Miten te sosiaalisesti tompelon puolella olevat pärjäävät? Kun sielu huutaa ystävän perään, mutta ite sössii ystävyssuhdetta toistensa jälkeen. Yritän ja yritän, mutta aina sattuu jotain ja juttu menee metsään, toinen suuttuu ja vetäytyy.
Tiedän etten ole kovin huvittava seuraa, en keksi juurikaan hauskaa kerrottavaa, enkä osaa toista kuunnella tai kehua. Ei minuakaan koskaan ole kuunneltu ja kehuttu, joten en saa päähäni miten sen tulee tehdä oikein.
Nyt olen antamassa periksi, en yritäkään enää. Silti ystävän kaipuu on kova, joku jonka kanssa viettää aikaa ja jutella asioista mitkä nyt päässä pyörii.
Alkaa kai mennä paranoian puolella kun en oikein enää osaa nähdä muuta ihmisissä kuin taas uutta pettymystä. Huonoina päivinä tuntuu taas vähän paremmalta kun kuvittelen että joku on tulossa kylään, siksi pitää siivoa. Kuvittelen että joku hyvä ystävä on tulossa ihan kohta, mun pitää nopeasti laittautua. Ehkä leipoakin jotain hyvää tarjottavaa... vähän kuin eläisi mielikuvitus maailmassa. Se ystävä ei vaan koskaan tule.
Tiedän etten ole kovin huvittava seuraa, en keksi juurikaan hauskaa kerrottavaa, enkä osaa toista kuunnella tai kehua. Ei minuakaan koskaan ole kuunneltu ja kehuttu, joten en saa päähäni miten sen tulee tehdä oikein.
Nyt olen antamassa periksi, en yritäkään enää. Silti ystävän kaipuu on kova, joku jonka kanssa viettää aikaa ja jutella asioista mitkä nyt päässä pyörii.
Alkaa kai mennä paranoian puolella kun en oikein enää osaa nähdä muuta ihmisissä kuin taas uutta pettymystä. Huonoina päivinä tuntuu taas vähän paremmalta kun kuvittelen että joku on tulossa kylään, siksi pitää siivoa. Kuvittelen että joku hyvä ystävä on tulossa ihan kohta, mun pitää nopeasti laittautua. Ehkä leipoakin jotain hyvää tarjottavaa... vähän kuin eläisi mielikuvitus maailmassa. Se ystävä ei vaan koskaan tule.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kuulostat yhdeltä pöljäkkeeltä, johon yritin tutustua jokin aika sitten. Kuten sanoit, se ihminen ei osannut kuunnella ollenkaan, ainoastaan kertoa omista jutuistaan. Jos en sattunut olemaan kiinnostunut juuri niistä asioista, keskustelu sammui saman tien. Uskomatonta itsekeskeisyyttä. Onneksi tajusin luovuttaa nopeasti, en todellakaan kaipaa elämääni ketään sellaista.
Opettele pärjäämään yksin. Jos miestä tarviit, hae baarista joku kertakäyttöinen.
Hm. Ei toi välttämättä taida olla itsekeskeisyyttä, vaan on käynyt huono tuuri jos ei ole opetettu miten muiden seurassa kannattaa toimia. Itsekeskeiseltä kuulostaa ihminen joka ei edes yrittää, vaan pelkästään haluaa toisen huomion koko ajan...
Ystävyys ja ihmissuhteet kun eivät sittenkään ole suorittamista vaikka kyllä ihmisuhteita pitää hoitaa. Kun ottaa asian rennosti ilman pineita, täytyy, on pkko, ei tästä mitään tule, niin eihän se onnistu. Jospa nyt kun alat vain elämään, niin huomaatkin että niitä kavereita ja juttuseuaa alkaa ihan poikimaantuosta noin. Ei tarvitse luovuttaa, mutta pingottaminenkaan ei mitään auta.
Onko niin että sitä mitä ihminen kaikest eniten kaipaa ystävältä on ihailua, huomiota ja kyselemistä vointien perään??? Ei ihmettä että homma menee munkin puolesta metsään; en minä itekään semmosia odota toiselta. Ehkä on vain sitten tylysti kasvatettu ja sattunut tylyt ystävät kohdalleen, että ajan mittaan olen ruvennut kuvittelemaan että niin asiat pitää ollakin.
Sitten on toivoakin, eipähän haittaa oppia uutta! :)