Silja Uusikangas, 19, syntyi konkurssiperheeseen. Vanhemmat saivat maksettua viimeisen erän velastaan hänen ollessa 17-vuotias.
Isän rakennusalan yritys meni nurin vuonna 1991, ja Silja syntyi Kolilla kaksi vuotta myöhemmin, pikkusisko vuonna 1995.
Alkuperäinen velka oli 60 000 euroa, mutta erilaisine korkoineen ja muine oheiskuluineen se nousi todellisuudessa huomattavasti korkeammaksi.
Silja ja pikkusisko joutuivat tinkimään monesta asiasta. Muun muassa vaatteita hankittiin kirpputoreilta ja saatiin tutuilta.
Silja Uusikangas kertoi tunnoistaan myös viime vuoden lopulla televisiossa nähdyssä, yhdessä toisen konkurssiperheen tyttären Daniela Hassisen kanssa tekemässään reportaasissa Laman lapset.
- Vuodet olivat sinnittelyä, ja talous oli äidin nimissä olleen yrityksen varassa, isän koko omaisuushan oli mennyt konkurssissa ja velatkin piti maksaa, Uusikangas muistelee.
- Isä yritti päästä myös jonkinlaiseen velkajärjestelyyn. Hänelle kuitenkin sanottiin pankissa, että olet vielä nuori ja että työuraa on edessäsi sen verran, ettet tarvitse tällaista velkajärjestelyä, Silja sanoo.
Vuosituhannen vaihtuessa isä ja äiti pussittivat karkkeja myydäkseen niitä Millennium-tapahtumassa. Menestys oli kehno, ja niitä karamelleja Silja ja sisko saivat syödä pitkään. Koulun Silja aloitti vuonna 2000 Kuopiossa.
2000-luvun kolme ensimmäistä vuotta isä kävi Helsingissä töissä ja palasi viikonlopuiksi perheen luokse Kuopioon. Rakennusalan aliurakointi kun oli kannattavinta etelässä.
Perhe muutti isän työn perässä vuonna 2003 lähemmäksi Helsinkiä, Nurmijärven Klaukkalaan.
Velkavankeus oli vihdoin ohi vuonna 2010, kun Silja täytti 17 vuotta. Silloin hän muutti Helsinkiin soluasuntoon, ja siitä lähtien vanhemmilla on taas ollut varaa tukea häntä vuokrien kanssa ja Silja on saanut jopa oman auton.
- Olen miettinyt, yrittääkö isä hyvittää sitä, että jouduimme siskon kanssa luopumaan niin paljosta pienenä.
Silja uskoo isän positiivisen elämänasenteen ja synnynnäisen yrittämisenhalun kantaneen häntä läpi niiden vuosien, joiden aikana moni muu kohtalotoveri luopui ja epätoivoisimmat päätyivät jopa itsemurhaan.
- Isän esimerkki on rohkaiseva, mutta minua se ei ole saanut ajattelemaan, että jokainen on oman onnensa seppä, päinvastoin. Yhteiskunnan täytyy pitää huolta myös heikompiosaisista.
Äidin taloudellisen avun ohella henkistä tukea tarjosi myös läheinen ihmisverkosto. Isä on taas jaloillaan ja menestyy yrittäjänä. Siljan äidin kanssa he ovat saaneet toteutettua myös unelman omasta omakotitalosta, kun perhe konkurssivelkaa maksaessa asui vuokralla.
Silja Uusikangas on huolissaan pikavippien ja netissä tapahtuvan uhkapelaamisen suosion kasvusta.
- Nopean rahan keinojen mainontaa pitäisi rajoittaa. Muutenkin arvojen koveneminen nostaa taas päätään, ja se huolestuttaa minua. Tulee uusia lamoja ja talouskriisejä, jotka vielä jättävät jopa 90-luvun lamaa syvempiä jälkiä perheisiin.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2012050615520689_pr.shtml
Isän rakennusalan yritys meni nurin vuonna 1991, ja Silja syntyi Kolilla kaksi vuotta myöhemmin, pikkusisko vuonna 1995.
Alkuperäinen velka oli 60 000 euroa, mutta erilaisine korkoineen ja muine oheiskuluineen se nousi todellisuudessa huomattavasti korkeammaksi.
Silja ja pikkusisko joutuivat tinkimään monesta asiasta. Muun muassa vaatteita hankittiin kirpputoreilta ja saatiin tutuilta.
Silja Uusikangas kertoi tunnoistaan myös viime vuoden lopulla televisiossa nähdyssä, yhdessä toisen konkurssiperheen tyttären Daniela Hassisen kanssa tekemässään reportaasissa Laman lapset.
- Vuodet olivat sinnittelyä, ja talous oli äidin nimissä olleen yrityksen varassa, isän koko omaisuushan oli mennyt konkurssissa ja velatkin piti maksaa, Uusikangas muistelee.
- Isä yritti päästä myös jonkinlaiseen velkajärjestelyyn. Hänelle kuitenkin sanottiin pankissa, että olet vielä nuori ja että työuraa on edessäsi sen verran, ettet tarvitse tällaista velkajärjestelyä, Silja sanoo.
Vuosituhannen vaihtuessa isä ja äiti pussittivat karkkeja myydäkseen niitä Millennium-tapahtumassa. Menestys oli kehno, ja niitä karamelleja Silja ja sisko saivat syödä pitkään. Koulun Silja aloitti vuonna 2000 Kuopiossa.
2000-luvun kolme ensimmäistä vuotta isä kävi Helsingissä töissä ja palasi viikonlopuiksi perheen luokse Kuopioon. Rakennusalan aliurakointi kun oli kannattavinta etelässä.
Perhe muutti isän työn perässä vuonna 2003 lähemmäksi Helsinkiä, Nurmijärven Klaukkalaan.
Velkavankeus oli vihdoin ohi vuonna 2010, kun Silja täytti 17 vuotta. Silloin hän muutti Helsinkiin soluasuntoon, ja siitä lähtien vanhemmilla on taas ollut varaa tukea häntä vuokrien kanssa ja Silja on saanut jopa oman auton.
- Olen miettinyt, yrittääkö isä hyvittää sitä, että jouduimme siskon kanssa luopumaan niin paljosta pienenä.
Silja uskoo isän positiivisen elämänasenteen ja synnynnäisen yrittämisenhalun kantaneen häntä läpi niiden vuosien, joiden aikana moni muu kohtalotoveri luopui ja epätoivoisimmat päätyivät jopa itsemurhaan.
- Isän esimerkki on rohkaiseva, mutta minua se ei ole saanut ajattelemaan, että jokainen on oman onnensa seppä, päinvastoin. Yhteiskunnan täytyy pitää huolta myös heikompiosaisista.
Äidin taloudellisen avun ohella henkistä tukea tarjosi myös läheinen ihmisverkosto. Isä on taas jaloillaan ja menestyy yrittäjänä. Siljan äidin kanssa he ovat saaneet toteutettua myös unelman omasta omakotitalosta, kun perhe konkurssivelkaa maksaessa asui vuokralla.
Silja Uusikangas on huolissaan pikavippien ja netissä tapahtuvan uhkapelaamisen suosion kasvusta.
- Nopean rahan keinojen mainontaa pitäisi rajoittaa. Muutenkin arvojen koveneminen nostaa taas päätään, ja se huolestuttaa minua. Tulee uusia lamoja ja talouskriisejä, jotka vielä jättävät jopa 90-luvun lamaa syvempiä jälkiä perheisiin.
http://www.iltalehti.fi/perhe/2012050615520689_pr.shtml
Vastaukset 15
Vanhimmat
Nuori tyttö on viisaampi kuin suurin osa tämän palstan velk-läskeistä, vai oliko se -muuli.
Ei pärjää 1990 luku,edessä on euroopan laajuinen taantuma.Koskee niin laajalti.
Vaikka asioita aina kaunistellaan kansalaisille ja manipuloidaan luottamaan niin elämme juuri vastaavaa aikaa kuin 1991 oli.
Tätä ei tule median kautta kukaan kertomaan vaan asiat luisuvat hetkihetkeltä vakuutellen ei huolta häivää ja ei koske meitä.
Totuus on täysin toinen Koko maailmantalous on aika kuralla.
Totuus tulee olemaan todella karmea. Kesällä ollan todella syvällä ja syksy vasta ankeaa tuo tullessaan. Toivottavasti tilanne ei euroopassa kärjisty samanlaiseksi
kuin oli välimeren eteläpuolella. Eväät tähän on olemassa. Nälkä on ennenkin teettänyt kaikelaisiá asioita. koko etelä eurooppa on liian termpperamenttista
tähän ja tulevaan "palettiin".
Kyllä tuo imisten ahdistuminen ja kauheuksien pelko menee nyt liian pitkälle. Ootko koskaan ajatellu, että josko sitä nyt tulee 'vähän' liioiteltua?
Ei huhhuh teitä kauhistelijoita. Mistä oot saanu päähäs että olis tulossa joku maailmanloppu? Käppyrät osottelee taivaaseen ja silti toiset manailee piruja. Huhhuh :D
Isä varmaan sählännyt valuuttalainojen kanssa kuten tuolloin oli tapana.
Firma ei ole ollut oy tai sitten omaa omaisuutta firman lainojen takana enemmän kuin mihin näemmä olisi ollut varaa.
Velallisen asema on parantunut huomattavasti noista ajoista.
En ota lainaa enää koskaan. Haluan olla henkisesti vapaa.
Eipä ole tytöltä ainakaan karkkeja puuttunut. Moni lapsi olisi mielellään vaihtanut osia.
Minä olin 20 vuotta sitten velaton vuokralainen ja opin, että vuokralla on vaikeaa kun työ on tiukassa ja tulot pienet. Sitten tuli 15 lihavaa vuotta, jolloin ostin ja maksoin asunnon. Nyt olen taas velaton, mutta asuminen on 70 % halvempaa kuin vuokralla. Ottakaahan lurkit opiksenne tekin, jos vain selviätte tulossa olevista huonoista ajoista.
