Ylös sieltä sohvilta ja runosuonet laulamaan! Eihän näitä spämmialoituksia kestä isä Erkkikään!
Runoilijat hommiin!
> hopi hopi >
18193
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Etkö juurikin nyt itse spämmää Ikävöinti-palstaa tällä.
Runoilua trollille: http://www.youtube.com/watch?v=2plgOlmbHhQ
ei tässä nyt äkkiseltään keksi mitään, pitäs ensin paprulle suunnitella
Ei nyt irtoa...muusa on kadonnut.
Kerran niin hedelmäinen viini,
etikaksi muuttunut.
Ennen silittävä käsi pehmeä,
nyt repivä kuin kotkan kynsi.
Ja muuta sellasta.
muusa murhattu
silputtu suolattu
säilötty etikkaliemeen
Killuu kellarissa korissa
tulvavesien vallassa
vahakorkkisessa lasiuurnassa
valkoisessa etiketissä
lukee
parasta ennen...
"voi mua runoilijarukkaa
kakkaa nyt vaan pukkaa
ja ehtynyt on runosuoni
onneks toimii edes suoli"
Nähtiinkö me tänään kadulla Kulta
Tiedäksä kaaduin ja meni muisti multa
Kun olin menossa ostaa ärrältä lakuu
Banaaninkuori se oli ja mul oli takuu
Ei hajua mitään olitko se sinä
Mutta patti on siinä ja peilissä minä.
Sympatiat sulle,
samoin kävi mulle!
Ärrän kulmalla kans römmin,
ja lopulta asvaltilta ylös kömmin!
Kassit pitkin poikin,
oiei näkiks noikin!
Polvessa naarmut,
kämmenet kipeet kun kaadut!
Kummaa,sattui mitä vaan,
humppaa,kanssas tahdon vaan!
Tuu tänne, mä tahdon puhaltaa sun pipiä
Lupaan, se ei oo sen jälkeen enää kipiä
Paijaisin sinua ja tarjoisin skumppaa
juhla se ois, vaik ei tanssittais humppaa
Jos sua huvittais, vois vaikka mennä
katsomaan peippoja, ei ne pois lennä
jos ollaan hiljaa eikä ruveta riehuu
vaikka kuinka sisällä alkaisi kiehuu
Yksin siinä astellessa,
Seuraan aallon hivelyä
Rantakiveen rapistuvaan.
Yö saapuu harjun takaa
Ulapan hellästi peittelee,
Untuvia valtavia taittelee.
Vuoro vaihtuu,
Päivä haihtuu,
Unipuulle aika taittuu.
Vieri vuodet,
Raastoi kuoret.
Yksi unohdu ei.
Yann.
Punertava taivas
tyyni meri
hiljaisuus.
Ikävä sinua rakas.
Rakenna mulle koti,
sellainen sotisopi,
joka taisteluilta
mut suojaa,
haavoilta vammoilta
korjaa.
Sinne tahdon
mennä.
Ajatus....
luokse
hänen lennä.
Sadepisarat ovat kuin kyyneleet,,
Toivottavasti opit edes sen
rakkaalle hyvästit sanotaan
silmiin katsoen
Vaikka hätä olisi itsellä suuri
avain pöydällä ei selitä juuri
Mikä mieltäsi painoi,
loppuiko rakkaus
Oliko valhetta kaikki
missä voima, missä rohkeus?
Kyllä, sen opin. Rakkaalle ei sanota hyvästejä. Ainakaan jättämällä avaimet pöydälle. Kiitos siitä opista. Tarvitsen sitä vielä.
En koskaan avainta sanomatta jättäisi,
sinä ajatuksieni asukki.
Eromme murskaisi minut.
Ollaan vaan näin...
Se riittää.
Hopi hopi komensi muita,
etteivät avaisi turhaan suita,
typerästi palstalla spämmäilisi,
virtuaalimaiilmassa kämmäilisi.
Ainoa ongelma on vain se,
ettei runosuonta komentele.
Ei väkisin riimejä ilmoille saa,
täytyy hetkeä oikeaa odottaa...
Runosuontani nyt pukkaa
kun kaunista kedon kukkaa
samalla kudon sukkaa
ja revin paidastani nukkaa.
Metsässä ulvoo monta hukkaa
ja yksinäistä rukkaa
jotka repii päästänsä tukkaa.
Syvään aaltoon sukelsin,
sydän raskaana vajosin.
Vaan jos aika armahtaa,
ojentuu käsi joka houkuttaa,
pintaan nousen,
renkaan pelastan,
ja rakastan.