien ratkaisut ja tilanteet ymmärtää...
Mä kertoisin vaan ihan suoraan että ”hei, teistä tulee mummu ja pappa”. Ei se raskaus aina tunnu kaikille juuri sillä hetkellä oikealta ajalta vaikka oli sitä sitten minkäikäinen. Minäkin nyt 25v. ja raskaana, ja kauhistelin että miten pystyn olemaan äiti, kun olen vielä niin lapsellinenkin. Mutta kyllä siihen pystyy ja kyllä siihen oppii ;) En minäkään jaksais baareissa hyppiä joka viikonloppu, ei siitä oikein saa itelleen mitään muuta kuin vaan päänsäryn. Ei elämä siihen lopu jos vauva syntyy, vaan elämä jatkuu vain vähän eritavalla.
On hyvä ettet edes ajattele adoptiota tai aborttia. Ajattele, olet sitten nuori äiti ja kun lapsesi on 20v. niin sinä olet vasta 37v :) Mikäs sen parempaa :) Vauvat on ihania ja oon varma että vanhempasi eivät sinua tuomitse loppujen lopuksi, mutta anna heidän kuitenkin sulatella asiaa jonkun aikaa. Kai he siitä ensin voivat vähän järkyttyä kun tulee odottamatta, mutta saisivat olla sinusta vain ylpeitä, olethan nuori aikuinen :)
Tsemppiä!
Ei kai nyt baareissa hyppimisestä sitä päänsärkyä saa? :P Taitaa johtua jostain muusta kuin hyppimisestä se särky ;)
HEI !! heipskukkuuu
tekstisi oli tällä hetkellä parhain neuvo mitä kukaan on kertonut arvostan sinu näkökulmaa tilanteesta :)))
ainahan sitä voi si nauttia sauna juoman heti kun lapsi on syntynyt. ;) ainahan voi myös olla vähän lapsellinen se on ihan hyvästä
Jos imettää, niin ei todellakaan ole järkevää nauttia alkoholipitoista saunajuomaa.. Kannattaa muistaa, että alkoholi imeytyy äidinmaitoon..
Teksteistäs päätellen olet aika lapsellinen. Me suunnitellaan lasta, ja siiderit/kaljat ei tulis mieleenkää. Saati sitte vasta synnyttäneenä. Olisit oottanu vielä vuoden pari.
Me kerrottiin heti kun oltiin saatu ensimminen ultrakuva ja vastaanotto oli mitä ihanin, turhaan jännitin! Sama juttu voi olla sullakin :) Tsemppiä kertomiseen!
Ite täytän heinäkuussa 14 vuotta ja mulla on olllut jo 8kk poikaystävä. Minun tyhmät kokeiluni ilman kondomia ei ollut hyvä. Menin ostamaan sitten jälkiehkäisypillerin joka makso aika paljon yhdeksi pilleriksi, 20 euroa. Lääkäri ja apteekkari sanoi ettei pillerit aina tehoa, nyt jännässä odotellaan että vierähtäs kuukausi niin voin varmistaa asiaa raskaustestillä niinku lääkärikin kehotti! Lääkärissä sanottiin että ne ei kerro vanhemmmille mitään mistään koska niillä on vaitiolovelvollisuus, voit mennä puhumaan mistä vain lääkärisi kanssa, ei ne mitään vanhemmille kerro. Kehottaa vain itse kertomaan, että kaikki olisi helpompaa. Itse kyllä äidille olen kertonut asiasta, koska jos tulen raskaaksi niin ei ole niin kova yllätys äidille, kun tietää jo että niin saattaa käydä! KEHOTAN SINUAKIN PUHUMAAN ÄIDILLESI:) se helpottaa oloa ja kannattaa, en usko että se mitenkään huutaa vaan on tukenasi:)
Paras tapa kertoa suoraan. Mä tosin lipsautin oman raskauteni vahingossa äitelle, hieman oli aluksi järkyttynyt mutta nyt vain hihkuu onnesta että hänestä tulee mummi! :) Onhan toki lapsen saaminen iso asia ja pistää jokaisen mielen sekaisin, niin odottajan kuin odottajan vanhempienkin ja varmasti lähipiirin.
Mä olen aina ollut sitä mieltä että en halua lapsia, että musta ei ole siihen vastuuseen, mutta, nyt olen vielä kriittisellä ajalla menossa.