Siltikään en ota lainaa. :D
Romahduksessahan se ostaminen kannattaa tehdä, kuten sinäkin teit. Nyt ei välttämättä kannata. Työkaveri juuri puhui, että osti -92 ensiasuntonsa kokonaan velaksi. Maksettuna asunto oli 6 vuotta myöhemmin. Ihan autonkuljettajan tuloilla ja Tampereella kaksio. Nykyään asuu velattomassa kolmiossa ja parin vuoden välein vaihtaa auton uudempaan ja harva se kuukausi tekee ulkomaanmatkoja. Siinäpä miettimistä niille, joilla juuri ja juuri rahat riittää 25 vuoden lainan kuukausieriin.
Ihme touhua, kun kaikki eivät rynnänneet kaupoille vuonna -92. Joillakin käy tuuri suhdanteiden suhteen, mutta jos ei tuolloin ollut vielä edes riittävästi ikää ostaa niin aika kauan on saanut odotella ja se odottelukin maksaa.
Minusta tarinan opetus on, että kannattaa ostaa, kun itsellä asiat näyttävät olevan hyvin. Mahdollisuuksia hyvään kauppaan parantaa, jos taloudessa muuten menee huonosti, kuten ilmeisesti juuri nyt. Siinä vain käy niin, että kun ei hyvänä aikana osta niin ei sitten huononakaan aikana osta. Syyt odotella aina vaihtuvat ja vuodet kuluvat.
Mulla on työpaikka turvattu ja varmasti ostan, mutta en ihan vielä. Ajoitus ei ihan vielä ole oikea. Työnantaja on toimialallaan toiseksi suurin maailmassa ja olen toimipisteeni luottamusmies. Irtisanomisesta tai lomautuksesta ei ole pelkoa. Avovaimon työt lähes yhtä varmat ison kaupan useamman osaston hallitsevana erikoismyyjänä, jolla on vielä tehtäviä jopa koko kauppaketjun tasolla. Pienipalkkaisia duunareita molemmat, mutta töitä riittää eläkeikään asti. Aikaakin tuohon on nykyiselläkin eläkeiällä muutama vuosikymmen.
Kaameita perhe ja henkilö trakedioita tapahtui 90 luvun alun lamassa ja moni lähti silloin oman käden kautta. Sen jälkeen suut tukittiin tehokkaasti ja kaikki tapahtuneet julistettiin salaisiksi. Media kirkui kuinka 100000 uutta työpaikkaa syntyi joka vuosi, joka sekin oli vain pelkkää puhetta. Minä ja monet tuttuni emme nouseet koskaan siitä suosta ja olemme vaan kitkutelleet eteenpäin, kuka mitenkin. Myös syyllistäminen on jatkunut näihin päiviin asti ja tulee jatkumaan ellei tuon ajan sotkuja selvitetä. Välillisesti tapahtumista on kärsineet kaikki sen laman jälkeen syntyneet sukupolvet.
On tosi rankkaa katsoa kun oman sukupolven edustajat eivät ole meinanneet osta vanheta ja lähteä eläkkeelle, vaan ovat vaan kiristäneet otetta entisestään. Kyllä se kertoo vailla vertaa olevasta henkisestä tyhjyydestä ja ahneudesta.
Voin kertoa totuuden kaikille,vaikka palstalla puhutaan nousukaudesta ja työttömyyden vähentymisestä näitä ovat palstan velkaiset muulit.
Luki kertoo totuuden,työttömyys lisääntyy koko ajan,ei vähene,suomi syvemmällä taantumassa kuin koskaan on ollut eu:n rahaliiton aikana.
Suomea ja koko maailmaa koettelee erittäin syvä taantuma jopa lama.
Hiljalleen luisumme sinne,2013-1014 on aivan erituulet,varoitan kaikkia ostamasta velaksi asuntoa,elätte onnelisempana kun ette lähde pankin torppariksi.
Ei kannata lukea muulien siis ikivelkaisten onnellisuus kertomuksia, he eivät ymmärtäneet mihin joutuivat tai joutuvat,onnelinen on se joka ei nyt haksahda.
Muistakaa tämä ahdeudella ei ole sijaa,nöyrät perivät maan.
KAIKKIHAN TIETÄÄ KUN SOKEA TALUTTAA SOKEAA.
Velat on jokaisen henkilökohtainen helvetti...
Toisin sanoen, hieno asia kun on mahdollista saada laina.
Mutta jos ei ole varaa lainaan, ei semmosiin kannata ryhtyä.
Ilman velkaa on huoleton. :)
Minun tilanne .. opintolaina joka maksettu pois, ei velkaa... ja perintöä tulossa joka lähteestä.
Niin. Hirveää elättää jotakin saamarin lamapankkeja, verenimijäkorkoineen.
Siinä ei pääse iloitsemaan ansaitsemista rahoista, ellet sitten myy kaikkea pois ja maksa velat pois.
Ilman velkaakin pärjää. Hienosti.