Sosiaalisesti epäpätevä & yksinäinen

Miten te sosiaalisesti tompelon puolella olevat pärjäävät? Kun sielu huutaa ystävän perään, mutta ite sössii ystävyssuhdetta toistensa jälkeen. Yritän ja yritän, mutta aina sattuu jotain ja juttu menee metsään, toinen suuttuu ja vetäytyy.

Tiedän etten ole kovin huvittava seuraa, en keksi juurikaan hauskaa kerrottavaa, enkä osaa toista kuunnella tai kehua. Ei minuakaan koskaan ole kuunneltu ja kehuttu, joten en saa päähäni miten sen tulee tehdä oikein.

Nyt olen antamassa periksi, en yritäkään enää. Silti ystävän kaipuu on kova, joku jonka kanssa viettää aikaa ja jutella asioista mitkä nyt päässä pyörii.

Alkaa kai mennä paranoian puolella kun en oikein enää osaa nähdä muuta ihmisissä kuin taas uutta pettymystä. Huonoina päivinä tuntuu taas vähän paremmalta kun kuvittelen että joku on tulossa kylään, siksi pitää siivoa. Kuvittelen että joku hyvä ystävä on tulossa ihan kohta, mun pitää nopeasti laittautua. Ehkä leipoakin jotain hyvää tarjottavaa... vähän kuin eläisi mielikuvitus maailmassa. Se ystävä ei vaan koskaan tule.
2142
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

voi voi. Kuulostaa mun elämältä. Itekin toivoisin, että joskus joku kävisi. Kyllähän sitä itsensäkin vuoksi on hyvä siivota, mutta enempi ois iloa ja järkeä siinä jos olis ihmisiä ympärillä. Huoh. Ajatella, että jotkut pitävät jopa illalliskutsuja ?!?! Minä vain unissani....

Äänestä

niin niin joo joo

ihmiset on turhia

aamen

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Hlvtstä koko homma kirjoitti:

Miten te sosiaalisesti tompelon puolella olevat pärjäävät? Kun sielu huutaa ystävän perään, mutta ite sössii ystävyssuhdetta toistensa jälkeen. Yritän ja yritän, mutta aina sattuu jotain ja juttu menee metsään, toinen suuttuu ja vetäytyy.

Tiedän etten ole kovin huvittava seuraa, en keksi juurikaan hauskaa kerrottavaa, enkä osaa toista kuunnella tai kehua. Ei minuakaan koskaan ole kuunneltu ja kehuttu, joten en saa päähäni miten sen tulee tehdä oikein.

Nyt olen antamassa periksi, en yritäkään enää. Silti ystävän kaipuu on kova, joku jonka kanssa viettää aikaa ja jutella asioista mitkä nyt päässä pyörii.

Alkaa kai mennä paranoian puolella kun en oikein enää osaa nähdä muuta ihmisissä kuin taas uutta pettymystä. Huonoina päivinä tuntuu taas vähän paremmalta kun kuvittelen että joku on tulossa kylään, siksi pitää siivoa. Kuvittelen että joku hyvä ystävä on tulossa ihan kohta, mun pitää nopeasti laittautua. Ehkä leipoakin jotain hyvää tarjottavaa... vähän kuin eläisi mielikuvitus maailmassa. Se ystävä ei vaan koskaan tule.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu