Hevosella pääsee, ja aitaa katuu

Tämän allaolevan tarinan mukaan hevonen on kuitenkin kehittynyt --- kahdesti.

* Heitänpä tähän väliin vielä yhden lisäkysymyksen: Miksi lehmän kehityshistoriasta ei ole löytynyt --- mitään "todisteita"?
Onhan lehmänkin täytynyt jollakin tavalla kehittyä nykylehmäksi?

http://www.kp-art.fi/taustaa/


Satua vai totta?


Tarina hevosen kehitysketjusta alkoi 1870-luvulla, kun innokas darwinisti O. C. Marsh asetti näytteille keräämänsä fossiilit, joista hän oli koonnut hevosen kehityssarjan. Väitteittensä mukaan hän oli löytänyt 30 hevosen eri kehitysvaihetta Wyomingin ja Nebraskan kaivauksilta. Vanhimmaksi hevosfossiiliksi valittiin n. jäniksen kokoinen nisäkäs ja sille annettiin nimi Eohippus (Aamusarastuksen hevonen). Loput valittiin jalkaluiden ja hampaiden muotoutumien mukaan ja kuvattiin siten, että niiden koko kasvoi kehityksen myötä, josta mm. oppikirjan kuva antaa hyvän esimerkin. Tämän fossiilisarjan näki Darwinin tukija ja evoluutiosaarnaaja T.H. Huxley, joka otti sen malliesimerkiksi eläinten vaiheittaisesta kehittymisestä. Hänen kuuluisat luentonsa saivat aikaan sen, että eri museot ottivat ohjeiden mukaan erilaisia hevosfossiileita näyttelyihinsä.


O. C. Marsh ei tiennyt, että hänen nimeämänsä "varhaishevosen" fossiili oli tutkittu jo ennen Darwinin kuuluisaksi tulleen, lajien kehitystä koskevan kirjan ilmestymistä. Englantilainen tutkija Richard Owen löysi ko. fossiilin v. 1856 ja antoi sille nimen Hyracotherium, joka tarkoittaa, että eläin kuului kaniinien ja mäyräeläinten joukkoon. Tämä tosiasia halutaan nykyään siirtää unohduksen historiaan.


V. 1910 löytyivät samat "hevosen kehitysvaiheet" myös Etelä-Amerikan fossiilikaivauksilta. Pulman muodosti nyt se, että nämä fossiilit olivat maakerrostumissa päinvastaisessa järjestyksessä; nykyhevonen alimmaisena ja vanhimmaksi mainittu Eohippus kerrosten yläpäässä. Tämä pulmallinen tilanne pyrittiin selittämään siten, että ennen alkuhevosta oli ehkä ollut nykyhevosen kaltaisia imettäväisiä, mutta ne olivat kuolleet sukupuuttoon ennen hevossarjan uudelleen alkamista. Aika mainio selitys.


Myös Oregonin kaivauksissa nykyhevonen ja vanhin "alkuhevonen" olivat kivettyneet rinnakkain.


Ristiriitaisuuksista ja monista epäselvyyksistä huolimatta v. 1905 Amerikan Luonnontieteelliseen Museoon rakennettiin hevosten kehityssarjaa kuvaava näyttely, joka siitä lähtien on roikkunut mukana tieteellisenä "totuutena" kaikissa hakuteoksissa ja oppikirjoissa.


Voidakseen tukea isoisänsä T. H. Huxleyn työtä kehitysopin edistämiseksi, Julian Huxley kirjoitti yhdessä H. G. Wellsin kanssa kirjan "Elämän Ihmeet". Kirja sai maailmanlaajuisen levikin ja sitä pyrittiin tuomaan jokamiehen biologian oppikirjana kaikkialla esille. Suomessa kirjat painettiin ja myytiin II maailmansodan jälkeen. Tässä kirjassa todistellaan, että hevossarja on tieteellisesti todistettua historiaa 60 miljoonan vuoden ajalta. Todistelujensa tueksi kirja esittää hevosen sikiön kehityksen vaiheet, jonka mukaan hevosalkio toistaa miljoonien vuosien takaiset tapahtumat - myös kolmivarpaisen Eohippus-vaiheen. Laajan sikiökehitystä valottavan selostuksen jälkeen kirja tekee yhteenvedon: "Hevosen historiassa näyttäytyy siis kolmivarpainen aste kaksi eri kertaa eri tavoin; toinen kuuluu kaukaiseen muinaisuuteen, toinen kertautuu nykyajan hevosen alkiokehityksen aikana".