Aisapaikalle ajo

Pyydäppä nyt sitä Rouvaa peruuttamaan aisaan niin homma hoituu.

Tarpeeksi pitkät keula ja peräköysi niin saat veneen keskeltä laituriin kiinni. Tai sitten käsin toinen pitää venettä sivuvanteista laiturilla kiinni ja toinen laittaa koydet.

Keulasta springiköysi kiinni, moottorilla sitten eteenpäin ja pinnalla ohjaat venettä kääntymään vasemmalle ja voila, perä tulee aisaan kiinni. Kone on sitä varten ettei tarvitse lihaksia rasittaa.

Kannattaa jättää aisalle iskuhaalla varustettu pari metrinen narunpätkä, joka on kiinni aisan päässä. Varvasjistaan merkki sen reijän kohdalle johon koukku isketään. Tämä narunpätkä pysäyttää veneen ennen kuin se osuu laiturii, eikä tarvi juosta keulaan pysäyttämään. Aisaan pitää ajaa hiljaisella nopeudella ja arvioida vauhti sopivaksi. Aisalle kannattaa laskeutua veneen ollessa vielä vauhdissa, ja mielelllään vanttien etupuolelta,(ei tule kiire) napata narunpätkä aisalta ja laittaa se liikkuvan veneen varvaslistaan. Sen jälkeen on helppo laitella rauhassa muut köydet kiinni. Koska tämä toimii loistavasti kun tulee yksin purjeilla laituriin, ja kyllä se vaimonkin kanssa toimii, kun komentaa sen rantautumisen ajaksi veneen sisätiloihin.

itse ajan vastatuuleen, eli aisaa kohti ehkä 30 kulmassa, ja vasta aivan viime tingassa oikaisen veneen aisan suuntaiseksi. vaimo hoitaa keulan ja itse hoidan peräköyden.

todellisuduessa peruutan usein laituriin ja sen onkin haastavaa, kun keula on suht kevyt ja ui matalalla, se sitä tuuli vie todella helposti. kovalla sivu tuulella - poispäin aisasta - helpointa tulla keulaedellä tai ottaa tukea naapuriveneestä

Perä edellä vauhdilla, styyrpuurin puoleisessa peräkulmassa lyhyt köysi (mieluummin ilman joustinta) valmiina. Jarrutus - siis vaihde eteen - ja gasti joko kyljeltä aisalle tai perästä laiturille veneen mallista riippuen ja sitten se lyhyt köysi kiinni sopivaan kiinnityslenkkiin tms mahdollisimman lähellä aisan ja ja laiturin liitosta. Sitten peräsin styyrpuuriin ja vaihde eteen, mitä enemmän tuulta styyrpuurista, sen enemmän pitää antaa kaasua ja peräsintä. Gasti voi kaikessa rauhassa kiinnittää loput köydet. Jos sinulla on autopilotti, laita se päälle ja voit mennä itsekin kiinnittämään köysiä. Vene pysyy sen yhden köyden varassa paikallaan.

Perä edellä kannattaa mennä siksi että pystyt itse arvioimaan etäisyyden laituriin ja gasti voi keskittyä rauhassa loikkaan ja kiinnitykseen. Useimmiten jarrutus toimii taittolapapotkurilla paremmin vaihteen ollessa eteen kuin taakse. Laiturista on helpompi lähteä keula edellä jolloin vene tottelee peräsintä heti kun taas perä edellä laiturista lähtiessä matkaa taittuu helposti veneen mitta ennen kuin peräsin puree. Lisäksi nykymuodin mukaisista korkeakeulaisista ja leveäperäisistä on helpompi kulkea perän kuin keulan kautta laiturille.

Keskiveneestä köysi kiinni ensimmäisenä. Sen jälkeen ei ole enään mitään kiirettä.

Ihmekös niitä satamanäytelmiä tuolla rannoissa on jos se on kuvatun kaltaista. Edellinen kirjoitus täysin oikea. Ajele rauhassa kadettikulmassa veneen levein kohta aisalle ja siitä kiinni. Sitte rauhassa köysiä ja springejä niin paljon kun tykkäät. Siistiä ja hiljaista hommaa...

Laita vinssille jos on tarpeen tai vanttipetiin. Et sää sitä keskikiinnitystä tarvii kun siinä rantautuessa - ehkä.. Springin voi tarvittaessa hyvin vetää vinsseille kiinni.. Hyvää alkavaa purjehduskautta..

Komppaan edellistä, ja laita se köysi kiinteäksi sinne aisalle,jos on kysymys kotisatamasta. On paljon helpompi kiinnittään köysi aisalta veneeseen kuin päin vastoin (kuten jo aikaisemmin ohjeistin) Olenkin sitä mieltä, että kaikissa vierasvenelaitureissa pitäisi tuo köysi olla aisan vakiovaruste.

Jopa on annettu monenlaista neuvoa!

Kukaan neuvojista ei tainnut olla yksinpurjehtija - ei ainakaan annetuista ohjeista päätellen.

Itse seilaan yksin yli 10 tn painoisella pitkäkölisellä paatillani enkä koe aisapaikkoja ongelmaksi. Päinvastoin. Aisapaikka on yksinpurjehtijalle paljon helpompi kuin peräpoiju tai perätolpat niin kotisatamassa kuin vierassatamissa. Tarvitaan vain yksi apuväline: keulafendari!

Ajan ensin keulan kiinni laituriin. Jätän koneeseen vedon päälle niin, että keula pysyy paikallaan. Ei haittaa laituria eikä keulaa, kun on pitkä keulafendari suojana. Peräsimen lukitsen sivulle, niin että kylkifendarit alkaa nojata aisaan ja vene pysyy aisassa kiinni (joskus panen autopilotin päälle pitämään veneen oikeassa suunnassa, jos aisa ei siedä nojaamista). Sitten vasta laittelen kiinnitysköydet laiturin ja aisan renkaisiin. Vene kyllä pysyy paikallaan, vaikka tuuli painaisi. Keulaköydet viritän sopiviksi, kun kone käy vapaalla tai pakki on päällä - tuulen suunnasta riippuen.
Näin on minun mielestäni helpointa ja turvallisinta, kun aisapaikkaan tulee yksin. On koettu satoja kertoja.

Kourumainen keulafendari on hintansa väärtti!