miten auttaa toista?

Hei, viestisi oli niin suoraan omasta elämästäni, että ihan riipaisi. Olen itse nimittäin käynyt läpi tarkalleen samanlaiset kokemukset oman kultani kanssa noin kolme vuotta sitten - ja osittain käyn läpi edelleenkin.

Hienoa, että et ole aikeissa antaa periksi. Pidä kiinni kullastasi, sillä hän tarvitsee sinua nyt. Jos hän valittaa ja raivoaa sinulle, muista, että se merkitsee hänen luottavan sinuun niin paljon, että hän uskaltaa näyttää sinulle myös negatiiviset tunteensa. Hän luottaa, että pysyt hänen tukenaan, vaikka hän ei aina olekaan hilpeä ja aurinkoinen. Älä siis ota kiukuttelua itseesi... Itse usein otin. Usein olin lähellä menettää kokonaan toivon ja tunsin itseni todella arvottomaksi. Ajattelin, että kultani oli aina niin kiukkuinen, koska minusta ei ollut mihinkään ja koska hän ei viihtynyt kanssani. Vasta myöhemmin ymmärsin hänen yleisesti pahan olonsa vain purkautuvan minuun, koska hänellä ei oikein ollut muitakaan keinoja sitä purkaa.

Itseäni auttoi se, että aloin ottamaan selvää masennuksesta. Tutustuin aiheesta tehtyyn kirjallisuuteen (sitä löytyy kirjastoista paljon) voidakseni paremmin ymmärtää kultani tilannetta. Netistä löytyvään aineistoon kannattaa aina suhtautua tietyllä skeptisyydellä, mutta ainakin Tukiasemalla on hyvät sivut:

http://www.tukiasema.net/teemat/artikkeli.asp?docID=1

Voisin antaa myös käytännön vinkin, jonka itse jouduin oppimaan kantapään kautta: Aikoinaan yritin kultani kertoessa minulle pahasta olostaan keksiä hänelle vaikka minkälaisia apukeinoja ja tekemisiä. Vasta myöhemmin ymmärsin, ettei hän halunnut minun keksivän parannuskeinoa hänen huoleensa - hän kaipasi kuuntelijaa. Monesti on parempi vain halata ja olla lähellä kuin yrittää miettiä päänsä puhki jotain sanottavaa. Jos et keksi mitään, mitä voisit sanoa, älä sano mitään. Halaa ja ole lähellä. Tee selväksi, että kuuntelet ja välität.

Kantapään kautta jouduin myös oppimaan, että vakavasti masentunutta ei todellakaan auteta kehottamalla häntä "piristymään" tai "katselemaan elämää valoisammin", koska masennus ei ole kenenkään oma valinta. Masentunut ei voi vain "katsoa elämää valoisammin" tms. Hän kyllä tekisi sen jos voisi! Tällaisilla ohjeilla vain syyllistetään masentunutta ja tehdään selväksi, että itse ei ymmärrä hänen tilannettaan.

Muista myös oma jaksamisesi! Itse olin pitkään oman kultani ainoa tuki ja kokopäiväisenä tukena oleminen oli lähellä vetää itsenikin masennuksen syövereihin. Pidä huolta, että sinulla on joku muukin kuin tyttöystäväsi, jolle jutella omasta tilanteestasi ja omista tuntemuksistasi. Yritä myös järjestää tilanne siten, että sinä et ole ainut, joka tyttöystävääsi auttaa - yritä saada aikaan tukiverkostoa hänen ystävistään ja sukulaisistaan. Älä kuitenkaan järjestele asioita tyttöystäväsi selän takana, koska kaikista tärkeintä on, että olet avoin ja hänen luottamuksensa arvoinen. Yritä selvittää, olisiko hänen sukulaisissaan tai ystävissään jotakuta, jolle kertoa ja joka myös voisi osallistua tyttöystäväsi tukemiseen.

Ja jos tilanne näyttää todella pahalta tai jos omat voimasi alkavat loppua, on tärkeää tietää, milloin on aika turvautua ammattiapuun. Opiskelu- tai työpaikan terveydenhuoltoon voi esim. ottaa yhteyttä jo saadakseen arviota tilanteen vakavuudesta. Ja sieltä myös osataan ohjata eteenpäin, mikäli se tarpeelliseksi katsotaan. Jos et ole aivan varma, onko tilanne niin vakava, että ammattiapua tarvitaan, kannattaa ottaa yhteyttä, sillä hoitamattomana masennus kroonistuu helposti ja siitä voi tulla hyvinkin pitkäaikainen riesa.

Oma tyttöystäväni hakeutui ammattiapuun, kun olimme useamman vuoden yrittäneet epätoivoisesti jaksaa ilman... Tilanne kävi liian raskaaksi kantaa meille kahdelle, mutta ammattiapu on auttanut tilannetta. Eivät psykologit ja psykiatritkaan ihmeisiin pysty, mutta tilanne on ainakin meillä jo paljon parempi kuin kolme vuotta sitten.

Eli edelliset vinkkini tiivistettynä:
1.) Älä ota tyttöystäväsi kiukkuilua yms. itseesi. Se, että hän uskaltaa paljastaa sinulle synkät tunteensa, on jo merkki luottamuksesta. Nuo tunteet eivät johdu sinusta!
2.) Ota selvää masennuksesta esim. kirjallisuudesta. Se vähentää neuvottomuutta ja auttaa ymmärtämään.
3.) Monesti on parempi vain kuunnella ja olla lähellä kuin tyrkyttää ohjeita.
4.) Muista oma jaksamisesi! Yritä järjestää asiat niin, ettet ole ainoa ihminen, joka tyttöystäväsi tilanteesta tietää ja häntä yrittää tukea.
5.) Jos pahalta näyttää, kannattaa hakeutua ammattiapuun.

Masennus on vaikea ongelma, jonka kanssa minä ja oma kultani olemme kamppailleet jo vuosia. Monta kertaa olen ollut menettämässä toivoani ja voimiani, mutta onneksi niin ei kuitenkaan ole käynyt. Päivä kerrallaan täällä elellään. Ja samaa toivon sinullekin, hyvä "toivoton =(", jaksamista ja voimia elää päivä kerrallaan tyttöystäväsi tukena. Pidä hänestä kiinni, sillä hän tarvitsee sinua nyt.

Tässäpä jotain, mitä itse olen vuosien varrella oppinut. Toivottavasti tästä jotain apua on... Yritän mietiskellä, josko osaisin enemmänkin neuvoa...

Toivotan sinulle ja tyttöystävällesi paljon voimia ja jaksamista! Saman kokeneena tiedän, mitä käyt nyt läpi ja tiedän myös, että se on kaikkea muuta kuin helppoa... Muista siis huolehtia myös omasta jaksamisestasi!

Aurinkoisempaa kesää teille kahdelle!