Hei!
Olen rehti ja tavallinen rikkeetön ja ahkera suomalainen 35-vuotias mies.
En ole ikinä ollut rahanahne, mutta asunto-osakkeen ostin 2001 ja eron myötä menetin. Olen eronnut etäisukki mutta kai muuten elämä menee ok.
Olen muhinut yhden idean kanssa.
Minulla on muuten täällä Helsingissä kaksi kummitätiä, molemmat iältään 70-vuotiaita mutta erittäin hyvä kuntoisia. Molemmat ovat lapsettomia ja miehettömiä, ja tapaan heitä silloin tällöin. Kumminkin harvoin, ehkä joka toinen vuosi. Toisella on ainakin osake Kalliossa missä asuu ja muuta omaisuutta varmasti yli 100 000 euron edestä ja toisella osake Töölössä, mikä varmasti yli 200 000 arvoinen.Molemmat tehneet ihan pirusti töitä elämässään.
Miten näitä ihania kummitätejä lähestyisi testamentin mielessä ?
Molemmat silmin nähden tykkäävät minusta, en ole ikinä ajatellut rahaa ja olen nuhteeton kummipoika, tietävät karun elämäni ja haasteelliset vaiheet mitä minulla on elämässäni ollut.
Siksi tulikin mieleen, että munaanko itseni täysin ja pilaanko meidän välit jos menen suoraan kysymään tai vihjaamaan, että voisin olla hyvä kandidaatti testamenttiin kun perintöä jaetaan.
Tämä pelastaisi kaikki ongelmat elämästäni ja ehkä voisin vielä omana elinaikanani omistaakin joskus asunto-osakkeen. Lupaisin jättää nämä reilut omaisuudet omilel lapsilleni, joita on kaksi.
Miten siis pelimiehenä,en haluaisi olla kiero, mutta kuitenkin ajattelisin että rahat tulisivat minulle tarpeeseen...
Miten lähestyisin kummitätejäni, olisko oopperaan vieminen ja illalliset liian imelää vai loukkaanko heitä täysin jos ottasin yhteyttä ja kysyisin testamentistä.
Miten asiaa voisi fiksusti kysyä ?
Parhaassa tapauksessa mulle voisi tulla satoja tuhansia euroja rahaa...
Olen rehti ja tavallinen rikkeetön ja ahkera suomalainen 35-vuotias mies.
En ole ikinä ollut rahanahne, mutta asunto-osakkeen ostin 2001 ja eron myötä menetin. Olen eronnut etäisukki mutta kai muuten elämä menee ok.
Olen muhinut yhden idean kanssa.
Minulla on muuten täällä Helsingissä kaksi kummitätiä, molemmat iältään 70-vuotiaita mutta erittäin hyvä kuntoisia. Molemmat ovat lapsettomia ja miehettömiä, ja tapaan heitä silloin tällöin. Kumminkin harvoin, ehkä joka toinen vuosi. Toisella on ainakin osake Kalliossa missä asuu ja muuta omaisuutta varmasti yli 100 000 euron edestä ja toisella osake Töölössä, mikä varmasti yli 200 000 arvoinen.Molemmat tehneet ihan pirusti töitä elämässään.
Miten näitä ihania kummitätejä lähestyisi testamentin mielessä ?
Molemmat silmin nähden tykkäävät minusta, en ole ikinä ajatellut rahaa ja olen nuhteeton kummipoika, tietävät karun elämäni ja haasteelliset vaiheet mitä minulla on elämässäni ollut.
Siksi tulikin mieleen, että munaanko itseni täysin ja pilaanko meidän välit jos menen suoraan kysymään tai vihjaamaan, että voisin olla hyvä kandidaatti testamenttiin kun perintöä jaetaan.
Tämä pelastaisi kaikki ongelmat elämästäni ja ehkä voisin vielä omana elinaikanani omistaakin joskus asunto-osakkeen. Lupaisin jättää nämä reilut omaisuudet omilel lapsilleni, joita on kaksi.
Miten siis pelimiehenä,en haluaisi olla kiero, mutta kuitenkin ajattelisin että rahat tulisivat minulle tarpeeseen...
Miten lähestyisin kummitätejäni, olisko oopperaan vieminen ja illalliset liian imelää vai loukkaanko heitä täysin jos ottasin yhteyttä ja kysyisin testamentistä.
Miten asiaa voisi fiksusti kysyä ?
Parhaassa tapauksessa mulle voisi tulla satoja tuhansia euroja rahaa...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ei kai siinä ole muuta vaihttoehtoa kuin ottaa puheeksi että ovatko he ajatelleen jälkeen jäävää omaisuutta.
Voit ehdottaa että he testamenttaavat omaisuuden lähellä sydäntä olvalle taholle, jollekkin yhdistykselle tms.
Jos ehdotat itseä kanditaatiksi niin voipi mennä takuuvarmasti sivu suun.
Jos oikeasti olet lähellä heidän sydäntä niin ehkä onni suo rohkeaa.
Molemmilla kummellasi on varmaankin sinua läheisempiä ystäviä tai sukulaisia, joille haluavat perintönsä jättää.
Tuskin he edes sinua testamentissaan muistavat, jos tapaattekin vain kerran kahdessa vuodessa.
Voit alkaa tapaamaan heitä enemmän ja auttamaan arkisissa asioissa. Se apu ja seuran pitäminen vanhalle ihmiselle sen perinnön tuo, ei ehdottaminen.
Vai että vanhalle ihmiselle! Seitsemänkymppinen hyväkuntoinen nainen elää vielä hyvinkin 30- vuotta. Siinä se vanhenee perinnönkin kyttääjä ja taitaa jo kasvaa horsmaa aikaisemmin. On teillä jutut!
elää elää, mutta rahaa tarttis jotku muutkin.
Ei se mummeli rahojaan sinne hautaan saa. Antais nuoremmille että vois elää kivempaa elämää ja että ei tarttis tehdä paskisTöitä...
Moni vanhempi on todellakin tehnyt niitä paskahommia ja elänyt visusti ja säästänyt.
Teeppä palvelus ja käy sanomassa heille että kyttäät heidän rahoja ettei sinun tarvitsisi tehdä paska hommia kun ei aikoinaan koulunkäynti maistunut.
Haloo hei, tämä on nykyajan nuorten ongelma, kouluaikana ei haluta tehdä töitä, haaveillaan hyvistä ja rahakkaista hommista mutta niitä saa vain ne jotka ovat tehneet töitä opiskeluaikana.
Muille jää nuo paska hommat.
Jos sulla on yhtään selkärankaa niin painu opiskelemaan kunnon ammatti niin saat kunnon töitä.
Miks kysyisit nyt ku niil on 20 vuotta aikaa unohtaa?
Vai et ole rahanahne... No mutta, asia ei liene aivan ajankohtainen, hyväkuntoisella seitsemänkymppisellä voi olla edessä vielä kymmeniä vuosia elämää. Jos siihen testamenttiin haluat päästä, niin ole ystävällinen ja huomaavainen heitä kohtaan, käy tapaamassa ja toivo että he arvostavat sitä ja lisäävät sinut kysymättäkin testamenttiin. Kysymällä todennäköisimmin teet vain itsellesi hallaa. Itse en sellaista henkilöä mistään hinnasta testamenttiin lisäisi. Jos taas eivät lisänneet, niin ei siinä mitään, ethän ollut rahanahne ja saitpa ainakin nauttia heidän seurastaan?